Elämämme on liian huonoa, ja se on osin ay-liikkeen syytä, sanoo Osmo Soininvaara - Politiikka | HS.fi

Elämämme on liian huonoa, ja se on osin ay-liikkeen syytä, sanoo Osmo Soininvaara

Vihreiden konkarin mukaan työmarkkinoiden eriarvoistuminen olisi ratkaistavissa keinoilla, joita ammattiyhdistysliike vastustaa oman valta-asemansa suojelemiseksi. Hän esittää yleiskorotuksista luopumista kasvukeskuksissa ja siirtymistä perustulon suuntaan.

Osmo Soininvaaran uusin kirja nimettiin tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi kuluneella viikolla.

13.11. 2:00 | Päivitetty 13.11. 6:43

Suomalaisten elintaso on historiallisesti tarkasteltuna erittäin korkea, eikä meillä pitäisi olla juuri aihetta huoliin. Vihreiden konkaripoliitikon Osmo Soininvaaran mukaan elämämme on kuitenkin liian huonoa mahdollisuuksiimme nähden.

”Suomessa on satojatuhansia työttömiä, ja samaan aikaan sadattuhannet kärsivät työperäisestä stressistä ja douppaavat itseään psyykelääkkeillä työkuntoisiksi”, kuusi vuotta sitten eduskunnan jättänyt Soininvaara sanoo. Helsingin kaupunginvaltuustossa hän istuu yhä.

Muun muassa työmarkkinoiden eriarvoistumiseen Soininvaara etsii ratkaisuja syksyllä julkaistussa 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka -kirjassaan. Se nimettiin kuluvalla viikolla tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi.

”Tilastotieteen professorini sanoi aikanaan, että hitaat trendit ovat vaarallisimpia, sillä niihin ehtii sopeutua. Eriarvoisuuden kasvu työmarkkinoilla on trendi, joka edellyttäisi täysin toisenlaista politiikkaa. Nyt yritetään hienosäätää vanhaa konetta, mutta täydellistä muutosta ei tehdä koskaan.”

Oikeistovihreänä tunnetun Soininvaaran mukaan yksi syyllinen ongelmiin on ammattiyhdistysliike. Se pyrkii nostamaan alimpia palkkoja ajamalla työehtosopimuksiin alimpien palkkojen korotuksia ja kaikille yhtä suuria yleiskorotuksia.

Suuri joukko esimerkiksi vähän koulutettuja suomalaisia on Soininvaaran mukaan ”hinnoiteltu ulos työmarkkinoilta”. Työnantajat eivät halua aina maksaa pientäkään työehtosopimuksessa määriteltyä taulukkopalkkaa heidän työpanoksestaan.

Toisinaan taas työtön voi katsoa, ettei pieni palkka tuo juuri mitään lisää sosiaaliturvan päälle. Samaan aikaan taas esimerkiksi ravintola- ja hoitoalalla on pulaa työvoimasta.

”Pidän erittäin ikävänä sellaista yhteiskuntaa, jossa osa ihmisistä ostetaan hyllylle ja tarjotaan leipää ja sirkushuveja. Vaikka tilastollisesti taloudellinen eriarvoisuus ei ole kasvanut, osattomuus on kasvanut. Rahaa tulee, mutta olet syrjässä.”

Soininvaara painottaa, ettei missään nimessä aja eriarvoisuuden kasvattamista tai pienituloisten työntekijöiden toimeentulon heikentämistä. Sen sijaan hän sanoo uskovansa työntekijöiden voittavan, jos palkat alkaisivat määräytyä nykyistä markkinaehtoisemmin.

”Osattomuus on kasvanut.”

Työvoimapulaa Soininvaara ratkoisi luopumalla osin kaikille tulevista yleiskorotuksista. Hänen mallissaan yleiskorotukset koskisivat vastaisuudessa vain työehtosopimusten taulukkopalkkoja eli alimpia palkkoja. Nykyisin yleiskorotuksen saavat nekin työntekijät, joiden palkka on taulukkopalkkaa suurempi.

Helsingin kaltaisissa suurissa kaupungeissa iso osa työntekijöistä ansaitsee nykyisin taulukkopalkkaa enemmän.

Soininvaaran ehdotus johtaisi siis siihen, että kasvukeskuksissa työmarkkinajärjestöjen sopimien palkankorotusten vaikutus käytännössä häviäisi. Mahdollisista palkankorotuksista sovittaisiin työpaikalla.

”Tällöin työvoimapulasta kärsivät ravintolat tai hoivatyönantajat uskaltaisivat hankkia työvoimaa korottamalla palkkoja. Ne tietäisivät, että tarvittaessa ne pystyisivät tulevaisuudessa myös suhteellisesti alentamaan näiden ihmisten palkkoja, kun yleiskorotuksia ei tarvitsisi maksaa. Muutos todennäköisesti enemmän nostaisi palkkoja kuin laskisi niitä”, Soininvaara uskoo.

Tällainen hintojen heilahtelu koskee hänen mukaansa monia muita asioita, mutta ei työvoimaa. Esimerkiksi rakennusalalla puutavaran ehtyessä sen hinta nousee.

”Jos yrittäjä joutuisi maksamaan korkeampaa hintaa pysyvästi, hän ei välttämättä ostaisi puutavaraa vaan jättäisi rakentamatta.”

Ammattiliitoille ja valtakunnallisille työehtosopimuksille jäisi ehdotuksessa vastaisuudessakin suuri rooli. Niissä määriteltäisiin yhä monet työehdot ja alimmat taulukkopalkat, joiden vaikutus on suuri isojen kaupunkien ulkopuolella.

Alakohtaisista vähimmäispalkoista ei Soininvaaran mielestä tulisi luopua, jotta esimerkiksi pienen paikkakunnan ainoa tehdas ei voi polkea palkkoja kuinka alas tahansa.

Hänestä alimpia palkkoja ei tosin tulisi myöskään pyrkiä nostamaan nykyiseen tapaan aloilla, joilla vallitsee työttömyyttä.

”Koko poliittisen vasemmiston pitäisi muuttaa strategiaansa niin, että ei pyrittäisi nostamaan alimpia palkkoja. Näin ihmisiä sysätään työmarkkinoiden ulkopuolelle. Sen sijaan pitäisi pyrkiä tasaamaan tuloeroja lisäämällä tulonsiirtoja. Eli hyväksyttäisiin, että toisille maksetaan vähän vähemmän palkkaa, ja sitten tuettaisiin heitä esimerkiksi negatiivisella tuloverolla tai työtulotuella.”

Hallitus selvittää parhaillaan työtulotukea, jossa hyvin pienipalkkaiset työntekijät sekä eläkeläiset ja yrittäjät saisivat automaattisesti tulojensa päälle julkisista varoista kustannettua tukea. Soininvaaran mielestä kuukausittaisen tuen enimmäismäärä voisi ainakin aluksi liikkua 200–300 euron tienoilla. Näin pienipalkkainenkin työ muuttuisi kannattavammaksi.

Osmo Soininvaara teki pitkän uran kansanedustajana. Kuvassa hän istuu vasemmistoliiton Esko Seppäsen kanssa Smolnassa vuonna 1995.

”Ay-liike ajattelee omaa valtaansa.”

Uudistus olisi pieni askel perustulon suuntaan. Perustuloa Soininvaara on kannattanut vuosikymmenten ajan. Perustulo maksettaisiin kaikille, mutta sitä verotettaisiin pois tulojen noustessa. Esimerkiksi työttömiltä poistuisivat velvoitteet ja karenssit työnhaussa. Tämä tekisi Soininvaaran mielestä työmarkkinoista nykyistä reilummat: jos työtöntä ei painostettaisi ottamaan mitä tahansa ikävää työtä vastaan, tämä olisi tasapuolisemmassa neuvotteluasemassa työnantajan kanssa.

”Kannatan yhä perustuloa, mutta tiedän, että sen läpimeno ei ole poliittisesti realistista. Siksi pidän tätä työtulotuen selvittämistä erittäin tervetulleena.”

Pienipalkkaisten työntekijöiden tukeminen luonnollisesti kasvattaa julkisia menoja. Soininvaaran mukaan ”se ei ole ihan halpaa, mutta se on sosiaalisesti välttämätöntä”.

Ammattiyhdistysliike vastustaa monia Soininvaaran ehdotuksia, kuten osittaista yleiskorotuksista luopumista. Mistä hän uskoo sen johtuvan?

”Ay-liike vastustanee ajatusta sen takia, että niillä ihmisillä, joiden palkat ovat yli taulukkopalkkojen, ei olisi enää sanottavaa kiinnostusta liittyä ay-liikkeeseen. Ay-liike ei tässä suojele työntekijöitä vaan itseään. Se ajattelee omaa valtaansa”, Soininvaara arvostelee.

Hän lisää, että suuri osa ammattiyhdistysliikkeen toiminnasta on tarpeellista.

Nimenomaan palkkojen markkinaehtoisemman määrittymisen vastustaminen kuitenkin Soininvaaran mielestä lisää yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Hän kuvaa ”hemmetinmoiseksi vääryydeksi” sitä, että hoiva-alan palkat eivät työvoimapulasta huolimatta nouse. Yleiskorotukset mitoitetaan Suomessa tyypillisesti niin, että julkisen sektorin työntekijät eivät voi saada suurempia palkankorotuksia kuin vientisektorin työntekijät.

Liiallista työntekoa Soininvaara vähentäisi antamalla kaikille työntekijöille subjektiivisen oikeuden osa-aikatyöhön.

”Sellainenhan on pienten lasten vanhemmilla. Sen pitäisi olla mahdollista toteuttaa muillakin. Mutta omalla kustannuksella. Tämä on tietysti valtiovarainministeriön kauhistus, koska työajan ja palkan vähetessä myös verotulot vähenevät.”

Yhteiskuntaa uudistaessa ei kuitenkaan voi ajatella vain julkista taloutta, Soininvaara sanoo. Hänen mukaansa työmarkkinoiden eriarvoistuminen on ongelma, joka yksinkertaisesti on ratkaistava. Kirjassaan hän käy läpi ratkaisuehdotuksia myös esimerkiksi ympäristökriisiin.

Soininvaara kuvaa 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka -teostaan kokoelmaksi uransa aikana esiin nousseita teemoja, joita hän on jalostanut eteenpäin. Hän sanoo valmistelleensa kirjaa yli kymmenen vuoden ajan ja tehneensä sen eteen paljon työtä. Vieläkö kirjoitusintoa tuleville vuosille riittää?

”Tämä prosessi veti minut aivan piippuun. Mutta ainakin kirjasta yli jääneitä osia tulen varmasti jossakin muodossa julkaisemaan. Voisin esimerkiksi tehdä niistä sarjan kolumneja. Niistä ainakin maksetaan paremmin kuin kirjan kirjoittamisesta”, Soininvaara sanoo ja naurahtaa.

Osmo Soininvaara

  • Syntynyt vuonna 1951 Helsingissä.

  • Vihreiden kansanedustaja vuosina 1987–91, 1995–2007 ja 2011–2015.

  • Peruspalveluministeri vuosina 2000–2002.

  • Koulutukseltaan valtiotieteen lisensiaatti.

  • Tuorein kirja 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka nimettiin tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat