Ylijohtajan virka opetus- ja kulttuuriministeriössä (OKM) on pantu uudelleen haettavaksi, mikä on harvinaista.
Ylijohtaja on päällikkö lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen osastolla, jonka toimialaan kuuluvat myös oppisopimuskoulutus ja kielitutkinnot.
Nykyinen ylijohtaja ja keskeinen hakija veti kesken kaiken hakemuksensa pois ja päätti lähteä ministeriöstä.
Muu hakijajoukko oli suppeahko ehkä juuri sen takia, että viran nykyisen haltijan oli päätelty siinä jatkavan. Ylijohtajan nimittää valtioneuvosto.
Ylijohtaja Mika Tammilehto, 50, sanoo, ettei hänen lähtöönsä liity dramatiikkaa.
”Minulla on nyt 20 vuotta virkauraa ministeriössä. Työ on ollut mielenkiintoista ja haastavaa, mutta sitä on hankala sovittaa perhe-elämään. Varsinkin koronavuosi vaati tosi paljon”, Tammilehto sanoo.
Myös ammatillisen koulutuksen reformi ja oppivelvollisuusuudistus ovat työllistäneet.
”Hain kyllä jatkokautta, mutta kun pitkään olen miettinyt muita tehtäviä, ajattelin että nyt on aika hypätä junasta asemalle ja suunnata kohti uutta”, Tammilehto sanoo.
”Se voisi olla jotain muutakin kuin koulutukseen liittyvää”, hän sanoo.
Ylijohtajan pesti on nyt uudessa haussa 3. helmikuuta asti. Virka täytetään viideksi vuodeksi kerrallaan.
OKM:n kansliapäällikkö Anita Lehikoinen sanoo, että Tammilehdon vetäytyminen tuli hänellekin yllätyksenä siinä vaiheessa, kun haastatteluihin oli kutsuttu Tammilehdon lisäksi kaksi muuta hakijaa.
”Olihan siinä muutama muukin kelpoisuusvaatimukset täyttävä hakija, joilla oli myös viran menestyksellistä hoitamista edesauttavaa kokemusta, mutta ei ketään vahvaa, kun asetelma muuttui”, Lehikoinen perustelee viran panemista uuteen uuteen hakuun. Kyseessä on harvinainen tapahtuma.
”Eihän uusi haku kovin yleistä ole, ja siihen pitää olla virkamieslain mukaan perusteltu syy”, Lehikoinen sanoo.
”Peruste viran uudelleen haettavaksi julistamiselle tai hakuajan jatkamiselle voi olla muun muassa tilanteessa, jossa virkaan ei ole tullut riittävästi kelpoisuusvaatimukset ja muut tehtävän edellyttämät vaatimukset täyttäviä hakijoita”, Lehikoinen täsmentää.
Opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen (kesk.), ammatillisen koulutuksen osaston ylijohtaja Mika Tammilehto ja Opetushallituksen ammatillisen osaamisen yksikön päällikkö Kati Lounema esittelivät uudistunutta ammatillista koulutusta Helsingissä 11. joulukuuta 2018.
Alun perin ylijohtajan virka ilmoitettiin avoimeksi marraskuussa, ja sitä haki 15 henkilöä.
Heidän joukossaan olivat muiden muassa yksi Stadin ammattiopiston kampusrehtoreista Marko Aaltonen, arviointineuvos Mari Räkköläinen Kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta Karvista ja Suomen sosiaali ja terveys -järjestön Sosten erityisasiantuntija Aleksi Kalenius.
Kalenius oli aikoinaan opetusministeri Jukka Gustafssonin (sd) erityisavustaja ja projektipäällikkö opetusministeriössä. Hän oli myös Suomen OECD:n ja Unescon edustuston erityisasiantuntijana Pariisissa.
Ylijohtajan hakuilmoituksen mukaan viran säädettyihin kelpoisuusvaatimuksiin kuuluu muun muassa tehtävän edellyttämä monipuolinen kokemus sekä käytännössä osoitettu johtamistaito ja johtamiskokemus.
”Hakijalta odotamme” -kohdassa on lueteltu lisäksi esimerkiksi laaja-alainen näkemys koulutusjärjestelmän, erityisesti toisen asteen koulutuksen kehittämistarpeista, kansainvälinen kokemus sekä kokemus sidosryhmäyhteistyöstä.
Hakua seuranneet koulutusalan asiantuntijat olivat päätelleet kansainvälisen kokemuksen painottamisesta, että ylijohtajan virkaan halutaan nyt istuttaa demari eli Kalenius.
Kaleniusta ei kuitenkaan ollut HS:n tietojen mukaan kutsuttu haastatteluun, vaan Tammilehdon lisäksi kutsutut olivat Aaltonen ja Räkköläinen.
OKM:n edellinen ylijohtajanimitys viime kesänä herätti huomiota, kun korkeakoulu- ja tiedepolitiikan osaston päälliköksi nimitettiin entinen Yle-johtaja Atte Jääskeläinen silloisen tiede- ja kulttuuriministeri Hanna Kososen (kesk) esityksestä.
Jääskeläinen päihitti loppusuoralla kaksi ministeriön kokenutta naishakijaa. Jääskeläisen eduksi luettiin nimitysmuistion mukaan erityisesti ”johtamisen ja viestinnän ansiot”.
