Vertailu: Ruotsissa paikallinen sopiminen palkoista yleisintä julkisella puolella - Politiikka | HS.fi

Vertailu: Ruotsissa paikallinen sopiminen palkoista yleisintä julkisella puolella

”Tärkeitä yhtäläisyyksiä Suomessa ja Ruotsissa ovat työehtosopimusten vahva kattavuus ja kaksitasoisuus”, sanoo erikoistutkija Merja Kauhanen.

Erikoistutkija Merja Kauhanen Palkansaajien tutkimuslaitoksesta sanoo, että työehtoneuvotteluiden hajautuessa olisi kansantalouden näkökulmasta tärkeää huolehtia palkanmuodostuksen koordinaatiosta eli yhteensovittamisesta.

29.10.2021 9:30

Ruotsi mainitaan usein paikallisen sopimisen mallimaana, josta Suomenkin sietäisi ottaa oppia. Naapurimaiden työmarkkinamalleissa on kuitenkin jo nyt paljon yhtäläisyyksiä, joskin erojakin löytyy.

”Tärkeitä yhtäläisyyksiä Suomessa ja Ruotsissa ovat työehtosopimusten vahva kattavuus ja kaksitasoisuus”, sanoo vertailun laatinut Palkansaajien tutkimuslaitoksen PT:n erikoistutkija Merja Kauhanen.

Yllättävin ero on se, että paikallinen sopiminen on Ruotsissa viety pisimmälle julkisella sektorilla, kuten kunnissa. Se koskee etenkin opettajia ja sairaanhoitajia. Ruotsissa myös palkantarkistusten koordinaatio eli yhteensovittaminen vientialojen mukaan on yleisempää.

Teollisuuden palkansaajien järjestön tilaama raportti Miten palkoista sovitaan? julkistettiin perjantaina.

Paikallinen eli hajautettu sopiminen on Ruotsissa yleistä, mutta sielläkin se pohjautuu pitkälti valtakunnallisiin liittotason sopimuksiin, vaikka lailla määrättyä yleissitovuutta ei ole.

Myös järjestäytymättömissä yrityksissä noudatetaan niin sanottuja liityntäsopimuksia, jotka ovat lähes kopioita liittojen sopimuksista.

Ruotsissakin työehtosopimukset kattavat liki 90 prosenttia palkansaajista, ja palkkahajonta on Euroopan pienimpiä. Työntekijöiden ja työnantajien järjestäytymisaste on kummassakin maassa yhä verrattain korkea.

Ruotsissa valtakunnallisissa liittotason neuvotteluissa sovitaan palkoista ja niiden korotuksista, ylityökorvauksista, työajoista, irtisanomisajasta, lakisääteisen loma-ajan palkan korotuksista, vuokratyövoiman käytöstä, osa-aikaeläkkeestä ja joustavasta eläkkeestä sekä työympäristöstä.

Kummassakin maassa on kaksitasoinen työmarkkinamalli, jossa palkoista sovitaan keskeisesti liittotasolla mutta lisäksi myös paikallisesti.

Liittotason sopimuksia pannaan toimeen yrityskohtaisissa sopimuksissa, joissa voidaan sopia myös osaamisen kehittämisestä.

Työehtosopimukset asettavat vähimmäisehdot. Paremmista ehdoista voidaan sopia paikallisesti, mutta heikommista ei, Kauhanen sanoo.

Paikallisten työehtosopimusten tyyppejä on Ruotsissa seitsemän erilaista sen mukaan, kuinka paljon paikallista pelivaraa on. Vaihteluväli on suuri, ja julkisella sektorilla paikallisuuden aste on paljon korkeampi.

Paikallisen sopimisen asteessa on isoja eroja myös työntekijöiden ja toimihenkilöiden välillä.

Molemmissa maissa työehtosopimuksiin liittyy työrauhavelvoite: kun sopimus on voimassa, ei saa ryhtyä siihen kohdistuviin työtaisteluihin.

Ruotsin mallin keskeinen piirre on neuvottelujen ja palkkojen koordinaatio eli yhteensovittaminen. Siinä otetaan huomioon etenkin vientiteollisuus ja laajemmin kansantalous, kilpailukyky ja työllisyys.

Mallia kutsutaan koordinoiduksi hajautetuksi palkkamalliksi. Kauhasen mukaan koordinaatio on Ruotsissa voimakkaampaa kuin Suomessa.

Ruotsissa myös julkisen sektorin neuvotteluosapuolet ovat hyväksyneet ulkomaiselle kilpailulle alttiin vientiteollisuuden asettaman palkkanormin, joka on kivijalka muillekin.

Vuonna 2000 Ruotsiin perustettiin sovittelijavirasto Medlingsinstitutet. Sen tehtävä on pitää yllä yksimielisyyttä palkkanormin noudattamisesta. Myös Ruotsin keskuspankin asettama inflaatiotavoite vaikuttaa yhteensovittamiseen.

Suomessakin puhutaan Suomen mallista, vaikka virallisesti sitä ei ole. Työnantajapuolen voimakkaan koordinaation myötä vientialojen linja toimi edellisellä liittokierroksella palkkanormin asettajana, Kauhanen sanoo.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat