Poliitikoille kulunut vuosi oli poikkeuksellisen, kuten se on ollut myös muille kansalaisille.
Vuotta on hallinnut koronavirus.
Keväällä kukaan ei tiennyt, mitä tuleman pitää, mutta kokonaisuutena Suomi on pärjännyt hyvin.
Uutistoimisto Bloombergin mukaan Suomi on hallinnut virusta sekä taloudellisesti että terveydellisesti paremmin kuin mikään muu Euroopan maa.
Keväällä politiikassa oli havaittavissa kansallista yhteyttä. Se hävisi syksyn tullen, kun eduskunnan käsittelyyn tuli muutakin kuin koronavirus.
On aika antaa kummallisen vuoden keskeisille päättäjille raskaan työvuoden diplomit.
Vuoden aktivisti: Tasavallan presidentti Sauli Niinistö
Ulkopuoliselle on jäänyt kuva, että tasavallan presidentillä Sauli Niinistöllä on ollut tänä vuonna malttamaton olo. Pitäisi päästä jotain tekemään. Hän onkin ollut paljon esillä, etenkin koronaviruskriisin pahimmissa vaiheissa keväällä ja loppuvuodesta.
Niinistö on ottanut vuoden aikana kantaa koronaviruksen lisäksi muun muassa Helsingin ja hallituksen väleihin, perustuslakivaliokuntaan, jalkapalloon, koiranjalostukseen, Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin, Euroopan arvoihin ja sananvapauteen, ydinaseneuvotteluihin, Valko-Venäjän tilanteeseen, EU:n taloudenpitoon sekä vaikuttanut, että venäläinen myrkytetty oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin pääsee hoitoon Saksaan.
Vuoden kontrolloija: Pääministeri Sanna Marin
Pääministeri Sanna Marin (sd) on sanonut rentoutuvansa siivoamalla. Hän haluaa pitää asiat myös muuten järjestyksessä ja kontrollissaan pilkkuja myöten. Tämä on näyttänyt olevan kelpo piirre pääministerille, kun vastassa on ollut sellainen mörkö kuin koronavirus.
Aina kaikkea ei kuitenkaan saa hallintaan, vaikka kuinka kuinka tahtoisi. Loppuvuodesta Marin ilmoitti haluavansa siirtää ainakin puoleksitoista kuukaudeksi Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan ja Marinille vuosi sitten pääministerin paikan hävinneen Antti Lindtmanin eduskunnan varapuhemieheksi.
Marin pyysi Lindtmania tehtävään, kun perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan Johanna Ojala-Niemelän (sd) sairausloma vaati Sdp:ssä tehtävien kierrätystä. Lindtman antoi odottaa vastausta pari viikkoa ja kieltäytyi viime hetkellä.
Vuoden symppis: Valtiovarainministeri Matti Vanhanen
Entinen kaksinkertainen pääministeri Matti Vanhanen (kesk) suostui valtiovarainministeriksi kesällä keskustan silloisen puheenjohtajan Katri Kulmunin pyynnöstä, vaikka Vanhasella oli talonrakennus pahasti kesken. Kulmuni joutui eroamaan valtiovarainministerin tehtävästä osallistuttuaan esiintymiskoulutukseen, josta moni löysi moitittavaa.
Vanhasen kokemus ja rauhallisuus auttoivat hallitusta saamaan ensi vuoden budjetin kokoon. Vanhasen kuivalla huumorilla sävytetyt esiintymiset ovat nostaneet aikoinaan aikamoisia sotkuja läpikäyneen poliitikon arvostusta niin hallituksen sisällä kuin muuallakin.
Vuoden messias: Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko
Sujuvasanainen Annika Saarikko (kesk) on ollut pitkään keskustan suosituimpia poliitikkoja. Keskustan kannatus on luisunut Juha Sipilän hallituskauden aikana ja sen jälkeen historiallisen alas. Syyskuussa Saarikko valittiin puolueen puheenjohtajaksi.
Saarikosta odotetaan puoluetta uuteen nousuun johdattavaa messiasta, mutta kuten jo muinaisessa Israelissa, voidellultakin messiaalta voi mennä aikansa ennen kuin tulosta syntyy.
Vuoden irtiottaja: Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on taitava poliitikko, joka on osannut olla hallituksessa samaan aikaan sekä tiukka vaatija että joukkuepelaaja.
Hän jäi jouluna äitiyslomalle. Viimeisessä infossaan yhdessä muiden hallituspuolueiden puheenjohtajien kanssa Andersson ei enää piitannut joukkuepelin perussäännöistä. Andersson luetteli, kuinka vasemmistoliiton ansiota ovat eläkeputkiratkaisun kaikki kivat asiat. Hän siis julisti, että emme me, mutta kun nuo muut.
Vuoden pokerinaama: Sisäministeri Maria Ohisalo
Yhteiskuntatieteiden tohtori Maria Ohisalo (vihr) on vuoden aikana joutunut pitämään pokkansa tuon tuosta, kun eteen on tullut vihreälle poliitikolle toinen toistaan kiusallisimpia tilanteita. Hän on sisäministerinä vastannut rajojen sulkemista ulkomaille sekä Uudenmaan ja muun maan välille.
Hän on saanut pyöritellä sanojaan, kun poliisit ovat pistäneet kuriin vihreille läheisiä asioita ajaneen mielenosoituksen. Ohisalo on joutunut selittelemään, kuinka hänen johtamansa puolueen kansanedustajat ovat yrittäneet valkopestä vihreää ulkoministeriä Pekka Haavistoa perustuslakivaliokunta todettua Haaviston toimineen laittomasti linjatessaan virkamiehen siirrosta. Vaikean vuoden päätteeksi vihreiden kannatus putosi alle kymmenen prosentin.
Vuoden työn sankari: Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru
Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurulle (sd) on hallituksessa kuulunut kaksi työläintä kokonaisuutta eli koronaviruksen torjunta ja sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus eli sote. Kiuru on tarmonpesä, joka puhuu julkisuudessa paljon sekä epäselvästi ja privaatisti paljon sekä hauskasti. Hänellä on tapana saada tahtonsa läpi, mutta ei aina. Suomessa olisi ollut varmasti vielä tiukempi koronakuri, jos Kiuru olisi saanut yksin päättää.
Hallituksessa työnjako ei siis mene todellakaan tasaisesti. Korona-ajan raskaimmat salkut ovat olleet ylipäätään naisilla. Joulukuussa kävi ilmi, että Kiurulle kuuluu sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen (vas) ohella myös ydinvoimalaonnettomuudet.
Vuoden yrittäjä: Elinkeinoministeri Mika Lintilä
Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk) edustaa hallituksessa miestä, jolla on painava salkku. Hän on jakanut rahaa, sättinyt hallituksen rajapäätöksiä ja yrittänyt päästää matkailijoita Suomeen, jotta matkailu- ja ravintola-ala pelastuisi. Yritys on ollut kova, mutta kova on myös vastus, perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru.
Kiuru on seissyt rajoilla viikinkisoturin lailla ja yrittänyt huolehtia, ettei yksikään koronavirus ylitä Suomen rajaa. Mitenköhän olisi käynyt, jos Kiuru olisi ollut elinkeinoministeri ja Lintilä perhe- ja peruspalveluministeri?
Vuoden oikeustaistelija: Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Rkp:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson on yrittänyt parhaansa pitää rajat auki Ruotsiin. Ruotsalaisten koronavirusstrategia ei ole tehnyt tehtävästä helppoa.
Hän on taistellut hallituksen lukemattomissa Säätytalon neuvotteluissa myös muiden kuin rantasuomalaisten kansalaisoikeuksien puolesta. Henriksson lienee viimeinen ministeri, joka suostuu ottamaan käyttöön kansalaisten oikeuksia rajoittavan valmiuslain, jos laki pitää joskus ottaa käyttöön.
Vuoden horroksesta herännyt: Perusuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho
Keväällä näytti aivan kuin perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho olisi hävinnyt julkisuudesta ja käynyt myöhäisille talviunille, kun koronavirus iski.
Hoksaavana ihmisenä hän tajusi, että nyt ei ole populismin aika. Halla-aho sai lottopottiherätyksen heinäkuussa, kun EU päätti satojen miljardien tukipaketista. Puolueen suosio lähti nousuun, kun puolue pääsi taas puhumaan kahdesta tärkeimmästään, EU:sta ja maahanmuutosta.
Vuoden itsensä löytäjä: Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo
Kokoomuksen syksyä eduskunnassa ei millään muotoa voi kutsua menestykseksi. Yleensä rauhallinen ja asiallisesti puhuva kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo yritti olla tiukkis, mutta tiedättehän, miltä kovista näyttelevät usein muiden silmissä näyttävät?
Puolue räksytti kaikesta, mitä hallitus on vuoden aikana tehnyt ja jättänyt tekemättä. Lopputulos oli kannatuksen lasku. Joulukuussa julkisuuteen on palannut Petteri Orpo, joka muistuttaa taas itseään.
Oikaisu 26.12.2020 kello 10: Oikaistu perustuslakivaliokunnan nimi oikeaan muotoon.
