Myötätunnon tulva antoi Jyrki Kasville lisäaikaa: pysyi yhteiskunnallisena vaikuttajana viimeiseen asti - Politiikka | HS.fi

Myötätunnon tulva antoi Jyrki Kasville lisäaikaa: pysyi yhteis­kunnallisena vaikuttajana viimeiseen asti

Viimeiseksi jääneen elinvuotensa aikana syöpää sairastanut Jyrki Kasvi sai kokea ystävyyden ja myötätunnon tulvan, joka yllätti kaikki.

Entinen vihreiden kansanedustaja, tekniikan tohtori ja digivaikuttaja Jyrki Kasvi kuoli 57-vuotiaana tiistai-iltana.

17.11.2021 19:37

Viimeisiksi jääneissä sähköposteissa keskustelimme kirjoittamisesta ja lestadiolaisista. Kuoleman lähenemistä vain hipaistiin.

Emme halunneet uskoa sen tulevan vielä. Mutta se tuli ja vei 57-vuotiaan Jyrki Kasvin mennessään. Vihreiden entinen kansanedustaja, journalisti ja tietotekniikan alan tutkija kuoli myöhään tiistai-iltana 16.11.2021.

Viesteissä Kasvi kertoi toiveistaan ja ideoistaan. Niitä oli paljon.

Oli myös keskeneräisiä tekstejä ja suunnitelmia täysin uusista. Syyskuussa mielen päällä oli tulevaisuuteen sijoittuva dystopia, scifi-romaani, joka kertoisi maailman viimeisestä lestadiolaisyhteisöstä.

Mutta kannattaisiko sellaista aloittaa, kun ei aika ehkä riittäisi sen loppuun kirjoittamiseen? Niin hän kysyi ja minä totesin, että kirjoita ihmeessä, kun mieli tekee. Ketäpä eivät kiinnostaisi viimeiset lestadiolaiset. Just hyvällä tavalla outo lähtökohta, kannustin.

”Kai sitä täytyy luottaa hoitoihin ja jatkaa kirjoittamista”, hän vastasi.

Lestadiolaiset jäivät silti odottamaan, sillä ennen heitä piti viimeistellä elämäkerta. Se oli onneksi pitkällä, lapsuus kahden huoneen saunamökissä jo tarkasti muisteltuna, samoin yksinäiset koulukiusaamisen vuodet, rippileirin ensirakkaus, kansanedustajuus, tiedustelulait ja syövän kulku. Mutta paljon oli vielä viimeisteltävää, kun oli niin monta elämää, joista kirjoittaa.

Tein Jyrki Kasvista laajan jutun syyskuussa.

Viestittelimme hänen kanssaan hänen viimeisen elinvuotensa ajan, tammikuusta syksyyn. Kesällä tapasimme hänen kotonaan Espoossa, alkusyksystä mökillä Pyhtäällä. Tuolloin hän oli vielä toiveikas, vaikka tietokonetomografia kertoi ikäviäkin uutisia.

Jyrki Kasvi kasvihuoneessa mökillään elokuussa.

Kun tapasimme, hän kertoi kolmesta elämästään. Ensin tulivat tietotekniikkainnostus ja vuodet pelijournalistina, sen jälkeen tekniikan opinnot ja työ tutkijana, lopuksi ura politiikassa vihreiden kansanedustajana.

Jotta saa niin monta elämää, on oltava poikkeuksellinen ihminen, utelias ja monesta innostuva. Juuri sellainen Jyrki Kasvi oli.

Hän oli myös puoliso ja isä, sienestäjä, chilinviljelijä, sarjakuvaharrastaja ja tanssija. Ruokaa, juomaa ja burleskia rakastava ihminen. Nautiskelija ilman muuta.

”Kun en tahtoisi luovuttaa vielä. Mulla on täällä aivan liian lystiä”, hän sanoi jutussa, jonka syyskesällä kirjoitin.

Syövän ensimerkit ilmaantuivat vuonna 2003, juuri kun Kasvi oli siirtymässä toisesta elämästä kolmanteen. Se oli loisteliasta aikaa. Väitöskirja oli valmistunut, ja hänet oli juuri valittu eduskuntaan. Kaikki näytti lupaavalta. Paitsi veri, joka eräänä päivänä värjäsi virtsan punaiseksi eduskunnan miesten vessassa.

Kasvi oli nuori mies, mutta hän sairastui vanhojen miesten tautiin, rakkosyöpään. Sen kanssa elämä jatkui vielä lähes kaksikymmentä vuotta. Työkyky säilyi pitkään, mutta vuosien kuluessa syöpä vei yhä enemmän: virtsarakon, munuaiset, ruokahalun, makuaistin.

Jyrki Kasvi eduskunnassa marraskuussa 2003.

Kotkan torilla myytävät possotkaan eivät maistuneet samalta kuin ennen. Munkit muuttuivat pahvisiksi, veteen ilmestyi outo sivumaku. Jäätelö sentään säilyi herkkuna.

Sitä hän söi niin paljon, että välillä tuli huono omatunto. Viisas hoitaja lohdutti sanomalla, että syöpäpotilas syö sitä, mikä menee alas.

Viimeiseksi jääneen elinvuotensa aikana Jyrki Kasvi sai kokea ystävyyden ja myötätunnon voiman, joka yllätti kaikki.

Tammikuussa lääkäri totesi syövän levinneen liikaa. Oli aika siirtyä saattohoitoon, elinaikaa olisi odotettavissa joitakin kuukausia, alkukesään korkeintaan.

Jyrki Kasvi oli kaikki nämä vuodet kertonut syövästään ja sen vaiheista avoimesti, ja niin hän teki nytkin. Seurasi myötätunnon tulva. Lyhyitä ja pitkiä viestejä ystäviltä, tuttavilta vuosien takaa, täysin vierailta. Kansanedustajalta, jonka kanssa oli puolin ja toisin roimittu toisen näkemyksiä eduskunnan puhujanpöntöstä. Nyt entinen kollega kirjoitti ja kysyi, voisiko olla avuksi.

Tuli myös rahalahjoituksia, joiden turvin sai kokeellisia hoitoja yksityisestä syöpäsairaalasta. Ne antoivat lopulta puolisen vuotta lisäaikaa. Tärkeitä kuukausia, chilisadon kypsymisen ja sienestyksen aikaa.

Vielä viimeinen kesä mökillä, jossa on itse rakennettu saari, sinne johtava outo laiturin ja sillan yhdistelmä ja jo kolmas polvi lähistöllä pesiviä joutsenia. Tänä kesänä rantaan tosin taapersi vain yksi, pariton lintu. Kasvi syötti sille munkinpalasia riippukeinussa maaten.

Jyrki Kasvi oli yhteiskunnallinen vaikuttaja viimeiseen asti. Hän puolusti Twitterissä sananvapautta, otti kantaa kokeellisten syöpähoitojen puolesta ja suri sitä, ettei päässyt valvomaan uusien tiedustelulakien noudattamista.

Aina jää jotain kesken.

Elämäkerta kuitenkin valmistui. Hän hioi sitä yhdessä kustannustoimittajansa kanssa vielä kuolemaa edeltävällä viikolla ja toivoi viimeiseen asti pääsevänsä mukaan julkaisujuhliin joskus alkutalvesta.

Se tekstiluonnos, jonka kesällä luin, oli rehevä ja rehellinen. Sen kirjoittaja ei esiinny taistelijana ja syövän voittajana vaan kertoo siitäkin päivästä, jona ei jaksanut kävellä lääkärin vastaanottohuoneesta vaan vaipui polvilleen ja konttasi. Ihmisestä, joka syöpään sairastuttuaan oppi itkemään ja pitämään huolta ystävyyssuhteistaan.

Ei ihme, että Twitter on hänen kuolemansa jälkeisenä päivänä ollut täynnä kauniita sanoja. Niitä ovat kirjoittaneet niin ystävät kuin ne, joita tuli roimittua.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat