Vanhuslain tulkinta hiertää hoivakodeissa – rajanveto hoivatyön ja muun työn välillä johti pikkutarkkoihin ohjeisiin ja kellolla mittaamiseen - Politiikka | HS.fi

Vanhuslain tulkinta hiertää hoivakodeissa – rajanveto hoivatyön ja muun työn välillä johti pikkutarkkoihin ohjeisiin ja kellolla mittaamiseen

Hoitajajärjestöjen mukaan hoitajien odotukset lain suhteen olivat korkealla, mutta toimeenpano työpaikoilla on ollut pettymys. Valvoja pitää alan hapuilua yllättävänä, sillä töitten erottelu ei ole uutta.

Lähihoitaja Pipsa Lehtimäki auttaa Ann-Mari Johanssonia aamutoimissa Attendon hoivakoti Jaspiksessa Vantaalla.­

23.1. 2:00 | Päivitetty 23.1. 8:06

Mikä on hoivatyötä ja mikä ei kuulu hoivatyöhön? Tätä kysymystä on viime kuukausina ratkottu vanhusten hoivakodeissa ympäri Suomen.

Esimerkiksi puuron lämmittäminen tai lakanoiden viikkaus voi alan ohjeiden mukaan kuulua hoivaan tai olla kuulumatta.

Lokakuussa 2020 tuli voimaan vanhuspalvelulain muutos, jonka tarkoitus on taata riittävästi työntekijöitä vanhusten hoivakoteihin eli tehostettuun ympärivuorokautiseen palveluasumiseen ja pitkäaikaiseen laitoshoitoon. Laki kiristyi edelleen vuodenvaihteessa.

Lain toimeenpanosta on syntynyt paljon tulkintaerimielisyyksiä, eivätkä alan työmarkkinajärjestöt ole tilanteeseen tyytyväisiä. Hoitajien odotukset lain suhteen olivat korkealla, mutta sen toimeenpano on ollut pettymys. Näin sanovat HS:lle sekä Suomen lähi- ja perushoitajaliiton Superin että sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan Tehyn edustajat.

Tarkoitus oli, että hoivakodeissa olisi riittävästi koulutettuja hoitajia, joiden työaika kohdistuisi vanhusten hoitamiseen eikä hoivakodin yleiseen kunnossapitoon. Vanhushoivan heikko tilanne rävähti suomalaisten silmille alkuvuodesta 2019, jolloin alaa valvova Valvira määräsi joitakin hoivakoteja jopa keskeyttämään toimintansa.

Epäkohtien pohjimmainen syy oli usein ollut se, että työntekijöitä oli liian vähän. Jotkin työnantajat piilottelivat vajetta ja kikkailivat tilanteen mitoituksen mukaiseksi esimerkiksi työvuorolistoihin merkityillä ”haamuhoitajilla”, jotka eivät todellisuudessa olleet töissä.

Henkilöstön laskennallinen vähimmäismitoitus on nyt 0,55. Luvulla kuvataan sitä, monenko hoitajan työpanoksen verran yhtä vanhusta kohden on tarjottava hoivaa ja hoitoa.

Tarkoitus on, että 1. huhtikuuta 2023 kaikissa tehostettua eli ympärivuorokautista hoivaa vanhuksille tarjoavissa hoivakodeissa mitoitus nousee vähintään 0,7:ään. Siis jos kaikki hoitajat vain hoitaisivat, yhtä vanhusta kohden tarvittaisiin 0,7 hoitajaa.

Jos vanhukset ovat hyvin huonokuntoisia, mitoitus voi olla korkeampikin.

Olennaisinta laissa on se, että henkilöstön vähimmäismäärä koskee nimenomaan vanhusten hoivaa ja hoitoa, lainsäätäjän termein ”välitöntä asiakastyötä”.

Mutta hoivakodeissa tehdään paljon muutakin työtä: laitetaan ruokaa, pestään pyykkiä ja siivotaan. Ne ovat tukityötä tai ”välillistä asiakastyötä”. Tämän työn tekoa ja tekijöitä ei saa enää laskea mukaan hoitajamitoitukseen.

Työt on siis eroteltava, ja tästä on ollut paljon epäselvyyttä.

Lähi- ja perushoitajaliitto Superin marras–joulukuussa tekemän kyselyn mukaan huomattava osa hoitajien työajasta meni edelleen tukitöihin, kuten pyykkihuoltoon, ja se laskettiin 70 prosentissa työpaikoista edelleen mukaan henkilöstömitoitukseen. Kyselyyn vastasi 125 luottamushenkilöä.

”Jäsenet ovat esimerkiksi kertoneet, että viikonloppuisin hoitajan aika menee kokonaan keittiössä. Eihän siinä ole mitään järkeä”, asiantuntija Leena Kaasinen Superista sanoo.

Pipsa Lehtimäki vastaa omaisen soittoon hoivakoti Jaspiksessa Vantaalla.­

Ylitarkastaja Elina Uusitalo sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvirasta sanoo, että lakia säädettäessä suurin huomio kohdistui hoitajamitoituksen tasoon. Vähemmälle huomiolle jäi se, että lakiin tuli viime lokakuussa myös henkilöstöresurssien osoittaminen erikseen välittömään asiakastyöhön ja välillisiin tehtäviin. Sitä piti noudattaa hoivakodeissa heti, ilman siirtymäaikaa.

Uusitalo pitää alan hapuilua työtehtävien erottelussa yllättävänä. Hän muistuttaa, ettei erottelu ei ole uutta, vaan se on ollut vuosikaudet mukana aiemmassa henkilöstön määrää koskeneessa suosituksessa.

Suosituksessa määriteltiin, että mitoitukseen ei saa laskea tehtäviä, joita ei tehdä asiakkaan kanssa. Myös yksityisten hoiva-alan yritysten lupapäätöksiin on jo pitkään arvioitu ja merkitty välittömän ja välillisen henkilöstön vähimmäismäärä.

”Jossakin vaiheessa on ilmeisesti käynyt niin, että välillisiä tehtäviä on tullut yhä enenevässä määrin välittömään asiakastyöhön osallistuvien tehtäväksi, eikä niitä ole laskettu pois henkilöstömitoituksesta”, Uusitalo sanoo.

Uusitalon mukaan tilanne kentällä vaihtelee: osassa hoivapaikoista tehtävät on eroteltu jo vuosia eikä lain soveltamisessa ole ongelmia. Osassa paikoista asiaan tartuttiin vasta lainmuutoksen myötä.

Valvira ja aluehallintoviranomaiset järjestivät laista loppuvuodesta koulutustilaisuuksia, ja Valvira lähetti joulukuussa kuntiin ja palvelutuottajille tiukkasanaisen ohjekirjeen, jossa edellytettiin välittömiä toimia lain muutosten toimeenpanemiseksi.

Monissa hoivakodeissa on erikseen tukitöitä tekeviä työntekijöitä, kuten kokkeja ja siivoojia. Mutta töitten raja ei aina ole selvä, ja tästä on hoivakodeissa viime kuukausina väännetty.

Ruuan tarjoilu vanhuksille, ruokailussa avustaminen ja syöttäminen ovat hoivaa, mutta entä tyhjän lautasen vienti keittiöön? Tämänhetkisen tulkinnan mukaan se ei ole hoivaa vaan välillistä työtä.

Pipsa Lehtimäki avustaa Eine Wikströmiä vaatteiden pukemisessa saunan jälkeen Attendon hoivakoti Jaspiksessa Vantaalla.­

Kunnille vanhushoivaa tuottavan Attendo-yhtiön toimitusjohtaja Virpi Holmqvist sanoo, että ensi alkuun laista oli eri puolilla liikkeellä väärä käsitys, jonka mukaan hoitohenkilökunnan ei lain myötä tarvitsisi tehdä lainkaan välillistä työtä.

”Se aiheutti syksyllä epäselvyyttä. Koulutuksen myötä on selventynyt, että hoitohenkilökunta voi tehdä välillistä työtä, mutta sitä ei saa laskea mitoitukseen”, Holmqvist sanoo.

Eli hoitaja voi kiikuttaa lautasen takaisin keittiöön ja tehdä muitakin tukitöitä, mutta ne eivät ole mitoituksen mukaista hoivaa. Holmqvistin mukaan joustava työnjako on hoivakodin arjessa tärkeää, jotta paikan kodinomaisuus säilyisi.

”Jos joudutaan minuutilleen kirjaamaan töitä, se vie fokuksen asiakkaasta kirjaamiseen”, Holmqvist sanoo.

Valviran Uusitalo sanoo, että hoitajien osallistuminen välillisiin tehtäviin ei saa johtaa tilanteeseen, jossa asiakas jää vaille tarvitsemaansa hoivaa ja huolenpitoa.

Attendossa on kellotettu ja laskettu, kuinka paljon hoitajat käyttävät aikaansa välittömään hoitotyöhön ja toisaalta välillisiin tehtäviin. Joulukuussa tehdyn kellotuksen perusteella välillisen työn osuus hoitajien työajasta vaihtelee 2–5 prosentin välillä.

”Toisaalta myös tukihenkilöstö tekee vastavuoroisesti hoivatyötä. He voivat olla avustamassa asiakkaita ruokailussa ja järjestämässä viriketoimintaa. Ei tämä ole niin mustavalkoista”, Holmqvist sanoo.

Tulkintoja helpottamaan Attendo on toimittanut hoivakoteihinsa ohjeet siitä, mikä on välitöntä ja mikä välillistä työtä. Holmqvistin mukaan henkilökunnan kanssa on keskusteltava asiasta paljon.

Uusi laki määrittelee, että välitöntä asiakastyötä on esimerkiksi kaikki asiakkaan kanssa yhdessä tehtävä työ – eli hoivaksi lasketaan, jos vanhus on mukana pöydän kattamisessa tai siivoilee ja viikkaa pyykkiä yhdessä hoitajan kanssa. Holmqvistin mukaan vanhuksia halutaan osallistaa askareisiin, koska hoivakoti on heidän kotinsa.

Jos asukas osallistuu aamupuuron lämmitykseen, silloin kyse on välittömästä hoivatyöstä. Jos ei osallistu, silloin kyse on välillisestä ei-hoivatyöstä. Tosin jos hoitaja lämmittää vain yhden aterian, se lasketaan hoivaksi eikä tukityöksi.

Valviran ja alan toimijoiden ohjeet ovat varsin yksityiskohtaisia. Välitöntä hoivaa on esimerkiksi ”yllättävissä tilanteissa tehtävä siistiminen, esimerkiksi roskan poimiminen tai asukkaan huoneessa olevan eritetahran tai lian pyyhkiminen”.

Pipsa Lehtimäki tyhjentää roskakoreja hoivakoti Jaspiksessa.­

Miten paljon hoivayhtiöt ja kunnat joutuvat palkkaamaan uusia työntekijöitä, jotta henkilöstömitoitus varmasti täyttyy? Hallituksen lakiesityksessä arvioitiin, että pelkästään välittömään hoivaan tarvitaan lähivuosina noin 4 500 työntekijää lisää.

”Joihinkin paikkoihin on palkattu työntekijöitä avustaviin tehtäviin, mutta koulutetun hoitohenkilöstön määrä ei ole käytännössä lisääntynyt”, Tehyn työvoimapoliittinen asiantuntija Mervi Flinkman sanoo.

Superin Leena Kaasisen mukaan niin kuntien kuin yksityisten ja järjestöjenkin hoivapaikoissa yritetään edelleen kikkailla mitoituksella eikä haluta aidosti turvata laadukkaita palveluita, mikä oli lainmuutoksen tarkoitus. Eniten yhteydenottoja Super saa yritysten työntekijöiltä.

”Henkilöstömäärässä mennään edelleen ihan veitsen terällä”, Kaasinen sanoo.

Attendo on laskenut, että sen on pelkästään mitoituksen nousun takia palkattava lähivuosina noin tuhat työntekijää lisää nykyiseen 13 000 työntekijän joukkoon.

Attendo ilmoitti lokakuussa, että se palkkaa seuraavien neljän vuoden aikana tuhat uutta hoitajaa Filippiineiltä. He tulevat ensin hoiva-avustajan tehtäviin, mutta heitä kannustetaan täydentämään opintojaan lähihoitajan tai sairaanhoitajan tutkinnon laillistamiseksi Suomessa. Attendolla on nyt kolmisensataa työntekijää Filippiineiltä.

”Jotta laki saadaan toimimaan, Suomessa pitää tehdä paljon töitä koulutetun työvoiman saamiseksi. Kun henkilöstömitoituksessa siirrytään 0,7:ään, osaajista tulee suuri pula”, Holmqvist sanoo.

Henkilöstömitoituksen takia vanhushoiva tulee kunnille ja sote-uudistuksen jälkeen hyvinvointialueille entistä kalliimmaksi. Valtio lupasi kattaa lisäkustannukset, mutta jo nyt on näkyvissä, että kunnat katsovat hyvin tarkkaan, ketkä enää ohjataan rahaa vievään tehostettuun hoivaan.

Jos vanhuksen kunto vain suinkin sallii, tilalle tulevat kotihoidon lisäksi erilaiset välimallit, kuten tavallinen palveluasuminen. Siinä henkilökunta ei ole paikalla läpi vuorokauden eikä henkilöstön määrää säädellä mitoituksella.

Neuvotteleva virkamies Satu Karppanen sosiaali- ja terveysministeriö sanoo, että osa kotihoidon ja osa tehostetun palveluasumisen asiakkaista voisi hyötyä välimuotoisista ratkaisuista, jos sellaisia olisi tarjolla. Säästökeino ne eivät saa olla.

”On asiakkaita, jotka tarvitsevat hoitoa ja huolenpitoa enemmän ja jatkuvammin, ja heillä tulee olla oikeus päästä tarpeitaan vastaavaan ympärivuorokautiseen hoitoon.”

Vanhuspalvelulain muutokset

Vanhuspalvelulain muutokset tulivat voimaan 1.10.2020.

Vähimmäishenkilöstömäärästä vanhusten tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa säädetään jatkossa lailla, kun aiemmin tilalla oli suositus.

Henkilöstömitoitus oli aluksi 0,5 työntekijää asiakasta kohti. Vuoden 2021 alusta henkilöstömitoituksen on oltava vähintään 0,55.

Vuoden 2022 alusta mitoitus on vähintään 0,6 työntekijää asiakasta kohti. Täysimääräisesti laki tulee voimaan 1.4.2023, jolloin mitoitus on vähintään 0,7 työntekijää asiakasta kohti.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat