Keskustan Annika Saarikko haluaa Suomeen 10 000 työperäistä maahanmuuttajaa lisää vuosittain - Politiikka | HS.fi

Keskustan Annika Saarikko haluaa Suomeen 10 000 työperäistä maahanmuuttajaa lisää vuosittain

Keskusta vaatii muutoksia sosiaalitukiin, jotta työllisyys paranisi.

Keskustan puheenjohtaja, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko on sitä mieltä, että talous- ja työllisyyspoliittiseen keskusteluun pitäisi nostaa yhä enemmän myös syntyvyys ja maahanmuutto.­

13.3. 2:00 | Päivitetty 13.3. 6:07

Suomeen pitää saada 10 000 työperäistä maahanmuuttajaa vuosittain enemmän kuin heitä nyt tulee.

Näin vaatii keskusta ja sen puheenjohtaja, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko.

Se on rohkeaa puhetta puolueelta, joka on menettänyt kannattajiaan maahanmuuttoon nuivasti suhtautuville perussuomalaisille.

Saarikon mukaan Suomen tulevaisuuden keskeinen ongelma on huoltosuhde eli se, että pian on liian vähän työikäisiä suhteessa ihmisiin, jotka eivät käy töissä.

Ja jos veronmaksajat vähenevät, julkisella sektorilla ei ole varaa nykyisiin palveluihin, joita tarvitsee koko ajan isompi joukko ihmisiä.

”Maahanmuuttovastaisuus on levinnyt niin laajalle, että nykyisin jo työperäiseenkin maahanmuuttoon on alettu suhtautua negatiivisesti. Tämä asenne ei oikeastaan voi olla edes mahdollinen, koska Suomen huoltosuhde on mitä on. Moni kysyy minulta, että eikös ne suomalaiset pitäisi saada töihin? Kyllä, mutta kun sekään ei riitä”, hän sanoo.

Saarikon mielestä talous- ja työllisyyspoliittiseen keskusteluun pitäisi ylipäätään nostaa yhä enemmän myös syntyvyys ja maahanmuutto.

Suomessa lapsia syntyy vähemmän kuin ihmiset tutkimuksien mukaan haluaisivat saada, hän sanoo.

”Tämä on myös iso poliittinen linjakysymys. Otetaanko me väestön heikko huoltosuhde vain annettuna tosiasiana vai nähdäänkö se tiiviinä osana myös talouspolitiikkaa? Perhemyönteisellä politiikalla voi vaikuttaa syntyvyyteen, ja sen lisäksi työperäisen maahanmuuton suhteen valtio voi olla aktiivinen.”

Saarikko haluaa, että hallitus puhuu maahanmuutosta huhtikuun puoliväliriihessään.

”Budjettiriihessä sovittu alueellinen kokeilu tarveharkinnan lieventämisestä pitää toteuttaa. Maahanmuuton lupaongelmat pitää vihdoin saada kuntoon ja enemmän digitaaliseksi. Asenneilmapiiriin pitää saada muutos.”

Kansainvälisten opiskelijoiden pitää saada nykyistä paremmin harjoittelupaikkoja yrityksistä, Saarikko sanoo.

”Harjoittelupaikka yrityksessä on usein ainut tae, että opiskelijalle muodostuu kiinnostus jäädä Suomessa hankitun osaamisen kanssa rakentamaan suomalaista yhteiskuntaa.”

 ”Riihestä pitää alkaa Suomen jälleenrakennus. Päätöksiä ei ole varaa siirtää syksyyn.”

Julkisuudessa puoliväliriihi on jäänyt koronaviruksen varjoon, vaikka hallituksessa sitä on valmisteltu koko alkuvuoden. Huhtikuun 21. ja 22. päivänä pidettävä riihi on hallituksen yksi tärkeimmistä neuvotteluista.

Saarikolla on neuvotteluun kolme keskeistä vaatimusta.

”Ensinnäkin se, että riihestä pitää alkaa Suomen jälleenrakennus. Päätöksiä ei ole varaa siirtää syksyyn. Meidän pitää luoda näkymä siitä, milloin aloitamme ne päätökset, joilla mennään kohti velkaantumisen loppumista. Ja kolmas on työllisyyttä lisäävät muutokset sosiaaliturvaan ja paikalliseen sopimiseen.”

Keskusta on linjannut, että tämän kevään työllisyyspäätöksillä täytyy tuottaa 20 000–30 000 lisätyöllistä ajan kuluessa. Syksyn työllisyystoimien vaikutus pitää olla samaa suuruusluokkaa.

Jo nyt voi pitää selvänä, etteivät nämä työllisyystavoitteet täyty ainakaan ekonomistien käytettävissä olevilla laskentakaavoilla, ellei työttömyysturvaan ja paikalliseen sopimiseen tehdä muutoksia.

HS:n tietojen mukaan vasemmistopuolueissa ajatellaan, että työttömyysputken poiston jälkeen vuorossa ovat nyt pehmeämmät työllisyyskeinot eikä valmiutta heikentää työttömyysturvaa ole.

”Pitää kehittää ansiosidonnaista työttömyysturvaa kerryttävää työssäoloehtoa yksinkertaisemmaksi työtuloon perustuen tuloperusteiseen suuntaan, porrastaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan enimmäiskestoa ja työssäolon pituutta ja kolmantena uudistaa työmarkkinatukea ja siihen liittyviä palveluita”, Saarikko luettelee.

Tavoitteena on myös edetä kohti ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulottamista kaikille.

Saarikko ei suostu tarkemmin määrittelemään, mitkä ovat keskustan työttömyysturvan uudistuksen yksityiskohtaiset vaatimukset.

HS:n tietojen mukaan neuvottelut etenkin työttömyysturvasta tulevat olemaan äärimmäisen vaikeita elleivät mahdottomia, mikä voi olla yksi syy Saarikon hiljaisuuteen.

Neuvottelut paikallisesta sopimisesta sen sijaan eivät ole edes herkässä tai alustavassa vaiheessa, sillä niitä ei käytännössä ole.

Työmarkkinoiden keskusjärjestöt ovat pohtineet työpaikoilla tehtävien työehtojen lisäämistä. Viime viikolla ne ilmoittivat, ettei minkäänlaista sopua ole löytynyt.

Neuvotteluissa on hiertänyt, miten järjestäytymättömät eli työnantajaliittoihin kuulumattomat yritykset saadaan paikallisen sopimisen piiriin.

Palkansaajapuoli on esittänyt, että paikallinen sopiminen hoidettaisiin työehtosopimuksilla, kun taas työnantajapuoli haluaa hoitaa asian muuttamalla lakia.

Osapuolet ovat etsineet ratkaisua koko hallituskauden. Kymmenien kokousten aikana ne ovat saaneet aikaiseksi vain entistä syvemmät poterot.

Hallituksessa eritoten keskusta on pitänyt ääntä paikallisen sopimisen puolesta, mutta sen on aika vaikea vaatia kovia päätöksiä, jos työmarkkinajärjestöt eivät löydä sopua.

Hallitusohjelmassa lukee, että ”paikallisista sopimisesta edistetään työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmän kautta”. Työssä pitää olla mukana työnantajien ja palkansaajien keskusjärjestöt.

Tämä rajoittaa hallituksen mahdollisuutta ajaa lakien avulla paikallista sopimista.

Lähteekö keskusta hallituksesta, jos paikallisessa sopimisessa ei taaskaan edistytä?

”Olen sanonut, ettei uhkailulla paranneta neuvottelujen ilmapiiriä, mutta työllisyystavoitteessa ei ole varaa tinkiä.”

Riihessä pitäisi tehdä päätöksiä, jotka ovat vaikeita kaikille puolueille. Keskustalle ja rkp:lle on vaikeaa, jos työttömyysturvan tai paikallisen sopimisen sääntöihin ei tule muutoksia, vasemmistopuolueiden kannatus taas saattaa heiketä, jos päätöksiä tehdään.

Alun perin poliittisesti vaikean riihen piti olla vasta kuntavaalien jälkeen, mutta kuntavaalien siirron jälkeen päätökset tai päättämättä jättämiset ovat kuntavaalipäätöstään punnitsevien äänestäjien arvioitavissa.

 ”Kauppa voisi voimakkaammin kehottaa asiakkaitaan ja luoda sosiaalista painetta käyttää maskia.”

Ennen puoliväliriihtä hallituksen käsissä voi olla koronaepidemiaan liittyen vaikeita päätöksiä. Hallitus pohtii jopa rajoittavansa ihmisten liikkumista.

Koko hallitus kuuli torstaina ensimmäistä kertaa, millaisia ulkona liikkumisen rajoituksia hallitus on valmistellut.

Saarikko sanoo, ettei keskusta vastusta liikkumiskieltoa, mikäli se on alueellisesti rajattu viruksen leviämisen kannalta pahimpiin paikkoihin, ajallisesti lyhyt sekä välttämätön ja viimesijainen toimenpide.

”Lisäksi on ehdottoman tärkeä, että yksinelävien sekä lasten ja nuorten tilanne pitää tarkkaan erikseen miettiä. Pitää muistaa, että miljoona suomalaista asuu yksin.”

Hän sanoo, että sellaista liikkumiskieltoa ei saa tehdä, jossa yksinäiset saavat tavata vain itseään.

Saarikko esitti keskiviikkona, että kaupat ottaisivat maskipakon käyttöön, mikä ei ole helppoa.

Pitäisikö hallituksen vielä kerran pohtia lakia, joka määräisi maskipakon?

”Keskustelu liikkumisen rajoittamisesta saa monet ymmärrettävästi pohtimaan, eikö ensin pitäisi huolehtia, että kaikki edes käyttäisivät maskia. Kauppareissuilla ihmettelen maskittomia asiakkaita, vaikka se ei terveydellisesti toki sovi kaikille. Mutta kyllä kauppa voisi voimakkaammin kehottaa asiakkaitaan ja luoda sosiaalista painetta käyttää maskia. Lakiakaan en pidä poissuljettuna.”

Pitäisikö Suomessa liikkumisrajoitusten sijasta sulkea muut kuin välttämättömät kaupat, kuten Tanska ja Norja ovat tehneet?

”Taudin kannalta suurimmat riskit liittyvät nyt yksityisiin tilaisuuksiin sekä työmaihin. Asiantuntijoilta saamamme arvion mukaan liikkumisen rajoitukset olisivat siis tehokkaampia kuin liikkeiden sulkeminen.”

Annika Saarikko

Syntynyt ja asuu edelleen Oripäässä, 37-vuotias.

Kasvatustieteiden kandidaatti ja filosofian maisteri.

Keskustan puheenjohtaja syyskuusta 2020 lähtien.

Tiede- ja kulttuuriministeri kesällä 2019 ja uudelleen elokuusta 2020 lähtien.

Perhe- ja peruspalveluministeri 2017–2019

Kansanedustaja vuodesta 2011.

Politiikan ohella työskennellyt muun muassa tiedottajana ja toimittajana.

Naimisissa, kaksi lasta.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat