Korona­pandemian jälkeen Suomikaan ei palaa ennalleen – juuri siksi tulevaisuutta on ryhdyttävä rakentamaan nyt - Politiikka | HS.fi

Korona­pandemian jälkeen Suomikaan ei palaa ennalleen – juuri siksi tulevaisuutta on ryhdyttävä rakentamaan nyt

Korona on ollut riski, joka toteutui jo. Nyt on löydettävä yhteinen näkemys, joka tuottaa toivon paremmasta huomisesta, kirjoittaa HS:n päätoimittaja Antero Mukka.

Asiakkaita Helsingin Itäkeskuksessa maaliskuun lopulla.­

7.4. 12:24 | Päivitetty 7.4. 12:47

Koska korona loppuu?

Viisivuotiaan poikani äänessä on aimo annos turhautuneisuutta, kun hän – ties monettako kertaa kuluneen vuoden aikana – penää vanhemmiltaan edes jonkinlaista aikataulua normaaliin elämänmenoon paluuksi.

Viisivuotiaan maailmassa tuo normaali tarkoittaisi kaupassa käyntiä ilman maskeja, sisäleikkipuistoon pääsyä, uimakouluun paluuta ja kavereiden kutsumista kylään.

Haaveemme on meillä vanhemmillakin, ja tarve saada joltakulta edes puolipitävä lupaus maan ja rajojen uudelleen avautumiseksi on vähintäänkin yhtä kipeä.

Tätä kirjoitettaessa on vielä ennenaikaista arvioida, kuinka kestävällä uralla Suomen koronatartuntojen määrän väheneminen on. Pääsiäisen jälkeinen kehitys vaikuttaa varovaisen lupaavalta. Koronavirus yhä ärhäkämmin leviävine muunnoksineen voi kuitenkin edelleen tuottaa takaiskuja.

Tästä epävarmuudesta huolimatta Suomen on nyt rohjettava kääntää katseensa pandemian jälkeisen tulevaisuuden rakentamiseen. Perusteellinen, laaja-alaisesti yhteiskunnan eri sektoreita tarkasteleva exit-suunnitelma, ajokaavio maan uudelleen avaamiseksi, jaloilleen saattamiseksi ja uuden elinvoiman puhaltamiseksi on välttämätön tehtävä. Sen laadinnan aika on nyt.

Hallitus on ryhtynyt toimeen, ja ensimmäisiä linjauksia tiekartaksi koronan jälkeiseen aikaan kuullaan näinä päivinä. Hallitus on tänään keskiviikkona koolla käsittelemässä exit-suunnitelmaansa.

Pääministeri Sanna Marin (sd) joukkueineen ei ole liikkeellä yhtään liian varhain. Viisas kansa ja sen valistuneet päättäjät eivät odota koronan väistymistä, vaan ryhtyvät proaktiivisesti määrittämään tahtotilaa, jonka varassa pandemian aiheuttama henkinen ja taloudellinen takamatka kurotaan umpeen.

Lue myös: HS:n tiedot: Viimeistään heinäkuussa Suomi aikoo siirtyä varsin normaaliin elämään, ensin puretaan lapsiin ja nuoriin kohdistuvat rajoitukset

Kriisistä ylösnousu on Suomelle kohtalonkysymys. Tämän konkreettisempaa ja monella mittarilla tärkeämpää tehtäväkokonaisuutta on aikamme poliittisten päättäjien agendalle vaikea kuvitella. Tämän vuoksi Helsingin Sanomat seuraa tulevina kuukausina tiiviisti koronasta ulospääsyn valmistelua ja suunnitelmien etenemistä.

Kyse ei ole vain aikataulusta, jolla nyt suljetut ravintolat, kuntosalit ja tyhjinä ammottavat julkiset toimitilat ja konttorit avaavat ovensa. Näitäkin päivämääriä tarvitaan, mutta lopulta kyse on paljon kokonaisvaltaisemmasta käsityksestä siitä, millainen pandemian jälkeisestä Suomesta tulee.

Mikä on suhteemme työhön ja asumiseen? Millaista on koronan jälkeinen työelämä? Miten ihmisten välinen kanssakäyminen muuttuu, ja millaisia uusia mahdollisuuksia se tarjoaa Suomen kaltaiselle maalle?

Muuttaako korona pysyvästi arvojamme ja asenteitamme? Järkkyykö yksityisen ja julkisen välinen raja? Miten käy soten, kun pandemia haastoi ajattelumme? Osoittiko kriisi yhteiskunnastamme, hallintomalleistamme tai talousjärjestelmästämme perustavaa laatua olevia heikkouksia? Onko maailma enää koskaan yhtä avoin ja sääntelemätön kuin ennen pandemian alkua?

Tässä mielessä paljon on ihan omissakin käsissämme. Ja siksi nyt alkava yhteiskunnallinen keskustelu on merkityksellistä.

Korona-aikaa edeltävät ongelmat huoltosuhteeseen, kilpailukykyyn ja julkiseen velkaan liittyen ovat yhä vakavia, eikä niitä pääse pandemiaoloissakaan pakoon. Kriisitilanteen vaatimat tuki- ja elvytystoimet ovat kasvattaneet velkataakkaa entisestään.

Pandemia ja sen torjunta itsessään ovat aiheuttaneet myös uutta korjausvelkaa. Tuhannet yritykset ovat ajautuneet vaikeuksiin, mielenterveyden ongelmat ovat kärjistyneet ja nuorten pahoinvointi kasvussa.

Ilmastonmuutos ja luontokato vaativat edelleen välittömiä toimia, jotka vaikuttavat monin tavoin tapaamme elää elämäämme.

Lista on pitkä ja raskas lukea.

Suomellekin korona tarjoaa toisaalta epäjatkuvuuskohdan, tilaisuuden pohtia valintojamme uusiksi, korjata aiemmin tehtyjä virheitä ja panostaa uusiin vahvuuksiimme, vanhojakin vahvistaen. Tuloksena voi olla entistä parempi Suomi, joka selvisi koronakurimuksesta sittenkin lievin vaurioin, ja joka sen lisäksi osasi hahmottaa oman roolinsa uudessakin maailmassa, kansainvälisen yhteisön aktiivisena, kokoaan suurempana toimijana.

Korona on ollut riski, joka toteutui jo. Nyt on löydettävä yhteinen näkemys, joka tuottaa toivon paremmasta huomisesta – myös aivan uudenlaisine mahdollisuuksineen.

Viisivuotiaan tähänastisessa elämässä koronavuosi on ollut suhteettoman pitkä kitukausi. Sitäkin arvokkaampaa on varmistaa, että hänenkin tulevat vuosikymmenensä ovat parasta aikaa koskaan.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat