Onko meillä oikeus kasvattaa eläimiä ruoaksi? - Politiikka | HS.fi

Seurakuntapastori Kari Kuula ja MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila keskustelivat ihmisen oikeudesta kasvattaa eläimiä ruoaksi. Sitä ennen MTK oli kannellut Kuulan tehotuotantoa arvostelevasta kolumnista tuomiokapitulille.­

Onko meillä oikeus kasvattaa eläimiä ruoaksi?

HS kutsui emolehmätilaa pitävän MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan ja kauniaislaisen seurakuntapastorin Kari Kuulan yhteiseen haastatteluun. Se ajautui saman tien hengellisiin syvyyksiin.


7.2. 2:00 | Päivitetty 7.2. 11:40

Pääkaupunkiseudun seurakuntien lehti Kirkko ja kaupunki julkaisi 18. tammikuuta papin ja tietokirjailijan Kari Kuulan kolumnin, joka oli otsikoitu: Eläinten teollinen käyttö muistuttaa Saatanan tuhotekoja – Jeesuksen seuraaja ei voi osallistua nykyiseen kaltoinkohteluun.

Kolumnissaan Kuula arvosteli ankarin sanoin eläinten tehotuotantoa.

”Jos Jeesus syntyisi nykyajan eläinten hehtaaritalliin, hän muuttaisi suunnitelmiaan saman tien. Eivät ihmiset tarvitse pelastajaa, vaan heidän keskitysleireissään kärsivät eläinparat”, hän muun muassa kirjoitti.

Maa- ja metsätaloustuottajan keskusliitto MTK järkyttyi kolumnista. MTK:n mukaan se ”loukkasi syvästi” kotieläintuotannon parissa työskenteleviä.

Järjestö teki Kuulasta kantelun tuomiokapitulille. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila sanoi Maaseudun tulevaisuudelle, että varsin poikkeukselliseen toimenpiteeseen ryhdyttiin, koska muuten asiasta olisi jäänyt ”iso kivi kenkään”.

Kirkko ja kaupunki poisti Kuulan alkuperäisen kolumnin sivuiltaan, mutta tiistaina Kirkossa ja kaupungissa julkaistiin Kuulalta uusi kolumni otsikolla ”Kristityn kilvoittelu alkaa lautaselta – emme saa alistaa tuntoisia olentoja”.

Emakoita tiineytyshäkeissä Huittisissa. Emakoita voidaan pitää tiineytyshäkeissä useita viikkoja.­

Urjalassa sijaitseva Henna ja Juha Paijan sikatila sai eläinlääkäriliiton eläinten hyvinvointipalkinnon 2018.­

Kohu on vellonut somessa päiväkausia. Keskenään Marttila ja Kuula eivät ole keskustelleet lainkaan, ja eläimistä on puhuttu vain vähän.

HS kutsui Marttilan ja Kuulan yhteiseen haastatteluun. Koronaepidemian riivaamassa maailmassa tapaamispaikaksi valikoitui Teams-palaveri. Marttila osallistui siihen MTK:n toimistolta Helsingin Simonkadulta, Kuula kotoaan Espoon Tuomarilasta.

Kuula on kasvissyöjä, joka toimii Kauniaisten suomalaisen seurakunnan seurakuntapastorina, Marttila sekasyöjä, jolla on emolehmätila Simossa.

Molemmat ovat mielissään tavatessaan toisensa. Keskustelu ajautuu saman tien hengellisiin syvyyksiin.

Marttila kertoo, että hänen mielestään Kuulan toinen kolumni oli ensimmäistä jyrkempi.

Juha Marttila­

Marttila: Sen saattoi lukea niin, että karjan­kasvattajalla ei ole mahdollisuutta päästä taivasten valtakuntaan. Onko tämä asia näin musta­valkoinen, se minua nyt kiinnostaa.

Kuula: Minulla ei todellakaan ole sellainen ajatus, että taivas­paikka avautuu eläinten kohtelun perustella eikä edes sen perusteella miten toisiamme kohtelemme. Kristuksen armosta taivaan autuuteen päästään.

Marttila: Tämä antaa itselleni lohtua ja toivoa. Kun itselläni on sitä nautakarjaa ja pyrin sitä mahdollisimman hyvin hoitamaan ja turvaamaan sen lajinmukaiset käyttäytymistarpeet.

Parsinavetassa lehmät on kiinnitetty parteen, jossa ne pystyvät vain seisomaan tai makaamaan. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan Suomen lypsylehmistä 38 prosenttia eli viime vuonna parsinavetoissa. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että uusien parsinavettojen rakentamisesta luovutaan.­

Valtaosa vasikoista erotetaan hyvin pian syntymän jälkeen emoistaan. Maa- ja metsätalousministeriön mukaan vain hyvin pieni osa vasikoista on emonsa kanssa yli viikkoa. Kuva on Ruotsin Helsingborgista.­

Kuula: Täytyy sanoa Juha, että minua koskettaa syvästi, että näet tämän hengellisenä kysymyksenä ja kristityn vastuun kysymyksenä. Minä vähän mykistyn tässä.

Kuula: Eläin­teologiassa ajatellaan niin, että ihmis­kunnan historiassa on eletty aika karuissakin tilanteissa, joissa selviytyminen on edellyttänyt monenlaisten suhteiden luomista eläinkuntaan. On ollut tuotanto-, hyöty- ja ystäväeläimiä. Se on ollut ihmisen selviytymisen kannalta välttämätöntä.

Koska eläimet kuitenkin ovat tuntoisia olentoja, toive olisi, että sitä mukaa kun ihmiskunnan hyvinvointi, tieteellinen tietämys ja kyvyt lisääntyvät, me vähitellen luopuisimme eläinten käytöstä ravintona ja siirtyisimme kasvisruokaan. Nyky-Suomessa ei ole välttämätöntä tämä laajamittainen tehotuotanto meidän selviytymiseksemme.

On jaloa työtä, että tuotetaan ruokaa ja myös eläinruokaa. Mutta nykypäivänä meillä ei ole välttämätöntä tarvetta eläinten näin laajamittaiseen hyödyntämiseen.

Marttila: Tämä kytkeytyy kestävyyskeskusteluun. Kukaan ei voi kiistää, että tällaista eläimistä peräisin olevien tuotteiden kulutusta tämä pallo ei kestä. Tämä on asia, joka pitää vastuullisesti ratkaista, pitää kyetä taittamaan maailmanlaajuinen lihansyönnin kasvu.

Mutta jos ajatellaan kansallisesti, Suomen ilmastossa on suhteellinen etu eläinperäisen ruoan tuottamisessa. Täällä pohjoisessa pellot kasvavat etupäässä rehukasveja ja nurmea, jota ihminen ei voi syödä, mutta jota naudan bioreaktori pystyy muuttamaan ihmisravinnoksi. Jos eläintuotteiden kulutus ja markkinat Suomesta häviäisivät, maataloudelle jäisi aika marginaalinen rooli.

Marttila: Toki me tiedostamme riskit, jotka eläintuotteiden kulutuksen vähenemiseen liittyvät, ja pyrimme aktiivisesti lisäämään esimerkiksi papujen, herneiden ja muiden proteiinikasvien tuotantoa. Mutta tällä hetkellä se on eteläisen Suomen juttuja, ja siihen liittyvät sääriskit ovat aika suuria. Viime kesänä härkäpapusadot menivät penkin alle.

Kuula: Minulle tämä on periaatteellinen kysymys. Nykyisessä tilanteessa eläinten ainoa tarkoitus on tuottaa meille hyödykkeitä. Edustan sitä kantaa, että meillä ei ole siihen näissä olosuhteissa sellaista oikeutta kuin on perinteisesti ajateltu.

Marttila: Tämä on kuitenkin myös hengissä pysymisen kysymys, kuten varsinkin pohjoisessa tiedetään. Eläimet ovat huoltovarmuuden osalta se henkivakuutus.

Eettiseltä puolelta koen vahvasti, että minut ja ihmiset on luotu sekasyöjiksi. Ruokavaliossa on hyvä olla kohtuudella myös eläinperäistä proteiinia.

Ja kyllä minä hyvällä omallatunnolla kasvatan eläimiä, ja katson miten kollegat eri tuotantosuunnista kasvattavat eläimiä. Siellä pannaan itsensä likoon ja koko ajan tutkimustiedon karttuessa parannetaan eläinten hyvinvointia.

Kolumnistasi moni karjankasvattaja pahoitti mielensä. Maatalouspiireissä se nähtiin niin, että nyt käänsi kirkkokin selkänsä.

Kari Kuula­

Kuula: Myönnän, että teksti oli sillä tavalla epäonnistunut, että olisi pitänyt tarkentaa, kehen kritiikki kohdistuu. En tajunnut, että sen voi tulkita pistoksena eläinten kanssa työskenteleviä kohtaan. Itselläni kirjoittaessani katse oli kuluttajassa.

Olen pahoillani siitä suuresta mielipahasta, mitä ihmisille on tullut. Tajuan myös, että karjankasvattaja on niin erilaisessa työssä kun me muut. Se on työ, jota ei tuosta vaan vaihdeta, ja jonka linjauksiakaan ei tuosta vaan muuteta.

Marttila: Kiitos Kari kauniista ja koskettavista sanoista.

Kuula: Ja mitä kirkon kantaan tulee, kirkolla ei ole virallista kantaa tietenkään. Kirkon sisällä on kaksi koulukuntaa. Minun edustamani kyseenalaistaa periaatteellista oikeutta käyttää eläimiä hyväksi. Se on vähemmistökoulukunta. Sinun ajatuksesi, että ihmisellä on oikeus käyttää eläimiä hyväksi, on kirkon piirissä enemmistökoulukunta.

Marttila: Olen miettinyt tätä viljellä ja varjella -teemaa myös siltä kannalta, että Raamatun tekstien kirjoittajat osasivat todella hyvin ennustaa. He näkivät ihmiskunnan voiman kasvun. Eihän niinä aikoina ihmiskunta ollut uhka maapallolle, luonnolle, kaikelle. Mutta Raamatun tekstien kirjoittajat näkivät, että ihminen kasvaa niin vahvaksi, että kykenee lopulta tuhoamaan maapallon.

Kuula: Olet oikeassa, että siinä Raamatun kohdassa on jotain profeetallista. Ihmisen hyvinvointi on sidottu maahan. Kun me viljelemme maata, meidän täytyy sitä hellästi lainatavarana kohdella ja jättää tuleville polville yhtä hyvässä kunnossa kuin saimme.

Marttila: Yritetään elää tämän mukaan.

Kuula: Kun tulee tällaisia jupakoita, ne polarisoivat molemmilla puolilla ja silloin ajattelee, että toisen puolen johtaja on tarinan pahis. Haluan sinulle sanoa, että minun näkökulmastani et ole tarinan pahis. Ymmärrän niin täysin, että sinun tehtäväsi on puolustaa viljelijöitä, jotka kokevat että heitä on satutettu.

Ja minua koskettaa, että pohdit asiaa kristityn ihmisen näkökulmasta, ei vain edunvalvonnan näkökulmasta. Se siirtää meidät samalle puolelle.

Marttila: Kiitos Kari. Samalla tavoin toivon, etten omilla sanoillani ja teoillani ole pahoittanut mieliä.

Kirjoitukseen antoi tietoja myös erityisasiantuntija Tiina Pullola Maa- ja metsätalousministeriöstä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat