Uudet taistelujoukot, lisää suorituskykyä: EU:n puolustus on murroksessa, HS esittelee keskeiset hankkeet - Politiikka | HS.fi

Uudet taistelu­joukot, lisää suoritus­kykyä: EU:n puolustus on murroksessa, HS esittelee keskeiset hankkeet

Osa EU:n Nato-maista ei ole innostunut EU:n puolustusliitosta. Suomi periaatteessa on, mutta sisältöön halutaan konkretiaa.

Belgian armeijan erikoisjoukkojen sotilaita vuonna 2016 järjestetyssä, useiden EU-maiden yhteisissä sotaharjoituksissa Florennes’n lentotukikohdassa Belgiassa.

18.10. 2:00 | Päivitetty 18.10. 7:37

Euroopan unionilta puuttuu sotilaallista voimaa, mutta vielä enemmän siltä puuttuu poliittista tahtoa.

Tämä oli tiivistettynä EU:n komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin viesti, kun hän puhui EU:n puolustuksesta vuosittaisessa linjapuheessaan syyskuussa.

”Me tarvitsemme Euroopan puolustusliiton”, von der Leyen sanoi.

Siispä komissio laittaa nyt tuulemaan, von der Leyen lupasi.

Ranska on ollut puolustusyhteistyön veturi, mikä ei jää huomaamatta ensi vuonna, kun Ranskan puheenjohtajuuskausi EU:ssa alkaa. Von der Leyen kertoi kutsuvansa silloin koolle puolustukseen keskittyvän huippukokouksen yhdessä Ranskan presidentin Emmanuel Macronin kanssa.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron tarkastaa armeijan joukot syyskuussa 2021 Pariisissa. Tilaisuus järjestettiin Malissa kaatuneen ranskalaissotilaan kunniaksi.

Lisäpontta EU:n sotilaallisen yhteistoiminnan kehittämiseen tuli loppukesästä, kun Yhdysvallat vetäytyi Afganistanista.

Yksi syy puolustusyhteistyön päivittämiseen on myös se, että Britannia lähti unionista. Maa on sotilasmahti, joten sen lähtö heikensi EU:ta sotilaallisena toimijana. Toisaalta Britannia ei ollut koskaan innostunut EU:n puolustusyhteistyöstä, joten samalla poistui yhteistyön kovin jarruttaja.

EU:n nykyisistä 27 jäsenmaasta valtaosa eli 21 maata kuuluu myös puolustusliitto Natoon, jota esimerkiksi Baltian maat pitävät ensisijaisena turvallisuutensa takaajana. Ranskakin on Nato-maa, mutta sillä on ollut aina vaikeuksia suhtautua Atlantin ylittävään yhteistyöhön.

Vuonna 2019 Macron luonnehti Naton olevan vaarassa muuttua ”aivokuolleeksi”. Tuolloin pelkona oli, että presidentti Donald Trump kääntää selkänsä Nato-yhteistyölle, mutta se jäi säikähdykseksi.

Johtava ajatus on ollut, että EU:n sotilaalliset kyvykkyydet eivät saisi kilpailla tai olla päällekkäisiä Naton kanssa.

Osa EU:n Nato-maista etenkin Itä-Euroopassa suhtautuu silti epäluuloisesti yhteiseen eurooppalaiseen puolustuspolitiikkaan. Ne pelkäävät sen haittaavan Nato-suhdetta ja arvioivat, ettei EU-puolustuksesta kuitenkaan tulisi yhtä uskottavaa kuin Natosta.

Näkemyserojen takia EU:n puolustusuudistukset voivat jäädä varovaisiksi.

”Kun 27 jäsenmaata neuvottelee, niin väkisinkin päädytään pienimpään yhteiseen nimittäjään”, sanoo tutkija Heljä Ossa Maanpuolustuskorkeakoulusta.

Suomen päättäjät ovat aina suhtautuneet myönteisesti EU:n puolustusyhteistyöhön, mutta Suomessakin on kyselty sen tavoitteiden ja tulosten perään.

Suomessa on pidetty ongelmallisena myös rajausta, jonka mukaan EU-yhteistyö keskittyy ulkoiseen turvallisuuteen, esimerkiksi kriisinhallintaoperaatioihin, eikä niin sanottuun kovaan sotilaalliseen turvallisuuteen eli yhteiseen puolustukseen.

Suomessa on rakennettu pala palalta erilaisia yhteistyöverkostoja turvallisuustilanteen varmistamiseksi. Suomellekin tärkein on ollut Nato ja rauhankumppanuus sen kanssa.

Sen lisäksi Suomi on mukana pohjoismaisessa yhteistyössä, Britannian aloitteesta luodussa Joint Expeditionary Force -maaryhmässä (JEF), kahdenvälisissä sopimuksissa Ruotsin ja Yhdysvaltain kanssa ja erilaisissa muissakin kokoonpanoissa.

Puolustusministerit Peter Hultqvist (vas.), Michael Fallon ja Jussi Niinistö kättelivät Ruotsin ja Suomen allekirjoitettua JEF-yhteistyösopimuksen Britannian kanssa 2017.

”Yhteistyön rinnalla keskeistä on oma kansallinen puolustuskyky. Yhteistyö on tärkeä lisä, mutta sen varaan ei voi kaikkea laskea”, Ossa sanoo.

EU:n puolustus nousee vuoden lopussa ja ensi vuoden aikana vahvasti esille, mutta taattuun EU-tyyliin sitä ympäröi käsitteiden viidakko, joka ei tee keskustelua helpoksi.

HS avaa joitakin avainkäsitteitä, joita kuulee usein EU-puolustuskeskustelussa.

Strateginen autonomia tai strateginen itsenäisyys

Strategisen autonomian käsite on vuodelta 2016, jolloin EU teki edellisen turvallisuusstrategiansa. Mieluiten strategisesta autonomiasta puhuu Ranska.

Suomenlinnan perustaja Augustin Ehrensvärd hakkautti aikoinaan Kuninkaanportin marmoritauluun: ”Seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun.”

Se on kiteytettynä myös strategisen autonomian sisältö. Se tarkoittaa, että tietyillä avainalueilla EU:n pitäisi olla riippumaton. Puolustuksessa ja turvallisuudessa se voi tarkoittaa lisää yhteistä sotilaallista kapasiteettia.

”Perusajatus on, että EU pystyisi operaatioissa toimimaan riippumattomasti ilman Naton tai EU:n ulkopuolisten maiden voimavaroja”, sanoo sotilasedustaja Mikko Heiskanen Suomen EU-edustustosta Brysselistä.

Käsite on laajentunut myös muille elämänalueille, ja välillä tuntuukin, että jokainen puhuja tulkitsee sitä miten lystää. Taloudessa strateginen autonomia voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että EU:n teollisuus ei olisi niin riippuvainen kiinalaisesta puolijohdetuotannosta.

On esitetty myös huolia, että kohta muutamat jäsenmaat vetoavat strategisen autonomiaan, kun ne suojelevat omia yrityksiään tai kylvävät niille valtiontukia.

Strateginen kompassi

EU-maiden puolustusministerit sopivat vuoden 2020 kesäkuussa Saksan aloitteesta, että jäsenmaat laativat uuden suunnitelman turvallisuudesta. Se nimettiin ”strategiseksi kompassiksi”.

Saksa oli tässä aloitteellinen, vaikka muuten se on antanut johtoroolin mieluusti Ranskalle.

Kompassin luonnos tulee julki marraskuun puolivälissä, ja tarkoituksena on, että jäsenmaat hyväksyisivät sen Ranskan puheenjohtajuuskauden aikana.

Kompassissa yritetään tarkentaa, mitä EU-maat tavoittelevat puolustusyhteistyöllään ja miten näihin tavoitteisiin käytännössä päästään – minkä tyyppistä sotilaallista kapasiteettia EU-maat esimerkiksi tarvitsevat lisää.

Strateginen kompassi on jaettu neljään osaan: kriisinhallintaan, kriisinsietokykyyn eli resilienssiin, sotilaallisiin suorituskykyihin ja kumppanuuksiin.

Suomi painottaa resilienssiä, koska se liittyy suorimmin jäsenmaan kansalliseen turvallisuuteen.

Artikla 42.7 eli EU:n turvatakuulauseke

EU on sopinut perussopimuksessaan, että jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Presidentti Sauli Niinistö on toistuvasti kysellyt sen perään, mitä turvatakuulauseke käytännössä tarkoittaa. Mitä EU esimerkiksi tekisi, jos Venäjä käyttäisi aseellista voimaa jotakin EU-maata kohtaan – jos nyt ei Suomea, niin vaikkapa jotakin entistä itäblokin maata kohtaan?

Artiklaa on käytetty vain kerran, Pariisin vuoden 2015 terrori-iskujen jälkeen, kun Ranska pyysi apua muilta jäsenmailta.

Pariisilaiset toivat kukkia ja kynttilöitä terrori-iskujen tapahtumapaikoille marraskuussa 2015.

Strategisessa kompassissa turvatakuulauseke nousee todennäköisesti esille. Suomi toivoisi, että se olisi selkeämpi. EU:n Nato-maille asia ei ehkä ole yhtä tärkeä.

Lue lisää: Ranska pyysi sotilaallista apua muilta EU-mailta – Professori: Suomi voi joutua vaikeaan tilanteeseen

Taistelujoukot tai nopean toiminnan joukot

EU-mailla on vuodesta 2007 ollut käytössä 1 500 sotilaan vahvuinen taisteluosasto, joka koostuu usean jäsenmaan vuorollaan valmiudessa olevista sotilaista.

Taisteluosastoa, jota sanotaan myös nopean toiminnan joukoiksi, ei ole käytetty koskaan tositoimissa kriisinhallintaoperaatioissa. Jäsenmailla ei ole palavaa intoa niiden käyttämiseen.

Kyse on poliittisen tahdon lisäksi myös rahasta. Operaation kulut lankeaisivat niille maille, jotka kulloinkin ovat vuorossa, eivät kaikille jäsenmaille.

Uudet taistelujoukot, First Entry Force

Taistelujoukkoihin liittyvien ongelmien takia EU:ssa on heitetty ajatus uudenlaisista joukoista, joiden vahvuus olisi arviolta 5 000 sotilasta ja joilla olisi tukenaan myös ilma- ja meripuolustusta. Ne pitäisi saada nopeammin liikkeelle kuin nykyiset joukot, joiden valmiusaika on 10 vuorokautta.

Työnimenä on ”First Entry Force”.

EU:n ulkosuhteista vastaava Josep Borrell on sanonut, että joukoista tulee olennainen osa EU:n uutta turvallisuussuunnitelmaa. Se, syntyvätkö tällaiset joukot lopulta, on jäsenmaiden päätös.

”Näyttäisi siltä, että niiden pohjana käytettäisiin nykyistä taisteluosastoa, ettei niitä tyhjästä lähdettäisi tekemään. Entiset taistelujoukot haudattaisiin epäonnistuneena konseptina”, sotilasedustaja Mikko Heiskanen arvioi.

Pysyvä rakenteellinen yhteistyö

EU päätti vuonna 2017 käynnistää niin sanotun pysyvän rakenteellisen yhteistyön, jossa toteutetaan erilaisia projekteja EU-maiden puolustuksen vahvistamiseksi.

Suomi on mukana muun muassa projektissa, jolla yritetään parantaa sotilaallista liikkuvuutta eli varmistaa, että esimerkiksi sillat ja tiet Euroopassa mahdollistavat joukkojen liikkumisen.

Yhteistyöhön liittyy läheisesti tänä vuonna aloittanut komission työkalu, Euroopan puolustusrahasto EDF, joka voi antaa rahoitusta yhteistyössä tehtävään ja jäsenvaltioiden rajat ylittävään puolustuksen kehittämiseen.

”Tämä voi antaa mahdollisuuksia esimerkiksi Suomen kaltaiselle maalle hankkia sellaisia suorituskykyjä, johon yksinään ei olisi varaa”, sanoo Mikko Heiskanen.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat