EVAn johtaja Emilia Kullas uskoo, että ihmiskunnan ongelmat voitetaan markkinatalouden avulla - Politiikka | HS.fi

EVAn johtaja Emilia Kullas uskoo, että ihmiskunnan ongelmat voitetaan markkinatalouden avulla

Vaasalaisesta duunariperheestä yhteiskunnan huipulle noussut Kullas sanoo olevansa vankkumaton optimisti.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Emilia Kullas työhuoneessaan. Taustalla näkyy vuorineuvos Georg Ehrnroothin muotokuva. Ehrnrooth toimi EVAn hallituksen puheenjohtajana vuosina 2000–2004.­

5.12.2020 2:00 | Päivitetty 5.12.2020 8:03

Tänä vuonna Emilia Kullaksen on välillä ollut hankala pysyä nahoissaan.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan johtajana keväästä 2019 asti toiminut Kullas ehti olla parikymmentä vuotta toimittajana, erityisesti taloustoimittajana, ja lopulta Talouselämä-lehden päätoimittajana.

Journalismia rakastavalle tämän vuoden pääaiheet, koronapandemia sekä Yhdysvaltain presidentinvaalit, ovat olleet kutkuttavia.

”Vaalien aikana huomasin, miten vaikeaa on seurata isoja uutistapahtumia vain median välityksellä, kun oli niin kauan tekemässä uutisia itse”, Kullas sanoo ja nauraa.

Koronan ja Suomen suhteen Kullas on toiveikas, vaikka julkisen talouden tilanne ja velkaantuminen huolestuttaakin.

”Valtaosa suomalaisista yrityksistä pärjää tällä hetkellä hyvin, jotkut jopa loistavasti. Pienellä osalla on isoja vaikeuksia. Loistavat rokoteuutiset ovat kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miten ihmisen kekseliäisyys ja markkinatalous toimivat.”

Kullas sanoo olevansa vankkumaton optimisti. Siihen saattaa olla syynä valoisa lapsuus ja oma kokemus siitä, että asioita voi saavuttaa ja lasikattoja rikkoa.

Kullas syntyi 1970 tyypilliseen kerrostalolähiöön Vaasan Suvilahdessa, joka oli täynnä tyypillisiä lapsiperheitä. Suuri osa aikuisista lähti aamuisin Strömbergin tehtaalle.

Kullaksen isä oli talonmies, ja äiti siivosi peruskoulua, jossa Kullas myöhemmin aloitti.

”Lapsuus oli onnellinen, vaikkei ylimääräistä rahaa ollut. Ei sitä ollut silloin muillakaan. Muistan hyvin ensimmäisen puhelimen, telkkarin ja auton.”

Lukeminen oli Kullakselle rakas harrastus. Sivukirjaston lasten- ja nuortenhyllyt hän kolusi läpi, ja serkut valittivat Kullaksen olevan huonoa kyläseuraa, koska hän uppoutui mieluummin kirjoihin kuin leikkeihin.

Lukion jälkeen Kullas oli allerginen opiskelulle. Hän halusi töihin. 1980-luvulla se oli mahdollista. Sai valita mitä mieli. Kullas esimerkiksi hoiti vanhuksia, lajitteli joulupostia ja oli messityttönä laivalla.

”Ja kun päivällä olin levykaupassa ja illalla myin kaljaa klubilla, olin mielestäni urani huipulla”, Kullas sanoo ja nauraa taas.

”Jos äidiltäni kysyttäisiin, murrosikäni kesti ainakin kymmenen vuotta.”

Parin välivuoden jälkeen hän näki kavereitaan, jotka opiskelivat viestintää Vaasan yliopistossa. Kullas näki opinto-ohjelman ja kiinnostui. Hän panosti pääsykokeisiin ja pääsi sisään.

Opiskelujen loppuvaiheessa rahatkin olivat loppu. Maakuntalehti Pohjalaiseen päässyt kaveri vinkkasi Kullaksesta, joka aloittikin pian freelancerina. Ensimmäisen jutun hän teki Kirkasta.

Vakituista paikkaa ei irronnut, joten Kullas haki ja pääsi kesätoimittajaksi Helsingin Sanomien taloustoimitukseen. Kesän jälkeen syksyllä 2000 Kullas aloitti Kauppalehdessä, kunnes 2004 siirtyi Talouselämään.

Kullas ehti olla myös vuoden Gloriassa, mutta tajusi olevansa ennen muuta taloustoimittaja.

Gloriassa Kullas halusi vaikuttaa naisten ajatuksiin taloudesta. Sitä ennen vuonna 2010 häneltä ja Ninni Myllyojalta oli ilmestynyt sijoittamiskirja naisille.

”Olimme molemmat opetelleet sijoittamisen töiden kautta. Jos me onnistuimme siinä, se onnistuu muiltakin.”

Aiemmat suomeksi tehdyt sijoitusoppaat olivat miesten kirjoittamia. Rahapuheesta puuttui arkisuus ja naiskärki.

Kullas ja Myllyoja halusivat poistaa sijoittamisesta siihen liitetyn mystiikan – ja ennen kaikkea häpeän, jota monet naiset kokivat rahojensa hallinnasta.

”Ensin on päästävä negatiivisten tunteiden yli. Sijoittaminen ja talouden hoito ei tarkoita muuksi muuttumista. Se tarkoittaa, että pystyy olemaan enemmän sitä mitä on”, Kullas sanoo.

”Raha on myös muutosvoima, jolla voi vaikuttaa. Monet varainhoitojätit suosivat nykyään kohteita, jotka osallistuvat taisteluun ilmastonmuutosta vastaan.”

Kullas sanoo olleensa pitkään markkinatalouden asialla.

Ihmiskunnan suurten ongelmien voittamiseen tarvitaan politiikkaa, mutta tärkeiden keksintöjen – kuten koronarokotteiden – synnyttäminen vaatii hänen mukaansa markkinatalouden mekanismeja ja kilpailua.

Siksi hän näkee Evan tärkeänä mahdollisuutena vaikuttaa.

”Viihdyin Talouselämän päätoimittajana, mutta jos en olisi ottanut Evan johtajan paikkaa vastaan, kiikkustuolissa minua olisi kaduttanut.”

Nyt Kullas haluaa tuoda esille tieteeseen perustuvia faktoja taloudesta ja suomalaisesta yhteiskunnasta sekä puhkoa myyttejä. Yksi myytti on ajatus tuloerojen ja eriarvoisuuden repeytymisestä.

”Meidän tuloerot ovat edelleen maailman pienimpiä ja sosiaalinen liikkuvuus maailman huippua.”

Kullaskin on tavallisen lähiössä asuneen duunariperheen tyttö, josta tuli ensimmäinen nainen Talouselämän päätoimittajan paikalle ja Evan johtajaksi.

”Se on ollut mahdollista ennen, se on mahdollista nyt, ja meidän on pidettävä huoli, että se on mahdollista myös jatkossa.”

Emilia Kullas

Syntyi 1970 Vaasassa.

Ylioppilas, Onkilahden lukio 1989. Filosofian ylioppilas, Vaasan yliopisto.

Työskennellyt toimittajana Pohjalaisessa, Helsingin Sanomissa, Kauppalehdessä, Gloriassa ja Talouselämässä 1998–2019.

Talouselämän toimituspäällikkö 2015–2016 ja päätoimittaja 2016–2019.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja vuodesta 2019.

Taloustoimittajayhdistyksen kunniajäsen.

Harrastaa lukemista, liikuntaa ja 9-kuukautisen kääpiösnautserin lenkittämistä.

Asuu Helsingissä. Naimisissa Kauppalehden vastaavan päätoimittajan Arno Ahosniemen kanssa, teini-ikäiset lapset.

Täyttää 50 vuotta 5. joulukuuta. Viettää merkkipäiväänsä perhepiirissä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat