Onko elpymispaketti solidaarisuutta vai sääntöjen rikkomista? HS kysyi neljältä eri näkökulmasta asiaa tarkasteltavalta, mitä he ajattelevat paketista ja EU:n tulevaisuudesta - Politiikka | HS.fi

Onko elpymispaketti solidaarisuutta vai sääntöjen rikkomista? HS kysyi neljältä eri näkökulmasta asiaa tarkasteltavalta, mitä he ajattelevat paketista ja EU:n tulevaisuudesta

Suomella on edessään paitsi Suomen myös koko EU:n kannalta merkittävä päätös, kun eduskunta todennäköisesti ensi viikolla äänestää unionin valtavasta elpymispaketista. Päätös on tehtävä kahden kolmasosan enemmistöllä. HS kysyi neljältä asiaa eri näkökulmasta tarkastelevalta kolme kysymystä paketista ja EU:n tulevaisuudesta.

Suomen Eurooppa- ja omistusohjausministeri Tytti Tuppurainen Valtioneuvoston linnassa keskiviikkona.

8.5. 2:00 | Päivitetty 8.5. 6:23

Bryssel/Helsinki/Berliini

Eurooppaministeri Tuppurainen: Elpymis­paketissa kyse on solidaarisuudesta, ja se on Suomelle tärkeää myös turvallisuus­poliittisesti

Suomen eurooppaministeri Tytti Tuppurainen (sd) on juuri pakkaamassa laukkuja lähteäkseen Euroopan unionin epäviralliseen huippukokoukseen Portoon Portugaliin.

Kiireinen ministeri on halunnut raivata kalenterista aikaa haastattelulle. Tuppuraisen mielestä kysymys on elintärkeä. Eduskunnan on hänen mielestään ehdottomasti annettava tukensa EU:n elpymispaketille.

750 miljardin euron lainojen ja suorien tukien paketista äänestetään todennäköisesti ensi viikolla. Läpimenoon vaaditaan kahden kolmasosan enemmistö eduskunnassa annetuista äänistä.

Ilman jokaisen EU-maan kansallista ratifiointia koko elpymispaketti ja samalla EU:n tulevien vuosien budjetti kaatuvat. Neuvottelut on aloitettava alkupisteestä. Jo 19 maata on hyväksynyt päätöksen.

Suomi on EU-maista ainut, jossa keskustelu paketista on saanut vahvasti oikeudellisen luonteen. Paljon on puhuttu myös siitä, viekö se Suomen vastuuseen muiden maiden löysästä taloudenpidosta.

Tuppuraisen mielestä elpymisväline pitäisi ymmärtää myös paljon laajemmassa kehikossa. Hän haluaa puhua solidaarisuudesta.

”Olemme lähtökohtaisesti tehneet päätöksen Euroopan unioniin liittymisestä ja päättäneet, että osa Suomen asioista hoidetaan yhdessä toisten EU-maiden kanssa. Tämä unioni perustuu jäsenmaiden keskiselle solidaarisuudelle, ja nyt jos koskaan se on tärkeää myös turvallisuuspoliittisesti”, Tuppurainen sanoo.

”Koko EU:n turvallisuuspoliittinen ympäristö on muutoksessa, ja tilanteet ovat kehittyneet huonoon suuntaan. Meillä on yhteisvastuulauseke ja keskinäisen avunannon lauseke, jolla voi olla Suomelle paljonkin merkitystä.”

Tuppuraisen mukaan Suomi kantaa vastuuta koko EU:n turvallisuudesta yhdessä muiden EU-maiden kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomi saa pyydettäessä apua.

Esimerkiksi Venäjän toiminta osoittaa, että Suomen ja EU:n täytyy kohdata Venäjä yhdessä, Tuppurainen sanoo.

”Tähän tarvitaan solidaarisuutta, EU:n yhtenäisyyttä ja EU:n yhteistä toimintakykyä.”

Elpymispaketti on Tuppuraisen mukaan yksi tärkeä osoitus siitä, että EU kykenee toimimaan yhdessä.

 ”Kaksinapaisessa maailmassa Eurooppa väistämättä putoaisi railoon.”

Tuppurainen ei kutsu meneillään olevaa keskustelua elpymispaketista taitekohdaksi EU:n historiankirjoituksessa mutta kuvaa hetkeä merkittäväksi.

”Kun teemme ratkaisua elpymisvälineestä, emme voi vain istua aidalla. Suomen on voitava turvata oma vaikutusvaltansa unionissa. Meillä on niin paljon pelissä turvallisuusyhteistyössä ja EU:n talouspolitiikan suuntaamisessa.”

Tuppurainen muistuttaa, että vaikka Valkoisessa talossa istuu EU:hun edeltäjäänsä myötämielisemmin suhtautuva presidentti Joe Biden, varmuutta tulevaisuudesta ei ole.

”Meidän täytyy kehittää EU:n omaa toimintakykyä, jotta maailma ei ajaudu tilanteeseen, jossa se jakautuu kahtia, yhdysvaltalaiseen ja kiinalaiseen osaan. Tällaisessa kaksinapaisessa maailmassa Eurooppa väistämättä putoaisi railoon.”

Suomen pitää olla myös aktiivisesti mukana EU:n markkinoiden kehittämisessä, koska Suomi on viennistä riippuvainen avotalous, Tuppurainen muistuttaa.

”Suomi haluaa turvata globaalia vapaakauppaa ja sitä, ettei EU:ssa rakenneta kaupan esteitä.”

Suomessa elpymispaketin vastustajat ovat varoitelleet, että se venyttää EU:n perussopimusten rajoja tai luo tietä uusille yhteisen velan paketeille.

1. Onko tämä paketti ensimmäinen askel siihen, että jäsenmaiden vastuu omasta velastaan heikkenee?

Tuppuraisen mukaan on olemassa selkeät perustelut sille, että pakettia voidaan kutsua ainutkertaiseksi ja kertaluontoiseksi.

”Suomen linja on se, että jokainen maa on vastuussa itse omista veloistaan. Valtioneuvosto ei kannata täysin yhteisvastuullisia velkoja kuten eurobondeja. Elpymisvälineessä yksittäisen jäsenmaan vastuut komission ottamasta velasta ovat tarkkarajaisesti määritellyt. Jos jokin jäsenmaa jättäisi velkansa maksamatta, voidaan yksittäiseltä jäsenmaalta periä vain tarkka osuus, korkeintaan kaksinkertainen bruttokansantulo-osuus. Ja EU:ssa vielä mikään maa ei ole jättänyt velkojaan maksamatta.”

Avustusmuotoisena tukena annettu laina jakautuu kaikkien jäsenmaiden maksettavaksi. Tämä tarkoittaa Suomelle korkeampia EU-jäsenmaksuja. Seuraavaksi keskustelussa on, voiko unioni saada lisätä omaa varallisuutta esimerkiksi hiilitullien, päästökauppamaksujen tai digiveron avulla. Silloin jäsenmaksun korottamiselle ei olisi niin paljon paineita.

Tuppurainen on kutsunut elpymispakettia ”välttämättömäksi pahaksi”.

”Olimme valmiita hyväksymään yhteisen komission velanottoon perustuvan yhteisen elpymisvälineen sen takia, että koronakriisi oli ajaa useita EU-jäsenmaita finanssikriisiin. Monessa maassa velkatasot olivat niin korkeita, että oli mahdollista, että talouden syöksyessä kyseisten maiden luottamus markkinoilla olisi menetetty.”

Jos elpymispaketin kaltainen väline otettaisiin jatkossa uudestaan käyttöön, vaadittaisiin jälleen kerran yksimielinen päätös kaikilta jäsenmailta, kaikkien EU-instituutioiden käsittely, komission lainsäädäntöehdotus ja ratifiointi jäsenmaissa.

”Tässä on kyllä tosi monta lukkoa sille, että vastaava järjestely muuttuisi talon tavaksi.”

2. Mitä vaikutuksia olisi EU:lle ja Suomelle, jos Suomi ei hyväksyisi esitystä?

”Meidän etumme on vahva ja yhtenäinen EU. Jos kokonaisuuden kaatumisen myötä EU näyttäytyy heikkona ja toimintakyvyttömänä, sillä on meille merkitystä. Jos kaatuminen aiheuttaisi pahimmillaan finanssikriisin, luonnollisesti se iskisi myös ja erityisesti Suomeen, koska meidän kansantaloutemme on niin riippuvainen maailmanmarkkinoiden kysynnästä.”

Tuppurainen huomauttaa, että mikäli koko budjetti jouduttaisiin neuvottelemaan uudelleen, Suomelle olisi tuskin tulossa yhtä suotuisaa neuvottelutulosta esimerkiksi maatalouden kehityksen ja aluerahoituksen osalta.

”Seuraisi hyvin epävarma ja kaoottinenkin tilanne.”

Mutta menikö Euroopan juna jo? Yhdysvallat on laittanut liikkeelle massiivisen, lähes 6 000 miljardin dollarin menolisäysohjelman, kun Eurooppa odottaa vielä ratifiointipäätöksiä.

3. Miksi tarvitaan yhteistä elvytystä, vaikka talous näyttää kääntyvän pandemian hellittäessä kasvuun joka tapauksessa?

”Tällä hetkellä olemme vielä kriisissä ja on perusteltua jatkaa kasvua tukevaa finanssipolitiikkaa. Yhdysvallat tulee massiivisen elvytysohjelman takia olemaan erittäin vahva taloudellinen toimija, eikä EU voi tässä jäädä jälkeen. Myös Kiinassa kasvu on käynnistynyt, ja Kiina elvyttää voimakkaasti. Nyt halutaan kaikin toimin tukea sitä, että yritykset pystyvät jatkamaan toimintaa, pystytään ylläpitämään työllisyyttä ja sitä kautta saamaan uusia investointeja ja uutta taloudellista kasvua.”

Tuppurainen kuitenkin korostaa, että elpymispaketti ei palvele vain elvytystä, vaan se on osa pidemmän ajan talouspoliittista linjaa.

”Koronan jälkeen pitää olla strategia sille, miten valtioiden velkatasot saadaan laskuun ja alijäämä vakautettua kestävälle tasolle. Se hetki ei kuitenkaan ole vielä. Jos nyt kiristetään, on vaara, että taantuma pitenee.”

Kokoomuksen kansanedustajan Wille Rydmanin mielestä tärkeä syy vastustaa elpymispakettia on, että se voi luoda taloudellista moraalikatoa: oletus siitä, että ylikansallinen toimija kuittaa velat, jos niistä ei suoriudu, synnyttää epäterveitä kannusteita.

Kokoomuksen Wille Rydman: ”Ei ole solidaarista, että sääntöjä rikotaan”

Kun eduskunta äänestää ensi viikolla EU:n 750 miljardin euron elpymispaketista, kansanedustaja Wille Rydman (kok) äänestää ei. Toisin kuin monet muut oppositiopuolue kokoomuksessa, hän ei vakuuttunut eduskunnan valtiovarainvaliokunnan keskiviikkona antamasta mietinnöstä, johon kirjattiin useita kokoomuksenkin toivomia tiukkoja lausumia.

Mietinnön valmistuttua kokoomus pyörsi päätöksensä äänestää tyhjää elpymispakettiäänestyksessä. Nyt enemmistö ryhmästä aikoo puoltaa pakettia.

Kokoomuksen kannalla on merkitystä, sillä hallituksen äänet eivät riitä kahden kolmasosan enemmistöön, joka edellytetään paketin hyväksymiseksi.

Mietinnön lausumissa eduskunta edellyttää hallitukselta muun muassa, että elpymisväline pidetään poikkeuksellisena ja kertaluonteisena ratkaisuna eikä Suomi hyväksy vastaavan järjestelyn toistumista. Tämä miellytti kokoomusta.

”Hirmuisen hyvä”, Rydman kuvailee mietintöä.

”Perusongelma on se, ettei näillä lausumilla ole mitään oikeudellista sitovuutta ja niiden poliittinen velvoittavuuskin on vähäinen. Jos seuraava hallitus päättää niiden yli kävellä – tai tämäkin hallitus –, niin kyllä se onnistuu.”

Rydman vastustaa elpymispakettia, koska hänestä siinä tulkitaan unionin perussopimuksia uudella ja luovalla tavalla siten, että yhteisvastuullisen velan ottaminen on mahdollista.

1. Onko paketti ensimmäinen askel siihen, että jäsenmaiden vastuu omasta velastaan heikkenee?

”Hyvin mahdollisesti on. Joka tapauksessa se tekee sen aiempaa olennaisesti helpommaksi ihan jo periaatteellisella tasolla”, Rydman sanoo.

Hänen mielestään elpymispaketissa on kyse periaatteellisesti ja oikeudellisesti ongelmallisesta toimintamallista.

”Perussopimuksilla on nimenomaisesti haluttu rajata unionin toimintaa tietyillä tavoin. Esimerkiksi on lähdetty tasapainoisen budjetin periaatteesta ja siitä, että yhteisvastuullista velkaa ei oteta eikä unioni rahoita toimintaansa lainarahalla. Nyt sitten uudella luovalla oikeudellisella tulkinnalla näille artikloille on haluttu kehittää oikeudellinen sisältö, joka poikkeaa dramaattisesti siitä, mitä näillä on aiemmin haluttu sanoa.”

Paketin oikeusperusta on rakennettu sen varaan, että kyseessä on luonnonkatastrofi, johon jäsenvaltiot eivät ole voineet vaikuttaa. Tällaisessa poikkeustilanteessa jäsenvaltioille katsotaan voitavan antaa taloudellista apua. Esimerkiksi neuvoston oikeuspalvelu on arvioinut, että järjestely mahtuu perussopimusten raameihin. Vastaavan velanottopäätöksen tekeminen uudelleen edellyttäisi uutta yksimielistä päätöstä.

Rydman ei usko vakuutteluja paketin kertaluontoisuudesta. Hän muistuttaa, että yhteiselle finanssipolitiikalle ja yhteiselle velanotolle on huomattava kannatus monissa Euroopan maassa.

”Jos kerran periaatteellisesti hyväksytään tällainen oikeudellinen tulkinta, niin seuraavalla kerralla kynnys on jo paljon matalampi.”

 ”Ei ole solidaarista, että sääntöjä rikotaan miten sattuu ja omat laskut laitetaan toisten maksettavaksi.”

Elpymispaketin puolustajat perustelevat usein kantaansa laajemmalla ajatuksella eurooppalaisesta yhtenäisyydestä ja solidaarisuudesta. Pienelle Suomelle kuuluminen EU:n kaltaiseen poliittiseen yhteisöön on tuonut vakautta ja turvaa. Solidaarisuuteen kuuluu, että kriisien hetkellä muita tuetaan, mitä Suomikin toivoisi vaikeana aikana.

Rydmanista tämä perustelu ontuu.

”Solidaarisuuden pitäisi perustua yhteisille säännöille. Ei ole solidaarista, että sääntöjä rikotaan miten sattuu ja omat laskut laitetaan toisten maksettavaksi”, hän sanoo.

”Euroopan unioni ja Suomen jäsenyys siinä on meille aivan keskeinen strateginen valinta, kannatan sitä lämpimästi. Juuri siksi sitä pitäisi rakentaa kestävälle pohjalle. Ettemme rakenna hienoa taloa, joka on jatkuvassa sortumisvaarassa.”

Rydmanista tärkeä syy vastustaa elpymispakettia on, että se voi luoda taloudellista moraalikatoa: oletus siitä, että ylikansallinen toimija kuittaa velat, jos niistä ei suoriudu, synnyttää epäterveitä kannusteita.

2. Mitä vaikutuksia olisi EU:lle ja Suomelle, jos Suomi ei hyväksyisi esitystä?

Rydman uskoo, että EU-maat palaisivat neuvottelupöytään. Sieltä tuskin syntyisi ainakaan nykyistä huonompaa ratkaisua Suomen kannalta, hän arvioi.

”Poliittista epävarmuutta varmasti seuraisi jonkin aikaa ja jonkinnäköinen negatiivinen markkinareaktio. Mutta kyllä ne heinäsirkat ja maanjäristykset, joita tässä on maalailtu, ovat aika paljon dramatisoituja.”

3. Miksi tarvitaan yhteistä elvytystä, vaikka talous näyttää kääntyvän pandemian hellittäessä kasvuun joka tapauksessa?

”Niin, nähdäkseni ei nimenomaisesti tarvita.”

Guntram Wolff johtaa riippumatonta Bruegel-ajatushautomoa Brysselissä.

Taloustieteilijä Guntram Wolff: ”Paketti on kertaluontoinen”

EU:n elpymispaketista tekee historiallisen se, että EU-maat ottavat yhdessä velkaa, josta ne myös vastaavat yhdessä. Tämä on nähty lähtölaukauksena ”velkaunionille”, josta on Suomessa tullut poliittinen uhkakuva.

Muualla Euroopassa velka­unionille löytyy paljon kannatustakin.

Saksan sosiaalidemokraattinen valtiovarainministeri Olaf Scholz sanoi alkuvuodesta Saksan liittopäivällä, että EU on nyt tiellä kohti yhteistä finanssipolitiikkaa.

Keskustelu elpymispaketista on kuitenkin ollut vähäistä Saksassa verrattuna Suomessa käytiin keskusteluun.

Vaikka velkaunioniakin on eurooppalaisessa keskustelussa väläytelty, siihen ei luisuta vahingossa eikä edes puolivahingossa, sanoo saksalainen taloustieteilijä Guntram Wolff HS:n haastattelussa. Wolff johtaa Brysselissä toimivaa Bruegel-ajatuspajaa.

1. Onko EU:n elpymispaketti ensimmäinen askel siihen, että jäsenmaiden vastuu omasta velastaan heikkenee?

”Ei. Itse asiassa jäsenvaltiot pysyvät täysin vastuullisina omista veloistaan. Elpymispaketti on kertaluontoinen instrumentti, jolla tuetaan toipumista suurimmasta talous- ja terveyskriisistä toisen maailmansodan jälkeen. Paketin oikeudellinen perusta liittyy luonnonkatastrofeihin, jollainen covid-19 on. Tietysti, jos valtava uusi luonnonkatastrofi tulee, voidaan tehdä taas yksimielisesti uusi päätös käyttää uudestaan samanlaista mekanismia”, Wolff sanoo.

2. Mitä vaikutuksia EU:lle ja Suomelle olisi, jos Suomi ei hyväksyisi esitystä?

”Ilman Suomen hyväksyntää elpymispaketti ei voi edetä. Tämä loisi merkittävän luottamuskriisin EU:n sisällä. Olen varma, että se laukaisisi myös paljon erittäin vihaisia reaktioita Suomea kohtaan monissa osissa Eurooppaa.”

3. Miksi tarvitaan yhteistä elvytystä, vaikka talous näyttää kääntyvän pandemian hellittäessä kasvuun joka tapauksessa?

”Elpymisvälineellä saavutetaan kaksi tavoitetta. Ensiksi, päätös sen luomisesta oli todella tärkeä luottamuksen aikaansaamiseksi. Se kasvatti kansalaisten luottamusta siihen, että EU voi yhdessä vastata haasteeseen pahimmassa terveyskriisissä sataan vuoteen. Tämä luottamuksen vaikutus näkyi rahoitusmarkkinoilla, ja valtiot pystyivät saamaan lainaa edullisemmin ja siten toimimaan kriisissä asiaankuuluvasti. Toiseksi avustukset vahvistavat talouden toipumista tulevina vuosina ja edistävät muutosta kohti vihreämpää ja digitaalisempaa taloutta.”

Wolff kirjoitti kahden muun tutkijan kanssa vuonna 2011 ajatuspajansa nimissä esityksen siitä, miksi pysyvä finanssiunioni olisi hyvä suunta EU:lle ja millainen se voisi olla.

Se oli ajatuspajan johtopäätös Kreikan ongelmista alkaneen EU:n velkakriisin jälkeen: Jotta euroalue toimisi kunnolla, sillä pitäisi olla paremmat keinot säädellä makrotaloutta sekä valvoa pankkeja ja jäsenmaiden taloutta.

Ehdotuksessa jäsenvaltiot luovuttaisivat taloudellista suvereniteettiaan EU:lle merkittävästi. Ehdotukseen kuului EU:n yhteinen valtiovarainministeri, jolla olisi veto-oikeus kansallisiin talousarvioihin, jos ne uhkaisivat euroalueen talouden kestävyyttä. Mallissa myös veroista pieni osa suunnattaisiin suoraan EU:lle.

Bruegelin ehdotuksessa mallin käyttöönoton valmistelu saattaisi viedä lähes 10 vuotta. Nyt ehdotuksesta on kulunut 10 vuotta, eikä Wolff näe finanssi­unionin etenemistä poliittisesti realistisena.

Esimerkiksi Saksassa pysyvän finanssiunionin perustaminen vaatisi Wolffin mukaan kansanäänestyksen – eikä sen läpimeno näyttäisi todennäköiseltä.

”Se olisi massiivinen vallansiirto”, Wolff sanoo.

EU:n talouspolitiikan suuntaa määrittävät eniten Saksa ja Ranska. Molemmissa järjestetään vaalit seuraavan puolentoista vuoden sisällä: Saksassa syyskuussa ja Ranskassa ensi vuoden huhtikuussa.

Saksaa nyt johtava kristillisdemokraattinen unioni CDU/CSU ei kannata velkaunionia. Saksassa käytetään Suomen tapaan yhtenä argumenttina sitä, että italialaisten velkoja ei haluta ottaa maksettavaksi.

Saksan mielipidetiedusteluja niukasti johtava vihreät kannattaa erilaista velkapolitiikkaa kuin kristillisdemokraatit, samoin tekee SPD, jonka kanssa vihreät mieluiten muodostaisi hallituksen.

Jos vihreät nousee Saksan suurimmaksi puolueeksi ja saa tahtonsa läpi, Saksa löysää tiukkoja velanottoon liittyviä sääntöjään, ja velalla tehdään suuria investointeja ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.

”Sillä olisi varmasti vaikutusta myös EU:n fiskaalisiin sääntöihin”, Wolff sanoo. Matkan varrella on kuitenkin vielä kysymysmerkkejä kuten vaalitulos ja hallituksen muodostaminen.

Kristillisdemokraattien kielteinen kanta velkaunioniin vaikuttaa vahvalta. Myös vahvempaa eurokriittisyyttä Saksasta löytyy. EU-kriittinen AfD-puolue syntyi eurokriisin takia ja kasvoi suuremmaksi maahanmuuttokriisin aikaan.

AfD ajaa tulevissa vaaleissa Saksan euroa EU:sta. Puolueen kannatus on noin kymmenen prosentin luokkaa. ”He ovat muukalaisvastaisia. He ovat myös äärioikeistolaisia. Siksi monet saksalaiset eivät koskaan äänestäisi heitä”, Wolff sanoo.

Sen sijaan euroskeptisyys on Saksassa Wolffin mukaan AfD:n kannatusta suurempaa. ”On paljon ihmisiä, jotka olisivat halunneet euroalueesta jotain ihan muuta ja tuntevat itsensä petetyiksi.”

”Vanha ajatus siitä, että meidän pitäisi mieluummin olla lähellä Euroopan ydintä kuin kaukana siitä, ei tunnu yhtään hölmöltä”, sanoo Antti Herlin. Hänet kuvattiin Munkkiniemen kartanossa.

Antti Herlin: ”Pienellä on merkitystä blokissa”

Liike-elämän suurvaikuttaja Antti Herlin ei peittele pettymystään ”änkyröintiin”, joka Suomessa on hänen mielestään EU:n elpymispaketista noussut.

Herlinin huoli jaetaan myös elinkeinoelämän huipulla laajasti, mikä ilmeni yritysjohtajien keskiviikkona julkaisemasta yhteisestä kannanotosta. Perustuslakivaliokunnan linjaus ja kokoomuksen kipuilu yllättivät monet yritysjohtajat, myös Herlinin. Perustuslakivaliokunta vaati elpymispaketin hyväksymistä eduskunnassa kahden kolmasosan enemmistöllä.

”Ei tullut alkuviikosta vastaan elinkeinoelämän edustajaa, joka olisi tähän tilanteeseen tyytyväinen”, Herlin sanoo.

Kun kokoomuksen eduskuntaryhmä perui päätöksensä tyhjän äänestämisestä, tunnelma rauhoittui hieman.

Elinkeinoelämän huoli ei ole yllättävä. Valtaosa Suomen suuryrityksistä elää kansainvälisistä markkinoista. Euroopan talouden vointi on niille tärkeää, ja elvytyspaketin kaatuminen voisi aiheuttaa talouteen pahimmillaan vakavan häiriön.

”Euroopalle on ilman muuta paras ratkaisu, että sopimus hyväksytään tällaisenaan ja Suomi on sitä kannattamassa. Suomen talous ja Euroopan talous ovat tiukasti sidoksissa toisiinsa. Jos Euroopan talous voi huonosti, se vaikuttaa välittömästi myös Suomen talouteen ja sitä kautta hyvinvointiin.”

Koneen ja Sanoman suuromistajana Herlin koetaan ensisijaisesti Suomen liike-elämän edustajaksi.

Suomen suuryritykset puolestaan ovat nykyään niin kansainvälisiä, että niiden menestykselle Euroopan ja maailman vakaus on pienen Suomen taloutta tärkeämpää.

Voi kysyä, kannattaako suuryrityksiä kuunnella Suomen etua pohdittaessa.

Pitää kysyä Herliniltä, missä roolissa hän itse kirjoitti elinkeinoelämän vetoomuksen ja suostui tähän haastatteluun. Tekikö hän sen suuryritysten omistajana? Vai Suomen tulevaisuudesta huolestuneena kansalaisena? Vai ehkä yleisesti EU-myönteisenä uusmaalaisena maanviljelijänä?

”Se suomalainen näkökulma korostuu”, Herlin arvioi hetken pohdittuaan.

Eikä asiassa sitä paitsi ole Herlinin mukaan ristiriitaa. Elpymispaketin hyväksyntä olisi hänestä suuryritysten lisäksi myös veronmaksajien etu.

”Tämä on kaikkien kannalta tärkeä asia.”

 ”Suomen osaamiselle ja suomalaisille yrityksille on valtavasti mahdollisuuksia tässä Keski-Euroopan suuressa investointiaallossa.”

Elpymispaketin arvostelu on kohdistunut pitkälti huoliin tulevaisuudesta. Pelkona on, että paketti avaa oven sellaiselle yhdentymiselle ja yhteisvastuulle, jolle ei ole kansan demokraattista tukea.

1. Onko tämä paketti ensimmäinen askel siihen, että jäsenmaiden vastuu omasta velastaan heikkenee?

”En ole sillä tavalla ekspertti, että osaisin sanoa, mikä on iso askel ja mikä pieni askel. Mutta kun Suomi liittyi Euroopan yhteisöön, ei varmaan kukaan ajatellut, että se olisi kivettynyt monoliitti. Maailma ja yhteiskunnat muuttuvat. Myös Euroopan unioni kehittyy. Sitä, mikä on hyvää kehitystä, voi kukin itse miettiä.”

2. Mitä vaikutuksia olisi EU:lle ja Suomelle, jos Suomi hylkää esityksen?

”On vaikea kuvitella, että Suomea katsottaisiin hyvällä, jos iso osa Eurooppaa on muuten tässä yhdessä linjassa”, Herlin sanoo.

Hänen mukaansa useat maailmanjärjestöt ovat Yhdysvaltain edellisen presidentin Donald Trumpin kauden jäljiltä sekavassa tilassa. Suomi saa äänensä kuuluviin nimenomaan Euroopan unionin kautta, Herlin uskoo.

”Asiaa voi ajatella myös turvallisuuspolitiikan kannalta. Yksi tapa katsoa ihmiskunnan etenemistä maapallolla on todeta, että se on ollut kriisistä kriisiin menemistä. On ollut sotia, kansanvaelluksia, nälänhätiä. Nyt on myös globaali ympäristökriisi iskemässä. Isoissa turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä – samoin kuin kauppapolitiikassa – ei kysytä pienten maiden mielipidettä. Pienten maiden arvo suurvalloille ja blokeille on enemmän välineellinen, ja se tulee vastaan niiden omia etuja ajaessa. Pienellä on siis merkitystä blokin osana”, Herlin sanoo.

”Vanha ajatus siitä, että meidän pitäisi mieluummin olla lähellä Euroopan ydintä kuin kaukana siitä, ei tunnu yhtään hölmöltä.”

3. Miksi tarvitaan yhteistä elvytystä, vaikka talous näyttää kääntyvän pandemian hellittäessä kasvuun joka tapauksessa?

”Kuluva vuosi jos menee hyvin, niin hyvä, mutta ei tämä vielä juhlavalta näytä”, Herlin sanoo.

”Täytyy myös muistaa, että esimerkiksi Saksa aikoo laittaa ison osan elvytysrahoista vihreään siirtymään. Pidän koko systeemin kannalta erittäin tärkeänä, että siinä pidetään vauhtia, koska ilmastonmuutos ja ilmastokriisi saattaa olla aidosti eksistentiaalinen kriisi ihmiskunnalle.”

Myös elpymispaketin käytännön rahanjakoa on kritisoitu, sillä Suomi on elpymispaketissa merkittävä nettomaksaja. Suomen maksuosuus on 6,6 miljardia euroa, mutta saamiset näyttävät jäävän reilusti alle kolmeen miljardiin.

Herlin ei pistä valtavasti painoa Suomen nettomaksuosuudelle. Hänen mukaansa Suomella on erinomaiset mahdollisuudet päästä hyötymään muiden maiden elvytyksestä.

Totta onkin, että paketti on suunniteltu niin, että rahoja käytetään paljon investointeihin. Suomen yrityksistä iso osa elää muiden yritysten investoinneista.

Monet suomalaisyritykset ovat Herlinin mukaan olleet hereillä ilmastonmuutoksen megatrendissä ja kehittäneet toimintaansa sitä silmällä pitäen.

”Suomen osaamiselle ja suomalaisille yrityksille on valtavasti mahdollisuuksia tässä Keski-Euroopan suuressa investointiaallossa. Se, kuinka viimeiset pennit lasketaan – kuka on maksanut ja kuka saanut – se on vaikeaa.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat