Palkansaajajärjestön teettämä raportti: Paikallisen sopimisen työllisyyttä kasvattava vaikutus on myytti - Politiikka | HS.fi

Palkansaajajärjestön teettämä raportti: Paikallisen sopimisen työllisyyttä kasvattava vaikutus on myytti

Työmarkkinatutkijat eivät löytäneet tieteellistä näyttöä työllisyysväitteelle Teollisuuden palkansaajien julkaisemassa raportissa.

Asiakas menossa Pasilan TE-toimistoon Helsingissä.­

22.2. 12:00

Paikallinen sopiminen palkoista ja muista työehdoista saa huutia kolmen työmarkkinatutkijan tuoreessa raportissa: tieteellistä näyttöä ei löydy usein toistetulle väitteelle, jonka mukaan työpaikoilla ja yrityksissä tapahtuva sopiminen työehdoista lisäisi työllisyyttä.

Huhtikuun puoliväliriihen lähestyessä kiihtyy myös keskustelu työllisyyttä lisäävistä toimista, joita hallituksella on kova paine saada aikaan.

Paikallisen sopimisen työllisyyttä ja tuottavuutta parantavaan voimaan uskovat esimerkiksi valtiovarainministeriön virkamiehet ja Suomen Yrittäjät. Sen sijaan palkansaajapuoli epäröi ja perää pöytään faktoja.

Monista kyselyistä taas on käynyt ilmi, että työntekijätkin kyllä periaatteessa suhtautuvat paikalliseen sopimiseen myönteisesti, kunhan kyseessä on aito sopiminen, eikä vain palkkoja alentava työnantajan sanelupolitiikka.

Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitusohjelma lupaa lisätä paikallista sopimista, mutta se tehtäisiin työ- ja virkaehtosopimusten, ei niinkään lainsäädännön kautta, mitä työnantajien edustajat ovat vaatineet.

Useissa työehtosopimuksissa on jo esimerkiksi työaikajärjestelyihin ja ulkoistamisiin liittyvää paikallista sopimista.

Koko paikallisen sopimisen käsite on epämääräinen, ja sitäkin tutkijat avaava tuoreessa analyysissa.

”Paikallisen sopimisen työllisyyttä kasvattava vaikutus on myytti”, sanotaan Teollisuuden palkansaajien (TP) maanantaina julkaisemassa raportissa Irti keskitetystä, kohti paikallista –neljä myyttiä paikallisesta sopimisesta.

Raportin mukaan kansainväliset tutkimukset osoittavat, että keskitetyn sopimisen maissa työllisyys on keskimäärin jopa korkeammalla tasolla kuin hajautetun sopimisen maissa.

Tutkijat huomauttavat myös, että Suomessa jo lähes kolmannes työllisistä on niin sanotuissa epätyypillisissä eli joustavissa työsuhteissa, joissa saadaan niin vähän palkkaa, että yhteiskunta tukee työsuhteita sovitellulla ansiopäivärahalla tai asumistuella.

Työmarkkinoiden tutkijat Paul Jonker-Hoffrén, Markku Sippola ja Satu Ojala eivät löydä analyysissaan tieteellistä näyttöä myöskään väitteille, joiden mukaan palkoista ja muista työehdoista sopiminen paikallisesti lisäisi tuottavuutta tai joustavoittaisi työmarkkinoita.

Nykyisten työmarkkinoiden jäykkyyskin on tutkijoiden mukaan itse asiassa myytti. Työehtosopimusten selviytymislausekkeet mahdollistavat tutkijoiden mukaan jo nyt työehtojen väliaikaiset heikennykset.

Näitä lausekkeita on tutkijoiden mukaan jo noin 40 prosentissa työehtosopimuksista. Kriisitilanteissa yrityksiä turvaa lisäksi joustava lomautusjärjestelmä.

Normaalioloissa palkat eivät jousta alaspäin, mutta tutkijat kyseenalaistavat palkanheikennykset sillä, että seurauksena kotimainen kysyntäkin heikentyisi ja myös verotulot vähenisivät.

Yksi yleissitovien työehtosopimusten vaihtoehto olisi lakisääteinen minimipalkka, jonka tutkijat niinikään kyseenalaistavat: ”On aiheellista kysyä, voiko palkanmuodostusta jättää poliitikkojen päätäntävaltaan vai kannattaako palkkaneuvottelut sittenkin käydä työelämän todellisuutta lähempänä olevien työmarkkinaosapuolten kesken.”

Yleissitovuus tarkoittaa sitä, että jokaisen työnantajan on noudatettava työsuhteissaan alan vähimmäisehtoja. Tuolloin yleensä noin puolet alan työntekijöistä on järjestäytyneen työnantajan palveluksessa.

Neljäs tutkijoiden ruotima väite siitä, että paikallinen sopiminen lisäisi työnantajan valtaa paikallistasolla, pitää heidän mukaansa paikkansa ainakin lyhyellä aikavälillä:

”Pitemmällä aikavälillä taas syntyisi painetta etsiä ratkaisuja, joilla lisätään työntekijöiden puutteellista edustusta työpaikoilla.”

Päätelmänsä tutkijat pohjaavat lähinnä kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen, josta he eivät juuri löytäneet näyttöä hajautetun sopimisen taloudellisista eduista verrattuna keskitetympään sopimiseen.

Keskustelu paikallisesta sopimisesta sai vauhtia viime syksynä, kun Metsäteollisuus ilmoitti päätöksestään irtautua liittokohtaisesta työehtosopimuksesta. Järjestö tavoittelee muutoksella työmarkkinoiden joustavuutta.

Muilta vientialoilta ei ainakaan vielä ole tullut vastaavia ilmoituksia, mutta äskettäin metsäyhtiö UPM kertoi, että se aikoo vastedes sopia toimihenkilöiden työehdoista yksilöllisesti, ilman työehtosopimusta.

Maanantaina julkaistussa analyysissa muistutetaan, että paikallista sopimista on kaivattu kustannuskilpailukyvyn parantajaksi jo keskitettyjen eli tulopoliittisten tupo-sopimusten aikaan: ”On osa historiallista jatkumoa, että niin finanssikriisin kuin koronakriisinkin ratkaisuksi on peräänkuulutettu samoja rakenteellisia uudistuksia ja lähes samoin äänenpainoin kuin noin 30 vuotta sitten.”

Raportin julkaisija Teollisuuden palkansaajat TP on yhteistyöjärjestö 14 ammattiliitolle, joiden edustamilla aloilla työskentelee noin 400 000 palkansaajaa.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkimusjohtaja Antti Kauhanen kommentoi raportin johtopäätöksiä päättelemällä kansainvälisistä tutkimuksista, että parhaimmat tulokset tuntuu tuovan hajautettu, mutta koordinoitu neuvottelujärjestelmä. Koordinointi tarkoittaa esimerkiksi palkankorotusten sovittamista makrotalouteen.

Yritykset eivät Kauhasen mukaan halua laskea palkkoja, koska se vähentäisi työntekijöiden motivaatiota ja saisi parhaimmat työntekijät vaihtamaan työpaikkaa.

”On jotain näyttöä siitä, että paikallinen sopiminen nostaa sekä palkkoja että tuottavuutta”, Kauhanen sanoo.

Valtiovarainministeri Matti Vanhasen (kesk) mukaan keskustelua paikallisesta sopimisesta käydään nyt ennen kaikkea siksi, että on niin paljon järjestäytymättömiä yrityksiä. Vanhanen osallistui julkistustilaisuuden jälkeen pidettyyn paneelikeskusteluun.

Kolmikantaisen työryhmän on määrä antaa esityksensä paikallisen sopimisen laajentamisesta maaliskuun alkuun mennessä. Vanhanen antoi ”vahvan vetoomuksen ja vahvan rohkaisun” työryhmälle, jotta se päätyisi ”aitoon kompromissiin”.

Vanhasen mukaan etenkin sokki- ja kriisitilanteissa olisi hyvä voida sopia enemmän yrityskohtaisesti, jottei ratkaisuna olisi irtisanomiset. Myös tarjouskilpailuihin vastatessa paikallisuudesta olisi Vanhasen mukaan apua.

Paikallisen sopimisen työllisyysvaikutuksista ei Vanhasen mukaan valtiovarainministeriössä ole tarkkoja laskelmia.

”Kukaan tuskin kuvittelee, että Suomi nousisi menestykseen palkkoja alentamalla”, Vanhanen yhtyi raportin huomioihin palkkatason vaikutuksista kotimaiseen kysyntään.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat