Suomessa on parhaillaan käynnissä yksi historian suurimmista hallinnollisista uudistuksista, kun vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä siirretään kunnilta uusille laajemmille hyvinvointialueille.
Jatkossa niiden ja pelastustoimen järjestämisestä muualla paitsi Helsingissä ja Ahvenenmaalla päättävät aluevaltuustot, jotka valitaan tammikuussa järjestettävissä vaaleissa. Ne päättävät muun muassa, missä terveyskeskukset sijaitsevat ja miten vanhukset hoidetaan.
Muutoksen valmistelu on valtava työ. HS kysyi kahdelta sitä johtavalta, miten se etenee.
”Töitä on ihan valtavasti jäljellä, ja alueetkin ovat niin erilaisia”, sanoo osastopäällikkö Kari Hakari sosiaali- ja terveysministeriöstä (STM). Hän koordinoi kaikkien hyvinvointialueiden valmistautumista uudistukseen.
Hakarin mukaan kaikki alueet ovat kuitenkin päässeet hyvin liikkeelle, vaikka vauhdissa onkin eroa ja aikataulu tiukka.
Tarkalleen ottaen alueellisen toimeenpanon tiekartalle on koottu 600 tehtävää.
”Potilastiedot ja henkilöstöhallinnon tiedot kuten palkanmaksujärjestelmät ovat hyvin kriittisiä”, sanoo osastopäällikkö Kari Hakari sosiaali- ja terveysministeriöstä. Hän koordinoi koko Suomen eli kaikkien hyvinvointialueiden valmistautumista uudistukseen.
Hankalin kohta valmisteluissa ja toimeenpanossa on Hakarin mukaan tietojärjestelmien yhteensovittaminen.
”Potilastiedot ja henkilöstöhallinnon tiedot kuten palkanmaksujärjestelmät, ovat hyvin kriittisiä”, Hakari sanoo.
Tietojärjestelmien sovitteluun on varattu rahoitusta noin 400 miljoonaa euroa, mutta alueet ovat hakeneet sitä varten rahaa noin miljardin euron edestä.
Lähes 200 000 työntekijän siirtymiset uuden työnantajan palvelukseen tehdään liikkeenluovutuksella, joka vaatii yt-menettelyn.
Palkkojen yhteensovittamisen hintaa ei vielä tiedä kukaan, mutta se on arviolta satoja miljoonia euroja tai jopa miljardi euroa.
Eniten työtä on sellaisissa maakunnissa, joissa on nykyisin lukuisia sosiaali- ja terveystoimen järjestämisvastuita.
Tällaisia alueita Hakarin mukaan ovat esimerkiksi Varsinais-Suomi, Pirkanmaa, Pohjois-Pohjanmaa ja Länsi-Uusimaa.
”Länsi-Uusimaa on yksi pahimmista, kun siellä lähdettiin niin hitaasti liikkeelle. Esimerkiksi Pirkanmaalla pantiin koneet huomattavasti nopeammin käyntiin”, Hakari sanoo.
Toisaalta on joukko sote-kuntayhtymiä, jotka ovat ikään kuin edelläkävijöitä. Niitä ovat esimerkiksi Siun sote Pohjois-Karjalassa ja Eksote Etelä-Karjalassa.
Espoon perusturvajohtaja Sanna Svahn on Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen väliaikaisen valmistelutoimielimen puheenjohtaja, jonka alaisuudessa on 15 valmistelujohtajaa.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen valmistelutyön johtokeskus on Espoossa, jonka perusturvajohtaja Sanna Svahn arvioi vielä kesäkuussa, että sote-uudistuksen aikataulu on alueelle mahdoton.
Lisäksi Espoossa on pidetty koko uudistuksen talousvaikutuksia kaupungille kestämättöminä.
”Länsi-Uudellamaalla ei ole mahdollisuutta ottaa järjestämisvastuuta vastaan vuoden 2023 alussa”, Svahn sanoi HS:lle kesäkuussa.
Nyt Svahnilla on toinen ääni kellossa.
”Jouduin asemoitumaan kesäloman aikana uudelleen ja toteamaan, että nyt se on tässä. Lait menivät eduskunnassa läpi, joten piti kääriä hihat.”
Elokuusta asti Svahn on ollut Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen väliaikaisen valmistelutoimielimen puheenjohtaja, jonka alaisuudessa on 15 valmistelujohtajaa.
Alueen budjettiarvio on noin kaksi miljardia euroa.
”Roolini elää, olen eräänlainen orkestroija”, Svahn kuvaa työtään kymmenen varsin erikokoisen kunnan sote-uudistuksen kaitsijana ja moninaisten järjestelmien yhteensovittajana.
Svahn on jo suorastaan innostunut orkesterin johtaja: ”Tämä on huikea mahdollisuus päästä rakentamaan ihan uutta puhtaalta pöydältä.”
Huolissaan Svahn on siitä, miten väestön saisi heräämään ennen aluevaaleja ja innostumaan uudistuksesta. Vaikka se kuulostaa byrokraattiselta, se tähtää kaikille tärkeiden palveluiden parantamiseen.
”Meillä on nyt mahdollisuus luoda maailmanluokan sote-palveluiden koneisto. Alueella on korkeasti koulutettu väestö ja sairastavuus vähäistä, joten pelimerkit ovat toistaiseksi hyvät”, Svahn kehuu.
Mutta ensin pitää panna koneisto kuntoon.
Suuritöisintä on erilaisten tietojärjestelmien sovittelu. Yksin potilastietojärjestelmiä alueella on 36, ja ruokapalvelusopimuksiakin tuhansia. Työnantaja muuttuu noin 10 000 työntekijällä.
Svahn muistuttaa, että porrastusta ja siirtymäaikaakin urakassa on, eikä kaiken tarvitse muuttua yhdessä yössä vaan pala kerrallaan.
”Laki edellyttää, että 1.1.2023 järjestämisvastuu siirtyy hyvinvointialueille, joilla pitää olla myös oma kassavirta. Asiakkaan kannalta henkilökunta ja tilat pysyvät ainakin aluksi samoina”, Svahn sanoo.
Espoon perusturvajohtajan Sanna Svahnin mukaan suuritöisintä sote-uudistuksen toteuttamisessa on erilaisten tietojärjestelmien sovittelu. Yksin potilastietojärjestelmiä on Länsi-Uudellamaalla 36, ja ruokapalvelusopimuksiakin tuhansia. Työnantaja muuttuu noin 10 000 työntekijällä.
Hakarin mukaan isoja kysymyksiä nousee myös alueiden organisaatiosta kuten lautakunnista. Lain mukaan tulee olla vain tarkastuslautakunta, kansalliskielilautakunta ja saamen kielen lautakunnat.
Viime kädessä aluevaltuusto päättää lautakuntien määrästä. Hyvinvointialueilla on samankaltainen itsehallinto kuin kunnilla.
Hakari pitää aluevaltuustojen valtaa suurena, vaikka rahoitus niille tuleekin ainakin alkuun valtiolta. Käsissään valtuutetuilla on noin 15 miljardin euron potti.
”Valtuustot päättävät koko palveluverkosta ja esimerkiksi ennalta ehkäisevästä sekä perus- ja erikoissairaanhoidosta.”
”Eikä sitä rahaa valtiolta tule automaattisesti, jos vain käsi ojossa pyytää”, Hakari muistuttaa tarveperusteisuudesta ja arviointimenettelystä. Pieni kannustekin terveyden edistämiseenkin on tulossa.