Hallituksella on ollut viime viikkoina suuria vaikeuksia viestiä kansalaisille, miten pahenevan koronatilanteen keskellä pitäisi toimia.
Ydinkysymys on yksinkertainen. Pitäisikö noudattaa varovaisuusperiaatetta ja välttää kontakteja? Vai pitäisikö luottaa rokotuksiin ja elää elämää niin lujaa kuin koronapassi mahdollistaa?
Näiden ympärillä sekavia signaaleja on riittänyt.
Syksyllä pandemiaa oltiin jo julistamassa päättyneeksi.
”Yhteiskunta avautuu. Toivon, että kaikki suomalaiset nyt kokevat, että saavat mennä, tehdä, kokea ja viettää aikaa ystävien ja läheisten seurassa”, pääministeri Sanna Marin (sd) sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa syyskuun alussa.
Näissä tunnelmissa liikenne- ja viestintäministeriö aloitti marraskuun alussa näyttävän Taas mennään -nimisen kampanjan, jossa kannustettiin ihmisiä joukkoliikenteeseen ja esimerkiksi keikoille.
Sitten kaikki muuttui ja tautitilanne paheni. Taas mennään -kampanjakin ehti vain viikon ikään, kun se jo pantiin hyllylle – viesti ei enää sopinut pahenevaan koronatilanteeseen.
Marraskuun lopussa tautitilanne oli jo niin paha, että perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) antoi hallituksen neuvotteluista tiedottaessaan vain joitakin viikkoja aikaa sille, että hallitus käyttäisi koronatoimien ”hätäjarrua” ja alkaisi sulkea Suomea yhä tiukemmin. Taustalla väijyy uusi omikronvarianttikin, jonka vaarallisuus on vielä hämärän peitossa.
Menemisen viesti alkoi vaihtua varovaisuusperiaatteen viestiksi.
Juuri tämän tilannekuvan pääministeri Marin räjäytti auki yökerhokäynnillään lauantaina. Käynnissä ei sinällään ole mitään väärää. Koronapassin ajassa pääministerikin viettää vapaa-aikaansa miten haluaa, vaikka sitten rajoitusten äärirajalla.
Uutinen käynti oli siksi, että Marin meni aina pandemian harmaalle alueelle asti: hän jatkoi juhlimista kansan keskellä, vaikka sai kesken illan tiedon siitä, että oli altistunut edellisenä päivänä koronavirukselle ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) seurassa.
Marin itse selitti päätöstään sunnuntai-iltana sillä, että valtiosihteeri Henrik Haapajärvi kertoi hänelle puhelimessa, ettei altistus vaadi toimenpiteitä.
Syntyi tilanne, jonka moni on saanut pandemiassa kokea: on käytettävä omaa harkintaa. Pääministeri päätti jatkaa iltaa.
Hallinnollisesti onnettoman kuviosta tekee se, että valtioneuvoston sisäinen tiedonkulku näyttää pettäneen tapauksessa omituisesti.
Valtiojohdon suojaaminen ja esteetön tiedonkulku ovat yhteiskunnan kriisijohtamisen kannalta välttämättömiä toimintoja. Valtiojohtoa suojataan koronan aikanakin tarkemmin kuin muita.
Nyt Marin ei Haapajärven puhelun jälkeen saanut tekstiviestitse lähetettyä virallista ohjetta. Toisin kuin Haapajärven puhelu, se sisälsi kehotuksen välttää kontakteja. Marinin mukaan viesti jäi näkemättä, koska hänellä oli yökerhossa mukanaan väärä puhelin. Valtioneuvosto lähetti viestinsä valtioneuvoston numeroihin, mutta pääministerillä oli eduskunnan puhelin.
Olisiko jonkun – esimerkiksi Haapajärven – pitänyt varmistaa, että pääministeri saa hänelle tarkoitetut turvaviestit? Vai voiko pääministerin olettaa lukevan sellaiset aina?
Pääministerikin ansaitsee ja tarvitsee vapaahetkensä, mutta valtionjohdon viestinnän järjestelyistä episodi ei anna erityisen järjestäytynyttä kuvaa.
Keskeistä on, että hallitus ja etenkin pääministeri eivät viesti vain poliittisilla valinnoillaan vaan myös esimerkillään.
Kun epidemia alkoi, pääministeri Marin esiintyi korostetun vakavana kriisijohtajana. Lauantain episodi pakottaa kysymään, kuinka vakavasti hallitus nykyisen tautitilanteen oikeastaan ottaa.
Kovin erityistä varovaisuuden viestiä tapaus nimittäin ei lähetä.