Mihin tulevilla aluevaltuutetuilla on valtaa ja mistä he päättävät? Professori: Lupaukset menevät aika lailla ohi asian - Politiikka | HS.fi

Mihin tulevilla alue­valtuutetuilla on valtaa ja mistä he päättävät? Professori: Lupaukset menevät aika lailla ohi asian

Aluevaaleissa tammikuussa valitaan uusille hyvinvointialueille suuri joukko valtuutettuja ja varavaltuutettuja. Sote-uudistusta pitkään seurannut professori arvioi, että heidän päätösvaltansa esimerkiksi palveluverkon suhteen on lopulta rajallinen.

Tulevat aluevaltuutetut pääsevät päättämään sosiaali- ja terveyspalveluja ja pelastustointa koskevista asioista. Nämä palvelut siirtyvät viime kesänä hyväksytyn sote-uudistuksen seurauksena kunnilta uusille hyvinvointialueille Helsinkiä lukuun ottamatta. Kuva on espoolaiselta terveysasemalta.

22.11. 2:00 | Päivitetty 22.11. 6:14

Tammikuun 23. päivä ensimmäistä kertaa järjestettävissä aluevaaleissa valitaan yhteensä 1 379 aluevaltuutettua ja varavaltuutetut yhteensä 21 hyvinvointialueelle Suomessa.

Puolueissa haalitaan paraikaa ehdokkaita, sillä ehdokaslistat pitää jättää joulukuun puolivälissä. Kampanjoiden odotetaan käynnistyvän täysteholla vuodenvaihteessa.

Tulevat valtuutetut pääsevät päättämään sosiaali- ja terveyspalveluja ja pelastustointa koskevista asioista, sillä nämä palvelut siirtyvät viime kesänä hyväksytyn sote-uudistuksen seurauksena kunnilta uusille hyvinvointialueille Helsinkiä lukuun ottamatta.

Mutta kuinka paljon valtaa uusille valtuutetuille on oikeasti tarjolla?

Aluevaltuustoissa on vastaisuudessa pöydällä kysymyksiä, jotka ovat monen kansalaisen arjessa merkityksellisiä. Kyse on esimerkiksi lääkäripalveluista, mielenterveyspalveluista tai vanhustenhoivasta.

Valtuustojen voidaan odottaa ottavan kantaa kysymyksiin esimerkiksi palveluverkon laajuudesta ja hoidon mahdollisesta keskittämisestä, palveluiden järjestämisestä joko yksityisellä tai julkisella puolella tai vaikkapa asiakasmaksujen suuruudesta.

Aluevaltuutetut linjaavat myös sitä, millä palvelutasolla pelastustoimi järjestetään.

Hallintotieteiden professori Jari Stenvall Tampereen yliopistosta muistuttaa silti, että käytäntö alueilla voi olla eri asia kuin periaate paperilla.

Stenvall on seurannut sote-uudistuksen valmistelua vuosia.

”Jos katsoo vaalikeskustelua tai vaalilupauksia, niin kyllä ne aika lailla ovat ohi niiden asioiden, joista alueilla pystytään päättämään”, hän sanoo.

Stenvall painottaa, että todellisuudessa aluevaltuutettujen päätäntävaltaa ja toimintavapautta rajaavat merkittävästi käytettävissä oleva raha, ohjaus ja lainsäädäntö.

Niiden takia aluevaltuutettujen vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset.

Hyvinvointialueiden rahoitus tulee ainakin toiminnan alkuvaiheessa pääosin valtion pussista. Maakuntaverosta, siis rahoituksen määrään vaikuttavasta verotusoikeudesta, ei toistaiseksi ole tehty lopullista linjausta.

Stenvall toteaa, että esimerkiksi juuri palveluverkko on sellainen asia, jonka kohdalla päätäntävalta voi olla lopulta vähäinen rajallisten resurssien takia.

”Jos nyt vaikka joku puolue lupaa, että joka kunnassa on sote-asema, mutta rahaa on vähän, niin ei siitä voi hirveästi päättää”, hän sanoo.

”Palveluverkkoasiat ovat tarkoituksenmukaisuudella päätettäviä asioita lopulta: siellä missä on asiakkaita ja palvelutarpeita, pitää olla palveluita. Ne eivät ole kauhean poliittisia asioita.”

Puolueista erityisesti keskusta on pyrkinyt virittelemään vaalitaistoa palveluverkkoa koskevien kysymysten ympärille lupaamalla ajaa sote-asemaa joka kuntaan.

Aluevaltuustoihin valitaan ensivaiheessa alueen koosta riippuen 59–79 valtuutettua ja varavaltuutetut. Myöhemmin valtuustot saavat linjata itse valtuuston koosta. Jäseniä on oltava kuitenkin alueen koosta riippuen tietty vähimmäismäärä. Päättäjät kokoontuvat tarpeen mukaan puheenjohtajan kutsusta.

Valtuuston ja valtuutettujen tehtäväksi on lakiin kirjattu muun muassa päättää hyvinvointialueen pidemmän ajan strategiasta, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategiasta ja jokavuotisesta talousarviosta.

Valtuutetut linjaavat myös hyvinvointialueen omistajaohjauksen periaatteista ja sen liikelaitoksille asetettavista tavoitteista.

He päättävät lisäksi esimerkiksi hyvinvointialueen varallisuuden hoidon perusteista kuten sijoituksista, linjaavat asiakasmaksuista ja valitsevat jäsenet muihin hyvinvointialueen toimielimiin.

Muita toimielimiä on oltava alueilla muutama: aluehallituksen ja tarkastuslautakunnan lisäksi näitä ovat kaksikielisillä hyvinvointialueilla kansalliskielilautakunta ja Lapin hyvinvointialueella saamen kielen lautakunta. Muitakin toimielimiä voi tarpeen mukaan olla.

Valtuusto valitsee myös hyvinvointialuejohtajan, siis hiukan kunnan- tai kaupunginjohtajaa vastaavan virkasuhteisen päättäjän, joka johtaa aluehallituksen alaisena hyvinvointialueen hallintoa, taloudenhoitoa ja muuta toimintaa.

Stenvallin mielestä uudistuksen lakiteksti rajaa hyvinvointialueiden ja niiden valtuutettujen päätäntävallan lopulta verraten suppeaksi, ja valtion ohjaus määrittelee melko paljon.

Palveluistakin on laissa verraten tarkkoja kuvauksia. Laissa määritellään esimerkiksi kiireettömän hoidon hoitotakuu, jota ollaan parhaillaan kiristämässä. Myös henkilöstömitoituksesta on säädöksiä.

Hyvinvointialueen strategia on Stenvallista yksi selkeimmistä asioista, jossa valtuutetuilla on lopulta oikeasti valtaa.

”Alueiden autonomia on aika pieni, jolloin poliittisten päätöksentekijöiden valintamahdollisuudetkin ovat aika vähäiset.”

Se, minkälaiseksi konkreettiset käytännöt alueilla muodostuvat, voi kuitenkin vielä kasvattaa alueiden valtaa, Stenvall uskoo.

”On mielenkiintoinen kysymys, kuinka laajaksi autonomia muodostuu. Epäilen, että jos alueilla koetaan, että autonomia on vähäinen, niin siellä lähdetään hakemaan vahvempaa autonomiaa, kun asia konkretisoituu.”

Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi maakuntaveron tai uusien tehtävien vaatimuksia.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat