Koulutuksesta on tulossa kuntien tärkein tehtävä, jos sote-uudistus toteutuu – Silti vaalien alla on enimmäkseen väitelty aivan muusta - Politiikka | HS.fi

Koulutuksesta on tulossa kuntien tärkein tehtävä, jos sote-uudistus toteutuu – Silti vaalien alla on enimmäkseen väitelty aivan muusta

Kuntavaaleissa koulutus ei taaskaan noussut ykkösaiheeksi, vaikka siitä on tulossa kuntien tärkein tehtävä sote-uudistuksen toteuduttua.

Koulutuksesta ei tullut kuntavaalien ykkösteemaa. Kuva Itäkeskuksen peruskoulusta.

11.6. 2:00

Olivatpa kyseessä eduskuntavaalit tai kuntavaalit, koulutus tahtoo jäädä lapsipuolen asemaan vaaliväittelyissä ja myös puolueiden vaaliohjelmissa.

Juuri nyt aika olisi ollut erityisen otollinen koulukeskustelulle. Onhan pitkään vatvottu sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus edistymässä niin, että kuntien tärkeimmäksi tehtäväksi nousee koulutus – etenkin varhaiskasvatus ja peruskoulu.

Myös epätasainen väestönkasvu eri puolilla maata panee kouluverkon kovalle koetukselle, kun osaan kuntia syntyy vuodessa lapsia vähemmän kuin koululuokallinen.

Kilpailevatko puoluejohtajat tenteissä uusilla, toisistaan erottuvilla kouluavauksillaan? No eivätpä juuri. Enemmän intohimoja herättävät esimerkiksi verot, joilla toki koulutuskin Suomessa kustannetaan.

Keskustelua hallitsevat yhä myös sosiaali- ja terveyspalvelut, jotka vielä toistaiseksi ovatkin kuntien ydintoimintoja ennen kuin ne siirtyvät maakuntien eli hyvinvointialueiden järjestettäviksi.

Sävyeroja puolueiden välille ennen kuntavaaleja on syntynyt esimerkiksi etäällä kuntien tehtävistä olevasta työehtosopimusten yleissitovuudesta ja muista työmarkkinoiden periaatteista tai ”mekanismeista”, kuten perussuomalaiset niitä kutsuvat.

Puolueiden vaaliohjelmissa koulutusta kyllä pidetään tärkeänä. Yleisiä ja kauniita tavoitteita luetellaan sivukaupalla, mutta keinoja ja ratkaisuja ongelmiin saa etsimällä etsiä.

Ohjelmien tavoitteet voisi jopa tiivistää niin, että useimpien puolueiden mukaan Suomessa tulisi olla kaikille lapsille ”maailman paras lähikoulu, jossa ei kiusata ketään”. Lisäksi lähikoulussa olisi paljon taitavia opettajia ja muita avuliaita aikuisia mutta pienet oppilasryhmät.

Ideologisia eroja puolueiden välillä on kärjistäen lähinnä siinä, miten kouluissa suhtaudutaan sukupuoliin ja Suvivirteen.

Kuntakohtaiset erot sekä kielivalikoimassa että muun opetuksen määrässä ovat tuntuvat.

Myös media saa katsoa peiliin siinä, miten se esimerkiksi vaalikonekysymyksensä laatii. On helpompi kysyä koulukurista kuin vaikka siitä, miten laadukasta ammatillista koulutusta pystytään vastedes järjestämään kunnissa, joihin työvoimapalvelut ovat siirtymässä.

Ilman työvoimapalveluitakin tulevilla kuntapäättäjillä riittää vartioitavaa jo peruskoulussa. Kuntakohtaisesti päätetään kouluverkon lisäksi esimerkiksi vieraiden kielten opetustarjonnan laajuudesta ja myös siitä, kuinka paljon minimituntimäärää enemmän perusopetusta ylipäänsä yhdeksän vuoden aikana annetaan.

Kuntakohtaiset erot sekä kielivalikoimassa että muun opetuksen määrässä ovat tuntuvia, vaikka oppimistulosten koulukohtaiset erot ovat Suomessa pysyneet toistaiseksi kurissa.

Kuntapäättäjien käsissä on myös se, miten paljon tuki- ja erityisopetusta on saatavilla ja millaista opetusteknologiaa käytetään tai tehdäänkö jopa kuntien rajat ylittävää yhteistyötä esimerkiksi pätevien opettajien takaamiseksi.

Lue lisää: Lapset vähenevät, pelastuuko koulutus kuntien yhteistyöllä? Kaikki puolueet kannattavat sitä, mutta valtion rahoitus ei siihen kannusta

Vaikka toisen asteen koulutus eli ammatillinen koulutus ja lukiokoulutus eivät ole kuntien lakisääteisiä tehtäviä, kunnat ja kuntayhtymät sitä pitkälti järjestävät.

Vasemmistoliiton johdolla päätettiin maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta ja oppivelvollisuusiän nostosta 18 vuoteen.

Kuntapäättäjien tehtäväksi jää panna historiallinen uudistus toimeen ja huolehtia siitä, ettei valtion lupaama rahoitus valu vain kirjoihin ja tietokoneisiin, vaan että sitä riittää myös itse opetukseen ja sen tukeen.

Muissa puolueissa, etenkin opposition kokoomuksessa, on riittänyt oppivelvollisuusuudistuksen kyseenalaistajia: mieluummin pitäisi antaa täsmätukea ja erityisopetusta jo peruskoulussa.

Kuntavaalien h-hetken lähestyessä muutkin puolueet ovat ottaneet oppia perussuomalaisten kovista puheista.

Erityisopetuksen järjestämisestä ja vielä täsmällisemmin inkluusiosta onkin tullut vähän yllättäen yksi koulutuskeskustelun kuumista aiheista.

Yhtenä sen virittäjänä toimi keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko, joka helmikuussa otti asian esille kuntavaalistartin linjapuheessaan.

Saarikon mukaan erityistä tukea tarvitsevien lasten opettaminen samassa ryhmässä kaikkien muiden kanssa on kaunis ajatus, mutta käytännössä sen toteutus on epäonnistunut.

Erityisluokkia on Saarikon mukaan lähdetty purkamaan ilman riittävää panostusta koulunkäyntiavustajiin ja oppilaiden yksilölliseen tukeen.

Myös Saramo yhtyi tuolloin huoleen kuntien säästöistä ja pienryhmien lopetuksesta, vaikka korosti, että kukaan tuskin kannattaa inkluusiosta luopumista.

Yllätys ei ollut, että perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho sanoi HS:n vaalitentissä keskiviikkona, että inkluusio on epäonnistunut ja erityisluokat pitää saada takaisin.

Kuntavaalien h-hetken lähestyessä muutkin puolueet ovat ottaneet oppia perussuomalaisten kovista puheista. Jopa Sdp:n puheenjohtaja Sanna Marin piti inkluusiota lähinnä vain teoriana, jonka rinnalle tarvitaan myös erityiskouluja.

Saramon tehtäväksi jäikin muistuttaa, että inkluusiosta on nyt tullut ”hyvä vihollinen”, vaikka pohjimmiltaan se tarkoittaa, että kaikki oppilaat saavat tarvitsemaansa tukea.

Kuntapäättäjien ratkaistavaksi jää, miten se käytännössä toteutetaan.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat