Oikeuskansleri Tuomas Pöysti katsoo yhä, että hän ei ole irtautunut laillisuusvalvojan tehtävästään, jossa ei saa antaa hallitukselle neuvoja oikeudellisten pulmien ratkaisemisesta.
Pöystin lähettämät sähköpostit paljastavat, että hän neuvoi pääministeri Sanna Marinia (sd) yksityiskohtaisesti liikkumisrajoitukset mahdollistavan lakiesityksen teossa ja viestinnässä. Hän muun muassa ehdotti uusia muotoiluja lakitekstiin ja opasti pääministeriä siinä, mitä on syytä korostaa julkisuudessa.
HS:n haastattelemat oikeustieteilijät pitivät toimintaa hyvin kyseenalaisena.
HS kysyi oikeuskanslerilta kommentteja sähköposteissa esiin tulleisiin asioihin.
Mikä on vastauksenne siihen, että olette ollut antamassa hallitukselle ohjeita ja osallistunut pykälien kirjoittamiseen?
”Olen kommentoinut pykäliä, jotka on esitelty päätöksentekoa varten. Pykälissä oli ilmeisiä ongelmia, ja olen aikaisemmin puuttunut ennen päätöksentekoa pykäliin, jos niissä on ollut ongelmia, virheitä tai huomattavaa epäselvyyttä. Poliittisesti sijoitetussa mökkeilypykälässä oli oikeudellinen virhe hallinta-termissä, johon minun oli puututtava. Lisäksi valtioneuvoston kanslian ja opetus- ja kulttuuriministeriön välillä oli käyty keskustelua uskonnonvapausasiasta, johon myös minä olin suullisesti ottanut kantaa.”
”Sähköpostiviesteissä on kysymys hallituksen neuvotteluiden jälkeen juuri ennen valtioneuvoston yleisistuntoa ennen jaetuista pykälistä, jotka oli tarkoitettu lopullisiksi. Oikeuskansleri ei siis ole osallistunut hallituksen esityksen perusvalmisteluun vaan puuttunut loppuvaiheessa pykälien muotoiluun, koska niissä oli ongelmia.”
”Kommenttini viestinnästä koskevat oikeusministeriön ideaa, että liikkumisrajoitusten sijasta lain tarkoituksessa pitäisi puhua kontaktien rajoittamisesta. Sähköpostiviestini on vähän pois asiayhteydestään, mutta ajatukseni oli, että lain tarkoituksen olisi pitänyt näkyä kaikkien poikkeussäännösten yhteydessä. Muuten olisi vaarana käydä juuri niin kuin perustuslakivaliokunta totesi, että lain tarkoitus katoaa poikkeusten luettelossa. Ei siis ollut kysymys poliittisesta viestinnästä vaan oikeusministeriön esittämästä mallista, joka olisi ollut oikeudellisesti kestävämpi.”
Pidättekö virkatehtäviinne kuuluvana ilmoittaa sähköpostiviestissä, että ”lainvalmistelijat ansaitsevat kiitoksen”, ja antaa ohjeita siitä, mitä lakiesityksestä kerrottaessa julkisuudessa kannattaa korostaa?
”Viesti lähtee siitä, että olemme kommentoineet sähköpostissa lakitekstejä. Olen siis kommentoinut lakitekstiä. Kun tämä oli lainsäädäntöä, jonka piti vaikuttaa kansalaisiin hyvin syvästi, meillä oli huolta, miten tekstistä ajatus välittyy.”
Sen ohjeistaminen, mitä julkisuudessa kannattaa korostaa, ei käsittääkseni ole millään tavoin laillisuusvalvontaan kuuluva asia. Miten kommentoitte?
”Kyllä. Siinä oli onneton muotoilu. Tarkoitin sanoa sitä, miten kansalaisille keskeisimmän hallituksen esityksen säännöksen sisällöstä kerrotaan. Myönnän, että nopeasti kirjoittamani viesti oli huonosti muotoiltu.”
Toisessa viestissänne alivaltiosihteeri Timo Lankiselle annoitte myös viestinnällisiä ohjeita todetessanne yleisenä huomiona, että ”viestinnässä kannattaa korostaa vahvasti myös lain nimessä ja tarkoituksessa olevaa fyysisten lähikontaktien rajaamista välttämättömään, jolloin vältytään trivialiteeteilta”.
”Tämä oli hallituksen esityksen valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa keskeinen kohta, kun arvioimme sitä, onko se mahdollisesti hyväksyttävissä. Kantava ajatus oli siis se oikeusministeriön ehdotus, jonka mukaan kontaktien rajoittamisen pitäisi olla lain tarkoitus.”
Se, että oikeuskansleri antaa kommentteja, mitä viestinnässä kannattaa korostaa, saattaa vaikuttaa ulkopuoliselle siltä, että oikeuskansleri on toiminut ikään kuin viestintäkonsulttina.
”Myönnän, että muotoilu on kovasti altis kritiikille. Yritin kuitenkin välttää sitä, että hallituksen esityksen keskeisestä säännöksestä ei annettaisi oikeudellisesti virheellistä kuvaa.”
Totesitte 6. huhtikuuta julkaistussa kannanotossa, että oikeuskanslerina ette ole poistunut ”erotuomarin” roolista ettekä varsinkaan ole ollut ”hallitustiimin” jäsen. Oletteko yhä samaa mieltä?
”Pitäydyn tässä kannanotossani. Tunnistan kyllä sen, että ennakolta ohjaavan ja puhtaasti valvovan toimieni välillä on ollut jännite. Jälkeenpäin arvioiden olisi ollut järkevää ilmoittaa sähköpostiviesteissä ainoastaan, että kirjoittakaa selvemmin lakiteksti.”
Haluatteko vastata oikeustieteilijöiden esittämään arvosteluun?
”Olen altistanut itse itseni kritiikille, ja parempi olla ottamatta kantaa arvosteluun, joka kuuluu julkiseen toimintaan. Viestit koskevat perustuslain pykälän 108 toisessa momentissa säädettyjä virkatehtäviäni.”
Pykälän mukaan oikeuskanslerin on pyydettäessä annettava presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriöille tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä.
