Supo haluaa lisää oikeuksia tiedustella salaa – laillisuusvalvojat täsmentäisivät nykyisiä tiedustelulakeja - Politiikka | HS.fi

Supo haluaa lisää oikeuksia tiedustella salaa – laillisuus­valvojat täsmentäisivät nykyisiä tiedustelu­lakeja

Kansalaisille ei ole annettu minkäänlaista tilastotietoa heidän viestintäsalaisuutensa loukkaamisesta, tiedustelulainsäädäntöä koskevissa järjestöjen lausunnoissa arvostellaan.

Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari (vas.), eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen ja oikeuskansleri Tuomas Pöysti.

23.11. 14:40

Suojelupoliisi (Supo) haluaisi yhä lisätä oikeuksiaan tiedustella salaa, kun kansallinen turvallisuus on vakavasti uhattuna. Ylimmät laillisuusvalvojat taas huomauttavat, että nykyisissäkin tiedustelulaeissa on väljiä ja täsmennystä vaativia kohtia.

Järjestöt puolestaan muistuttavat, että kansalaisille ei ole annettu minkäänlaista tilastotietoa heidän viestintäsalaisuutensa loukkaamisesta, vaikka eduskunta edellytti kirjanpitoa vahingossa avatusta viestinnästä.

Näin voi kiteyttää lausunnot, jotka sisäministeriö on kerännyt tiedustelulainsäädäntöä koskevaa valtioneuvoston selontekoa varten. Kun tiedustelulakeja säädettiin 2018, eduskunta edellytti saavansa selonteon tiedustelulainsäädännön toimivuudesta vuoden 2021 loppuun mennessä.

Selonteon valmistelu sisäministeriössä on nyt loppusuoralla ennen kuin se siirtyy valtioneuvoston käsittelyyn.

Sisäministeriö on kerännyt lausuntoyhteenvetoon kantoja noin kolmeltakymmeneltä taholta. Keskeinen lausunnonantaja on tiedustelu- ja turvallisuuspalveluksi muuntautuva suojelupoliisi.

Supo sai käytännössä kaikki toivomansa salaiset keinot tiedonhankintaan. Ne ovat käytettävissä ilman konkreettista rikosepäilyä, kun kansallinen turvallisuus on vakavasti uhattuna.

Supo haluaa kuitenkin vielä lisää oikeuksia tiedustella salaa. Supo pitää esimerkiksi ihmisten kotirauhaa oman työnsä tehokkuuden kannalta ”ongelmallisena”.

Supo katsoo, että kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavan toiminnan suunnittelu ja valmistelu voidaan hyvin yksinkertaisin toimenpitein siirtää tiedustelun ulottumattomiin, koska perustuslaki turvaa jokaisen kotirauhan.

Supon mielestä kotirauha eli pysyväisluontoiseen asumiseen käytettävän tilan ehdoton suoja on ongelmallinen ensinnäkin sen vuoksi, että sitä ei saa tiedustella kuten salakuunnella tai -katsella. Ongelmia on Supon mukaan myös poliisilaissa, joka ei salli laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamista kohteeseen kotirauhan suojaamalla alueella, vaikka näitä käytettäisiin tiedusteluun kodin ulkopuolella.

Helsingin Sanomat kysyi suojelupoliisin päälliköltä Antti Pelttarilta, miksi Supo haluaa lisää tiedusteluoikeuksia, vaikka niitä tuli runsaasti jo siviilitiedustelulain mukana kesällä 2019.

Pelttarin mukaan muutkin poliisiorganisaatiot ovat toivoneet ehdottomasta kotirauhasta luopumista ja Supo halusi nostaa kysymyksen esiin.

"Puhutaan niin sanotusta jälkikäteen ilmoitettavasta etsinnästä. Monessa muussa Euroopan maassa on niin sanottu jälkikäteen ilmoitettava etsintä käytössä ja tämä on saatu sovitettua yhteen eurooppalaisten ihmisoikeussopimusten kanssa”, Pelttari sanoo.

Antti Pelttari

Suojelupoliisi lausuu huolensa myös salausteknologian kehittymisestä, jolla on ”kielteinen vaikutus siviilitiedustelun tehokkuuteen”.

Tällä Supo tarkoittaa internetissä toimivia viestintäpalveluja kuten Signalia, joka salaa viestin tehokkaasti lähettäjän laitteelta vastaanottajan laitteelle asti.

Supo myöntää, että tältä osin Suomessa voidaan tehdä hyvin vähän. Se toivookin, että Euroopan unioni löytää ratkaisun, jolla toimivaltaiset viranomaiset pystyisivät käyttämään tiedusteluvaltuuksiaan salausohjelmistoista huolimatta.

Myös Ruotsista on kuultu samanlaisia toiveita. Säpon tuore päällikkö Charlotte von Essen sanoi Dagens Industrin haastattelussa pari viikkoa sitten, että Ruotsin turvallisuus- ja tiedustelupoliisi Säpo haluaa avata salattua viestiliikennettä.

”Useissa länsimaissa on tähän kysymykseen palattu. Ja mehän olimme hyvin selkeitä tiedustelulainsäädännön säätämisvaiheessa, että me emme edellytä mitään takaovia järjestelmiin. Se peruskanta on edelleen sama”, Pelttari sanoo.

Takaovi tarkoittaa, että tiedustelu- tai turvallisuusviranomainen saa laitteen tai ohjelmiston valmistajalta automaattisen pääsyn salattuun viestintään.

Internetin viestipalveluihin liittyy Supon mielestä sekin epäkohta, että vain teleyrityksillä on velvollisuus avustaa Supoa salakuuntelussa tai muussa tarkkailussa. Netissä toimii kuitenkin paljon muita viestintäpalveluyrityksiä, joita tuo avustamisvelvollisuus ei koske.

Supo pitää epäkohtana sitäkin, että sosiaaliviranomaisille ei ole lainkaan säädetty oikeutta tai velvollisuutta antaa suojelupoliisille sellaisia salassa pidettäviä tietoja, joiden saanti olisi välttämätöntä kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi.

”Sosiaalihuollon asiakastiedot ovat potentiaalisesti erittäin tärkeitä kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi sekä terrorismirikosten ja muiden valtion turvallisuutta uhkaavien rikosten estämiseksi ja paljastamiseksi”, Supo kirjoittaa lausunnossaan.

Supon päällikkö Antti Pelttari sanoo, että kannanotto liittyy Supon kykyyn tehdä työtään.

”Kansallisen turvallisuuden uhkien torjumisessa meillä täytyy olla tarkkaan säänneltynä kaikki siihen liittyvä tieto. Tämä on yksi seikka, jonka halusimme nostaa esiin, että näemme tässä tilanteessa tiettyjä haasteita tänä päivänä”, Pelttari sanoo.

Suomen ylimmät laillisuusvalvojat eduskunnan oikeusasiamies ja oikeuskansleri katsovat, että nykyisissäkin tiedustelulaeissa on väljiä ja täsmennystä vaativia kohtia.

Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan on epäselvää, minkä valtuuksien kohdalla, missä tilanteissa ja missä rajoissa tiedustelumenetelmän käyttö voidaan kohdistaa sivulliseen. Sivullinen on henkilö, joka ei itse osallistu tai liity kansallista turvallisuutta vakavasti uhkaavaan toimintaan.

”Kysymys on siis siitä, millä edellytyksillä tiedustelumenetelmien käyttö voidaan kohdistaa ’sivulliseen’ henkilöön”, eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen katsoo lausunnossaan.

Oikeusasiamiehen mukaan tiedustelulainsäädäntö ei anna selviä vastauksia kysymykseen siitä, kuka on sivullinen ja kuka varsinainen tiedustelun kohde.

Petri Jääskeläinen

Lisäksi eduskunnan oikeusasiamies katsoo, että on epäselvää, miten ja millaisella varmuudella mahdollinen tiedustelun kohde voidaan katsoa valtiolliseksi toimijaksi. Valtiollinen toimija on esimerkiksi toisen maan vakooja tai muu tiedustelupalvelun työntekijä.

Määritelmällä on merkitystä toimivaltuuksien käyttöedellytysten kannalta.

Valtiollista toimijaa, kuten toisen valtion virka­miestä, ei koske Suomen perustuslaki tai siinä määritelty viestinnän suoja. Siksi heitä tiedusteltaessa voi käyttää hakuehtoja, joita ei saa hyödyntää ei-valtiollisten toimijoiden kanssa.

Valtioneuvoston oikeuskansleri katsoo lausunnossaan, että suojelupoliisille on muodostunut kaksoisrooli yhtäältä rikostiedustelua suorittavana poliisina ja toisaalta salaiset tiedusteluoikeudet omaavana tiedustelupalveluna.

”Kaksoisrooli antaa tehokkaita työvälineitä, mutta myös huomattavan vahvat ja laajat tiedonsaantioikeudet. Monessa muussa länsimassa rikostiedustelu ja siviilitiedustelu on säädetty eri viranomaisten tehtäväksi”, oikeuskansleri kirjoittaa.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti muistutti tammikuussa Helsingin Sanomissa, että suojelupoliisin (Supo) tehtävät ja valtaoikeudet sekä niiden käyttö on syytä ottaa tarkasteluun tänä vuonna. Oikeuskanslerin mielestä hyvä hetki on, kun eduskunta saa valtioneuvoston selonteon tiedustelulainsäädännön toimivuudesta.

Pöystin mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen yleisten kriteerien mukaisesti lainsäätäjän ja julkisen vallan on huolehdittava jatkuvasti siitä, että tiedustelun toimivaltuudet pysyvät ihmisoikeustuomioistuimen päätösten rajoissa.

Oikeuskansleri nostaa lausunnossaan esiin myös kansalaisten mahdollisuuden saada tietoa perusoikeuksiin kajoavan tiedustelun tuloksellisuudesta. Näin siitä huolimatta, että tiedustelutoimintaan liittyvät tilastotiedot ovat ymmärrettävistä syistä monilta osin salassa pidettäviä.

”Kiinnitän kuitenkin huomiota siihen, että uusista tiedustelulaeista ja niiden toimivuudesta pitäisi kyetä käymään yhteiskunnallista keskustelua muun ohella tilasto- ja indikaattoritietojen avulla”, oikeuskansleri kirjoittaa.

Oikeuskansleri huomauttaa, että esimerkiksi tiedusteluvalvontavaltuutetun kertomuksessa vuodelta 2019 ei juurikaan esitetä tilastotietoja, koska muun ohella tiedustelutoimintaa koskevat kantelu- ja tutkimispyyntöasiat sekä päätösten ja käsiteltyjen asioiden lukumäärät ovat lähtökohtaisesti salassa pidettäviä.

”Pidän kuitenkin tärkeänä, että tiedustelutoimintaa koskevia tilastotietoja olisi saatavilla, luonnollisesti niissä rajoissa kuin salassapitosäännökset ja turvallisuusintressien suojaaminen sen sallivat”, oikeuskansleri lausuu.

Myös kaksi järjestöä eli Effi ja Suomen Journalistiliitto huomauttavat, että kansalaisille ei ole annettu minkäänlaista tilastotietoa heidän viestintäsalaisuutensa loukkaamisesta. Kansalaisten oikeuksia internetissä puolustava Electronic Frontier Finland (Effi) totetaa, että että tiedustelutoiminnan valvonnan toteutumista on vaikea arvioida, koska se ei ole julkista tietoa.

”Jotta tiedustelun oikeasuhtaisuutta voitaisiin julkisesti arvioida, tulisi tiedustelutoiminnan laajuutta ja toteuttamistapaa yleisellä tasolla kuvaavien tietojen olla julkisia”, Effi kirjoittaa.

Epäkohtana Effi pitää muun muassa sitä, että tiedustelun kohteeksi joutuneelle ei välttämättä tarvitse kertoa siitä jälkikäteen. Vahingossa luetuista viesteistä ei myöskään tarvitse kertoa.

”Viranomaisen ei siis tarvitse paljastaa tekemiään virheitä kansalaisille”, Effi lausuu.

Toimittajien ammattijärjestö Suomen Journalistiliitto muistuttaa lausunnossaan, että eduskunta piti tiedustelulakeja säädettäessä tärkeänä, että tiedustelun valvontaa varten pidetään pöytäkirjaa vahingossa avatuista viesteistä ja niiden hävittämisperusteista.

”Mitään tietoja tästä ei kuitenkaan ilmeisesti ole julkaistu. Tältä osin lainsäädäntöä tehtäessä esillä olleet pelot ovat toteutuneet: yleisölle ei ole avattu edes tilastotietoa, jonka pohjalta tiedustelutoiminnan tehokkuudesta, toimivuudesta tai oikeusturvan toteutumisesta voisi käydä julkista keskustelua”, Journalistiliitto kirjoittaa.

Journalistiliiton mukaan olisi erityisen tärkeää saada tietoa siitä, missä määrin tiedustelussa käsitellään viestejä, joihin kohdistuu jonkinlainen käsittelykielto. Tällaista on esimerkiksi lääkärin vaitiolo-oikeuden, papin rippisalaisuuden ja toimittajan lähdesuojan alle menevä viestintä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat