Koronakriisi paljasti epidemian torjunnan sekavuuden – Oikeus­oppineen mukaan pk-seudun korona­ryhmän toiminta­malli voi olla jopa lain­vastainen - Politiikka | HS.fi

Koronakriisi paljasti epidemian torjunnan sekavuuden – Oikeus­oppineen mukaan pk-seudun korona­ryhmän toiminta­malli voi olla jopa lain­vastainen

Oikeusoppinut: ”Hätätilaoikeudellinen sääntely kaipaa selkiyttämistä.”

Aluehallintovirastot ovat päättäneet rajoituksista esimerkiksi kuntosaleilla. Kunnilla taas on perusopetuslain väliaikaisen muutoksen mukaiset valtuudet tehdä tartuntatautilanteen edellyttämiä päätöksiä etäopetusjakson toteuttamiseksi. Aluehallintovirastot julkaisivat perjantaina päätöksen, jonka nojalla kunnat velvoitetaan järjestämään koronavirustestaus Suomen rajan ylittäjille. Torniossa oli koronatestauskontteja jo tammikuun lopulla.­

3.3. 2:00 | Päivitetty 3.3. 8:58

”Hätätilaoikeudellinen sääntely kaipaa selkiyttämistä”, sanoo yliopistonlehtori, julkisoikeuden dosentti Matti Muukkonen Itä-Suomen yliopistosta. Muukkosen mukaan tartuntatautien torjunta on nykylaissa hajautettu useille viranomaisille, joiden välistä työnjakoa ei ole säädelty kovin selkeästi.

”Tartuntatautilaki saattaa näyttää suunnittelupöydällä toimivalta, mutta yksityiskohtiin mentäessä se muuttuu sekavaksi. Laista ei myöskään aukottomasti selviä, kenen tulisi oikeasti tehdä ja mitä”, Muukkonen sanoo.

Matti Muukkonen­

Esimerkkinä Muukkonen mainitsee pakolliset terveys­tarkastukset, joita nykylain mukaan saa määrätä vain aluehallinto­virasto (avi). Muutenkin yleis­vaarallisiin tartuntat­auteihin sairastuneiden mutta vasten­tahtoisten henkilöiden tutkiminen ja hoitaminen on hänen mukaansa tehty erittäin byrokraattiseksi.

Muukkonen ehdottaa, että esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), jokin perustettava keskus­viranomainen tai uudet hyvinvointialueet voitaisiin vastedes asettaa selkeään johtovastuuseen koronaepidemian kaltaisissa poikkeuksellisissa oloissa.

Muukkonen on tehnyt vertaisarvioidun oikeustieteellisen tutkimuksen toimivallan jaosta yleisvaarallisen tartuntataudin torjunnassa. Se julkaistaan myöhemmin.

Vuoden mittaan on muutenkin käynyt selväksi, että tartuntatautien torjuntasopassa on kovin monta kokkia, joiden toimivallan jako on kaikkea muuta kuin selvä: mistä saa päättää eduskunta, hallitus, sosiaali- ja terveysministeriö (STM), Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, sairaanhoitopiiri, aluehallintovirasto, kunta tai vaikka koronakoordinaatioryhmä?

Erityisesti koronaepidemiaa varten räätälöityä lakia ei ollut valmiina, vaan on julistettu poikkeusoloja ja hyödynnetty sotatilaa varten säädettyä valmiuslakia. Myös vanhaa tartuntatautilakia on paikkailtu niin, että tuloksena on vaikeaselkoinen ja monitulkintainen pykälien tilkkutäkki.

Tilkkutäkkiä muistuttaa myös nykyinen valtion aluehallinto, joka syntyi kymmenkunta vuotta sitten. Monialaisia aluehallintovirastoja eli aveja on kuusi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia eli elyjä on 15.

Aveilla on merkittävä rooli päätettäessä koronarajoituksista, kuten kokoontumisrajoituksista sekä koulujen ja muiden tilojen sulkemisesta usean kunnan alueella.

Koronakriisi onkin Muukkosen mukaan paljastanut useita jännitteitä oikeusjärjestyksestämme, vaikka tartuntatautilaissa on kyllä osoitettu omat tehtävänsä valtion viranomaisille, asiantuntijalaitoksille ja kunnille.

Muukkonen tähdentää, että kaikessa julkisessa hallinnossa on noudatettava tarkoin lakia. Se tarkoittaa, että viranomaiset pysyvät heille säädetyissä tehtävissä ja hoitavat niitä toimivaltansa rajoissa, jotta ihmisten yhdenvertainen kohtelu ei vaarannu.

Muukkosen mukaan paikallisella ja aluetasolla pormestarin kokoon kutsuma pääkaupunkiseudun koronakoordinaatioryhmä on esimerkki vähintäänkin ”hyvin mielenkiintoisesta” tai jopa lainvastaisesta toimintamallista.

Ryhmällä ei ole varsinaista toimivaltaa, mutta silti se on tehnyt pääkaupunkiseudun kuntia koskevia linjauksia. Ja vaikka on korostettu, että kunnat viime kädessä itse tekevät päätökset esimerkiksi kokoontumisrajoituksista, on Etelä-Suomen aluehallintovirasto Muukkosen mukaan päättänyt rajoituksista juuri koordinaatioryhmän linjausten mukaisesti.

Kunnissakaan rajoituspäätöksiä eivät ole Muukkosen mukaan tehneet tartuntatautien torjunnasta vastaavat toimielimet, vaan kuka milloinkin.

”Tehtävien hoidosta vastuussa ollut viranomaiskoneisto näyttää tulleen sivuutetuksi tilanteessa, jossa laki ei sinänsä edes sallisi joustoa järjestämisvastuussa”, Muukkonen kritisoi.

Muukkonen arvostelee myös aveja sekä sosiaali- ja terveysministeriötä toimivaltuuksien tulkinnasta.

Muukkosen mukaan ministeriön tulisi tyytyä vuositason tavoitteelliseen ohjaukseen, ei niinkään antaa ohjeita yksittäisiin päätöksiin: ”Ministeriöhän nyt pitää aveja puristusotteessa, kun ne eivät itse tajua olla itsenäisiä.”

”Ja jos aveilla ei ole tarpeeksi voimavaroja, tulisi valtion lisätalousarviossaan niitä myöntää”, Muukkonen sanoo.

Aluehallintovirastot taas katsovat tehneensä parhaansa varsin vaihtelevien vaatimusten ristitulessa.

”Uudenlaisessa kriisissä olemme toimineet kriisitietoisesti ja aktiivisesti koko vuoden ajan”, sanoo Lounais-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Mikael Luukanen.

”Välillä toimenpiteitämme on moitittu liian koviksi ja välillä liian keveiksi”, Luukanen vastaa arvosteluun, jonka mukaan aluehallintovirastot eivät ole olleet tarpeeksi aktiivisia esimerkiksi terveystarkastusten määräämisessä rajoille.

Viime elokuussa oikeusoppineet arvostelivat aveja taas siitä, että ne eivät olleet käyttäneet alueellista harkintavaltaansa, vaan antaneet keskenään liian yhteneväisiä kokoontumisrajoituksia koko maahan.

Nyt hallitus on tähdentänyt, että kaikkien kiihtymis- ja leviämisvaiheen alueiden tulisi noudattaa hallituksen linjauksia esimerkiksi siirtymisestä etäopetukseen peruskoulun yläluokilla, ammattikouluissa ja lukioissa.

Sosiaali- ja terveysministeriö taas arvosteli ensin Etelä-Suomen aluehallintoviraston lievää tulkintaa uuden tartuntatautilain ”sulkupykälästä”, joka koskee yli kymmenen hengen sisäliikuntatiloja. Avi ei päätöstään pyörtänyt, eli sisätiloja on mahdollista käyttää, jos niissä on samanaikaisesti enintään kymmenen asiakasta tai osallistujaa.

Luukanen ymmärtää myös kritiikkiä ja tulkintaerimielisyyksiä, mutta korostaa, että avit ovat aina toimineet ”itsenäisesti ja virkavastuulla”.

”Aina tietysti syntyy keskustelua, kun ollaan uudessa, vaikeassa tilanteessa.”

Myös Lapin aluehallintoviraston ylijohtaja Kaisa Ainasoja sanoo, etteivät avit ole mitään kumileimasimia, jotka tekisivät päätöksiä liukuhihnalta.

”Ministeriön suunnittelu ja ohjaus on tervetullutta, kunhan se ei ole tukahduttavaa, vaan jättää tilaa meidän omalle alueelliselle puntaroinnille”, Ainasoja sanoo.

”Onhan tässä palapelissä kieltämättä monta palikkaa”, Ainasoja myöntää ja korostaa myös sairaanhoitopiirien johdolla toimivien alueellisten koronakoordinaatioryhmien keskeistä roolia torjuntatyössä.

Etelä-Suomen ja Itä-Suomen avien ylijohtajat hämmästelivät HS:ssa viime viikolla arvostelua, jota virastoja kohtaan on esitetty. He korostivat, että avit ovat tartuntatautilain torjunnassa lähinnä valvovia viranomaisia, kun taas kunnat ovat toimeenpanevia.

Viime perjantaina avit määräsivät alueensa kuntia järjestämään terveystarkastuksen kaikille henkilöille, jotka tulevat maahan alueella sijaitsevien rajanylityspaikkojen kautta. Määräykset ovat voimassa maanantaista maaliskuun loppuun asti.

Määräystä edelsi STM:n aveille lähettämä ohjauskirje. Tiistaina STM lähetti lisää kirjeitä, joilla ”ohjataan alueita tartuntatautilain uusien toimivaltuuksien toimeenpanossa sekä siirtymisessä tasolle kaksi koronaepidemian torjunnassa”.

Mikä sitten on ministeriön ohjauskirjeiden rooli koronaviruksen torjunnassa?

Osastopäällikkö Satu Koskela STM:stä tähdentää sähköpostitse, että ”ministeriö vastaa valtakunnallisesta terveydenhuollon häiriötilanteisiin tai niiden uhkaan varautumisesta ja näiden tilanteiden johtamisesta”.

Koskelan mukaan ministeriöllä on siten oikeus ja velvollisuuskin muun muassa valtakunnallisen ohjeistuksen avulla huolehtia hallinnon periaatteiden ja perusoikeuksien riittävästä toteutumisesta, kun tartuntatautilain mukaisia valtuuksia sovelletaan.

”Ohjaus ei ole oikeussääntöjen antamista eikä myöskään oikeudellisesti sitovaa. Sillä on kuitenkin keskeistä merkitystä arvioitaessa lainsäädännön ja sen asettamien vaatimusten tulkintaa niin toimeenpanossa kuin laillisuusvalvonnassa ja oikeuskäytännössä”, Koskela viestittää.

Kuusi virastoa

Manner-Suomessa on kuusi aluehallintovirastoa, joiden toiminta-alueena ovat Etelä-Suomi, Itä-Suomi, Lappi, Lounais-Suomi, Länsi- ja Sisä-Suomi sekä Pohjois-Suomi.

Ahvenanmaalla aluehallintoviranomaisena toimii Ahvenanmaan valtionvirasto.

Virastojen tehtävänä on edistää perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumista, peruspalvelujen saatavuutta, ympäristönsuojelua, ympäristön kestävää käyttöä, sisäistä turvallisuutta sekä terveellistä ja turvallista elin- ja työympäristöä.

Virastot hoitavat alueillaan myös lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat