Tiedeministeri Antti Kurvinen: Linja korkeakoulupolitiikassa on muuttunut – ”Minä en keskitä” - Politiikka | HS.fi

Tiedeministeri Antti Kurvinen: Linja korkeakoulu­politiikassa on muuttunut – ”Minä en keskitä”

”Suomessa on vaalit neljän vuoden välein, ja koulutushan on yhteiskunnan supervoima. Jos joitakuita linjanmuutos ärsyttää, niin sitten ärsyttää”, Kurvinen sanoo.

Korkeakouluista vastaavan tiede- ja kulttuuriministerin Antti Kurvisen (kesk) mukaan vaaleissa valituilla poliitikoilla on oikeus muuttaa myös korkeakoulupolitiikkaa.

8.11. 2:00 | Päivitetty 8.11. 7:30

Linja korkeakoulupolitiikassa on muuttunut, sanoo korkeakouluista vastaava tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen (kesk) HS:n haastattelussa.

”Minä en keskitä vaan haluan laajentaa korkeakoulutuksen saavutettavuutta”, hän sanoo.

”Korkeakoulupolitiikka on ollut viimeiset 10–15 vuotta rajusti keskittävää. Korkeakouluille on sanottu, että menkää yhteen kohti isompia yksiköitä, profiloitukaa ja karsikaa sivupisteitä”, Kurvinen kuvailee useiden edellisten hallitusten sanomaa, joka ei keskustalle kelpaa.

”Pienikin yksikkö voi olla hyvä ja profiloitunut”, Kurvinen täsmentää.

Suomessa siirryttiinkin hallituksen vaihduttua kesällä 2019 kertaheitolla keskitetystä korkeakoulupolitiikasta hajautettuun, mikä on herättänyt myös arvostelua tai ainakin hämmennystä.

”Onhan se aika radikaali ja dramaattinen muutos, kun ministeriö on pitkään ohjannut korkeakouluja keskittymään ja profiloitumaan, mikä on hidas prosessi”, sanoo Helsingin yliopiston emerituskansleri Thomas Wilhelmsson. Nyt hän on Åbo Akademin hallituksen puheenjohtaja.

Yliopistot ovat Wilhelmssonin mukaan hyvin sitoutuneet profiloitumiseen, ja suuntaa on pidetty hyvänä.

”On voimavarojen tuhlausta, jos monia asioita on liian monessa paikassa”, sanoo Wilhelmsson, jolta on juuri ilmestynyt kirja kymmenen vuoden takaisesta yliopistouudistuksesta.

Thomas Wilhelmsson

Wilhelmssonin mukaan aluepolitiikka on hyvä instrumentti alueille mutta ei sovi korkeakoulujen uudistamiseen.

Kurvisen mukaan tiedeväenkin pitäisi kunnioittaa politiikkaa ja demokratiaa.

”Suomessa on vaalit neljän vuoden välein, ja koulutushan on yhteiskunnan supervoima. Jos joitakuita linjanmuutos ärsyttää, niin sitten ärsyttää”, Kurvinen torjuu arvostelun.

Ensisijainen reitti korkeakoulutuksen laajentamiseen kulkee Kurvisen mukaan aloituspaikkojen ja koulutusvastuiden lisäämisen kautta. Koulutusvastuu tarkoittaa oikeutta antaa tietyn alan, kuten diplomi-insinöörin tai psykologin, tutkintoja.

Toinen keino laajentaa ja hajauttaa korkeakoulutusta on Kurvisen mukaan yliopistokeskusten roolin vahvistaminen ja selkeyttäminen.

Hallitusohjelma lupasi turvata keskusten toimintaedellytykset.

Kurvinen harkitsee jopa lainmuutoksia, jotka selkeyttäisivät yliopistokeskusten asemaa ja tekisivät niistä ”miniyliopistoja”.

Miniyliopisto on Kurvisen mukaan lähinnä lempinimi keskuksille.

”Yliopistokeskukset ovat ketteriä toimijoita, mutta nehän eivät ole itsenäisiä. Esimerkiksi Kokkolassa kävi juuri ilmi, että keskuksen epämääräinen asema hankaloittaa kansainvälistä yhteistyötä ja aiheuttaa ihmettelyä, että mikä otus tämä on”, kauhavalainen Kurvinen kertoo esimerkin Keski-Pohjanmaalta.

Suomen kuusi yliopistokeskusta sijaitsevat alueilla, joilla ei ole omaa yliopistoa, vaan niissä on muiden eli ”emoyliopistojen” toimintaa.

Esimerkiksi Kokkolan yliopistokeskuksessa Chydeniassa on tarjolla Jyväskylän, Oulun ja Vaasan yliopistojen opintoja, kuten opettajakoulutusta.

Muut yliopistokeskukset sijaitsevat Kajaanissa, Lahdessa, Mikkelissä, Porissa ja Seinäjoella.

Lokakuussa Kurvinen jo kertoi osoittavansa kolme miljoonaa euroa keskusten vahvistamiseksi. Lisärahat jaetaan pian hakemusten perusteella.

”Korkeakoulupolitiikka on ollut viimeiset 10–15 vuotta rajusti keskittävää. Korkeakouluille on sanottu, että menkää yhteen kohti isompia yksiköitä, profiloitukaa ja karsikaa sivupisteitä.”

Uusia koulutusvastuita eli tutkinnonanto-oikeuksia on määrä jakaa ammattikorkeakouluille ja yliopistoille ensi vuoden alussa. Hakemuksia tuli syyskuun loppuun mennessä 20 korkeakoululta.

Tiede- ja kulttuuriministerinä kesällä 2019 aloittanut Annika Saarikko (kesk) päätti ensi töikseen, että Turun yliopisto saa pitkään havittelemansa luvan kouluttaa myös konetekniikan ja materiaalitekniikan diplomi-insinöörejä.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun koulutusvastuisiin lisättiin liikunnan ja turvallisuusalan koulutus osana Savonlinnan elinvoimapakettia.

Kesällä 2020 neljä yliopistoa ja viisi ammattikorkeakoulua pääsivät iloitsemaan uusista koulutusaloista, joilla vastattiin ”tietyillä aloilla ja alueilla koettuun koulutustarpeeseen”.

Tuolloin esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto sai logopedian eli puheterapian koulutusvastuun ja hakee nyt tekniikan koulutusvastuuta.

Yliopistoista myös Helsingin yliopisto, Vaasan yliopisto, Lapin yliopisto, Åbo Akademi, Turun yliopisto ja Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto (LUT-yliopisto) ovat hakeneet uusia oikeuksia.

Ammattikorkeakouluista valtaosa eli 13 haluaisi laajentaa koulutustarjontaansa.

Esimerkiksi Helsingin yliopisto on anonut oikeutta järjestää terveystieteiden maisterin ja tohtorin tutkintoihin johtavaa koulutusta.

Turun yliopisto haluaa laajentaa tekniikan koulutusalan vastuutaan myös sähkö- ja automaatiotekniikkaan.

Kurvinen ei vielä kerro, saavatko kaikki korkeakoulut haluamansa.

”Katsotaan nyt, hakemukset pitää käydä ensi läpi ja arvioida”, hän sanoo.

Etujärjestöistä esimerkiksi Tekniikan akateemiset TEK on arvostellut diplomi-insinöörikoulutuksen pirstomista.

Järjestön mukaan järkevämpää olisi antaa lisää voimavaroja nykyisille yksiköille, sillä tutkintojen ripottelu ympäri Suomea ei tuo lisää osaajia paikallisille yrityksille.

Myös opetus- ja kulttuuriministeriön taustamuistiossa myönnetään, että koulutusvastuiden ripottelu hajauttaa voimavaroja.

Kurvisen mukaan ministeriön tulee kuitenkin kuunnella yritysten toiveita eri alueilla herkällä korvalla, koska yhä on koulutuskapeikkoja.

”Tavoitteemmehan on, että vuoteen 2030 mennessä vähintään puolet 25–34-vuotiaiden ikäluokista suorittaa korkeakoulututkinnon. Myös maahanmuuttajataustaisten koulutus pitää saada kuntoon”, Kurvinen muistuttaa.

Opetusministeriön alaisten 13 yliopiston ja 22 ammattikorkeakoulun lisäksi Suomessa on Maanpuolustuskorkeakoulu, Poliisiammattikorkeakoulu ja Ahvenanmaan ammattikorkeakoulu sekä kuusi yliopistokeskusta.

Käytännössä ”korkeakoulukuntia” on vielä enemmän, sillä esimerkiksi Metropolialla toimipisteitä on kymmenkunta.

Nykyinen valtiovarainministeri Saarikko väläytti vuosi sitten tiede- ja kulttuuriministerinä vielä ollessaan jopa kokonaan uuden yliopiston perustamista.

Ajatus hämmästytti yliopistoväkeä kovasti: olihan edellisen vaalikauden Juha Sipilän (kesk) johtama hallitus vaatinut korkeakouluilta täysin päinvastaista eli keskittymistä kohti suurempia yksiköitä.

Keskittymisen vaatijana oli tuolloin opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok).

Samaa niin sanotun rakenteellisen kehittämisen ilosanomaa on kuultu jo aiemmiltakin hallituksilta, vaikka korkeakouluista vastaavana ministerinä on ollut esimerkiksi demari.

Toisaalta on pidetty tärkeänä, että jokaisessa maakunnassa on vastakin korkeakoulu, ja tämä linjaus on myös pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen ohjelmassa.

Ministeri Kurvinen sanoo nyt, ettei uuden yliopiston perustaminen ole realistista, vaikka esimerkiksi Porissa haavetta on vaalittu hartaasti.

Satakunnan liitolle ja kaupungille hanketta selvittänyt Turun yliopiston entinen rehtori Kalervo Väänänen päätyikin esittämään nykyisen Porin yliopistokeskuksen kehittämistä itsenäisen yliopiston sijaan.

Väänäsen mukaan Satakunnassa on puutetta nuorista ja työvoimasta, minkä takia sinne tarvitaan koulutusperäistä ja työhön johtavaa maahanmuuttoa. Sama tilanne on edessä monessa muussakin maakunnassa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat