Tutkimus: Näkemyserot eivät ole kärjistyneet ”systemaattisesti” Suomen politiikassa – maahanmuuttoa ja Natoa koskevat näkemykset lähentyneet toisiaan - Politiikka | HS.fi

Tutkimus: Näkemyserot eivät ole kärjistyneet ”systemaattisesti” Suomen politiikassa – maahanmuuttoa ja Natoa koskevat näkemykset lähentyneet toisiaan

Tutkimus tarkasteli suomalaisten eduskuntavaaliehdokkaiden kantojen kehitystä vuosina 2011–2019. ”Polarisaatiokehitystä ei ole nähtävissä tai se ei ole niin voimakasta kuin on ajateltu”, sanoo Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkija Paolo Fornaro.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkijan Paolo Fornaron kartoitus osoittaa, että vuosien 2011 ja 2019 välisellä tarkastelujaksolla suomalaisten eduskuntavaaliehdokkaiden poliittiset kannat ovat osittain lähentyneet toisiaan.­

12.1. 14:45 | Päivitetty 12.1. 15:05

Polarisaatio, eli poliittisten kantojen loitontuminen toisistaan, ei ole systemaattisesti lisääntynyt Suomen politiikassa, arvioidaan tiistaina julkaistussa tuoreessa tutkimusraportissa.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkijan Paolo Fornaron tekemä kartoitus osoittaa, että vuosien 2011 ja 2019 välisellä tarkastelujaksolla suomalaisten eduskuntavaaliehdokkaiden poliittiset kannat ovat jopa lähentyneet toisiaan tietyissä kysymyksissä.

Poliittisen polarisaation lisääntyminen ja yhteiskunnallisten erojen kärjistyminen on herättänyt laajaa keskustelua viime aikoina. Taustalla on muun muassa Donald Trumpin nousu Yhdysvaltojen presidentiksi, Britannian EU-ero ja populististen liikkeiden nousu Euroopassa. Vastikään viime viikolla Trumpin kannattajien hyökkäys kongressiin nosti jälleen esiin vahvoja huolia yhteiskunnallisesta jakautumisesta.

Fornaro perehtyy tutkimusraportissaan siihen, onko samansuuntainen kehitys nähtävissä myös Suomessa. Aineistona tutkimuksessa on käytetty Ylen vaalikonevastauksia vuosina 2011, 2015 ja 2019.

Tutkimus on osa monitieteistä Kansalaisuuden kuilut ja kuplat -hanketta (BIBU).

Tulokset osoittavat, että ehdokkaiden näkemyksissä oli selkeitä eroja puoluetaustasta riippuen. Ehdokkaiden näkemysten väliset erot eivät kuitenkaan ole systemaattisesti kasvaneet kyseisellä aikavälillä.

Esimerkiksi kysyttäessä sotilasliitto Naton jäsenyydestä tai maahanmuutosta ehdokkaiden kannat ovat ennemminkin lähentyneet toisiaan. Ilmastokysymyksissä ja suhtautumisessa eurojäsenyyteen erot ehdokkaiden näkemyksissä sen sijaan ovat lisääntyneet.

Kulttuurisen ja taloudellisen ulottuvuuden erot näyttivät pysyvän muuttumattomina tarkasteltuina vuosina. Lisäksi taloudellisten kysymysten kohdalla eroavaisuudet ovat raportin mukaan hyvin pieniä. Useimmilla ehdokkailla oli toisin sanoen melko yhtenevät mielipiteet talouspolitiikasta.

”Esimerkiksi perussuomalaisten kannatuksen kasvu on herättänyt keskustelua polarisaation kasvusta Suomessakin, mutta tässä tarkastelussa sellaista ei ollut havaittavissa”, Fornaro tiivistää tutkimuksen tulokset.

Hän huomauttaa, että asenteiden ja ideologioiden mittaaminen on aina vaikeaa, eikä tutkimuksen menetelmä ole täydellinen.

”Tämä antaa kuitenkin jo aika hyvän tuntuman siitä, että polarisaatiokehitystä ei ole nähtävissä tai se ei ole niin voimakasta kuin on ajateltu.”

Tutkimus ei ota kantaa suomalaisen kehityksen syihin. Fornaro arvelee kuitenkin, että esimerkiksi verraten vahvan hyvinvointivaltion turvaverkot ja kattava koulutusjärjestelmä ovat saattaneet jossain määrin suojata Suomea poliittiselta polarisaatiokehitykseltä verrattuna joihinkin muihin maihin.

Yksi raportin tuloksista on myös, että kuntakohtaisilla tuloeroilla näyttäisi olevan yhteys poliittisten kantojen eroihin: Mitä suuremmat tuloerot kunnan sisällä tilastojen mukaan vallitsivat, sitä kauempana tuon kunnan eduskuntavaaliehdokkaiden näkemykset olivat kaikkien ehdokkaiden vastausten keskiarvoista.

Tulos ei osoita suoraa syy-yhteyttä tuloerojen ja poliittisen polarisaation välillä. Näiden tekijöiden välinen riippuvuus säilyi kuitenkin muista taustatekijöistä huolimatta.

Polarisaatio kunnan tuloluokkien välillä toisin sanoen ennusti myös kunnassa nimettyjen kansanedustajaehdokkaiden poliittisten kantojen loitontumista sekä kärjekkäämpiä näkemyksiä.

”Jos tietyssä kunnassa taloudellinen epätasa-arvo on laajaa, saattaa ehdokkailla olla tarve hakea ääniä myös hyvin toisistaan eroavilla viesteillä tavoittaakseen eri elämäntilanteessa olevia ryhmiä”, Fornaro arvioi.

Nyt tehty tutkimus kartoitti ainoastaan eduskuntavaaliehdokkaiden välisten poliittisten kantojen eriytymistä.

Fornaro toivoo lisää tutkimusta myös kansalaisten poliittisten asenteiden kehityksestä, jotta polarisaatiokehityksestä saataisiin kattavampi kuva.

Suomen politiikan polarisoitumisesta on viime vuosina esitetty akateemisessa maailmassa myös toisenlaisia näkemyksiä. Esimerkiksi Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanin sosiaalipsykologian professori Jan-Erik Lönnqvist ja sosiaalipsykologian emeritusprofessori Klaus Helkama kirjoittivat viime eduskuntavaalien jälkeen kesäkuussa 2019, että polarisaation lisääntymisestä on viitteitä Suomessakin.

He nostivat esimerkiksi kehityksestä Helsingin yliopiston tutkimuksen jossa selvitettiin nuorten aikuisten asenteita ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja ja niiden jälkeen. Vaaleissa perussuomalaiset saivat vaalivoiton ja nousivat ensimmäistä kertaa hallituspuolueeksi.

”Perussuomalaisten vaalivoiton jälkeen vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajien asenteet olivat muuttuneet entistä maahanmuuttomyönteisemmiksi. Myös muiden puolueiden kannattajien joukossa ne, jotka vieroksuivat perussuomalaisia, muuttivat asennoitumistaan maahanmuuttoon myönteisemmäksi. Takana oli siis selvästi halu erottautua perussuomalaisista”, Lönnqvist ja Helkama kirjoittivat.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat