Puolueiden aluevaaliohjelmat johtavat äänestäjiä räikeästi harhaan - Politiikka | HS.fi

Puolueiden aluevaali­ohjelmat johtavat äänestäjiä räikeästi harhaan

HS kävi läpi eduskuntapuolueiden aluevaaliohjelmat. Niissä luvataan sote-palveluihin reippaasti parannuksia muttei kerrota lainkaan, miten ne rahoitetaan, kirjoittaa HS:n politiikan toimittaja Teemu Muhonen.

Thomas Blomqvist (r), Leena Meri (ps), Jussi Saramo (vas), Niina Malm (sd), Petteri Orpo (kok), Iiris Suomela (vihr) ja Markus Lohi (kesk) kohtasivat Elinkeinoelämän valtuuskunnan järjestämässä aluevaalitentissä Helsingissä marraskuun lopulla.

16.12.2021 2:00 | Päivitetty 16.12.2021 9:25

puolueiden aluevaaliohjelmat antavat äänestäjille epärealistisen kuvan tulevien hyvinvointialueiden tilanteesta.

HS kävi läpi kaikkien yhdeksän eduskuntapuolueen aluevaaliohjelmat. Niissä on toinen toistaan pitempiä listoja sote-palveluiden parannusesityksistä. Ohjelmat eivät kuitenkaan sisällä käytännössä lainkaan konkreettisia esityksiä siitä, miten parannukset rahoitetaan.

Kuvaavaa on, että seitsemässä ohjelmassa ei mainita sanaa ”euro” kertaakaan. Euro mainitaan kahdesti perussuomalaisten ohjelmassa ja kerran Liike Nytin ohjelmassa, kun kuvataan kustannusten nykytilannetta. Yksikään puolue ei haarukoi yhdenkään parannusehdotuksensa hintaa millään tavoin.

Vaaliohjelmissa keskitytään tyypillisestikin äänestäjiä miellyttäviin arjen kohennuksiin. Esimerkiksi eduskunnalla ja kunnilla on kuitenkin mahdollisuus korottaa veroja tai ottaa lisävelkaa lupausten rahoittamiseen. Hyvinvointialueilla näitä mahdollisuuksia ei ole. Alueet saavat miltei koko rahoituksensa valtiolta, joten niiden pitää pärjätä valtion myöntämällä rahasummalla.

Parannuslistojen sijaan monilla ikääntyvillä alueilla tullaan kamppailemaan, jotta palvelut pystytään pitämään edes nykyisellä tasolla. Edessä saattaa olla myös leikkauslistojen laatimista. Valtio nimittäin korvaa vastaisuudessa alueille palvelutarpeen kasvusta aiheutuvat menot vain 80-prosenttisesti.

Tämä ei puolueiden ohjelmista välity lainkaan, vaikka puolueet luonnollisesti tuntevat rahoitustilanteen.

Kenties kaikkein pisimmälle ohjelmassaan menee vihreät. Puolue esittää varovaisestikin laskettuna yli kolmekymmentä menolisäyskohdetta. Ne sisältävät hoiva-alan palkkojen nostamista, lääkärien määrän lisäämistä, uusia perhekeskuksia, maksutonta ehkäisyä, mielenterveyspalveluiden lisäämistä ja niin edelleen.

Ohjelman hinta vuodessa liikkuisi väistämättä miljardeissa euroissa. Puolueella itsellään ei ole kustannusvaikutuksista minkäänlaista arviota.

Ohjelmansa rahoittamisen vihreät tiivistää näin:

”Pikavoittojen jahtaaminen ja lyhytnäköiset leikkaukset johtavat pahimmillaan kustannusten kasvuun ja pahoinvoinnin syvenemiseen. Panostaminen hyvinvoinnin edistämiseen, ongelmien ennaltaehkäisyyn ja tuottavuuden parantamiseen sen sijaan tuovat säästöjä ja pitävät kustannukset hallinnassa pidemmällä aikavälillä.”

Vaikka uskoisikin mittavien lisäpanostusten johtavan kustannusten pienenemiseen, vaaleissa valittavat aluevaltuutetut eivät tällaista valintaa voisi halutessaankaan tehdä. Heillä on käytössään vain se rahamäärä, jonka hyvinvointialue saa valtiolta.

Oheen on koottu vihreiden esittämät parannuskohteet ja tulolähteet. Vastaavat koonnit muiden puolueiden ohjelmista ovat jutun lopussa.

Pitkät parannuslistat löytyvät myös Sdp:n, vasemmistoliiton, Rkp:n ja kristillisdemokraattien ohjelmista. Niissä kaikissa vaaditaan muun muassa sote-alan palkkojen parantamista ja sitä, ettei lähipalveluista tingitä.

Puolueet myös vaativat liikkuvien palveluiden ja kehittämistä, mutta yksikään puolue ei ainakaan avoimesti pidä niitä vaihtoehtona lähipalveluille.

Puolueiden ohjelmat antavat äänestäjille poikkeuksellisen vähän tietoa äänestyspäätöstä varten.

Keskusta sanoo ohjelmassaan suoraan, että jokaisessa kunnassa pitää olla vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema. Myös Rkp linjaa, ettei nykyisiä terveyskeskuksia saa lakkauttaa.

Keskustan, kokoomuksen, perussuomalaisten ja Liike Nytin ohjelmissa lisärahaa vaativia parannusesityksiä on vähemmän kuin muiden puolueiden ohjelmissa. Säästökohteita niidenkään ohjelmista ei silti juuri löydy.

”Päätöksentekoon tarvitaan päättäjiä, jotka kykenevät uudistamaan toimintatapoja, jotta rajallisella rahamäärällä saadaan aikaan enemmän ja parempaa”, kokoomuksen ohjelmassa sanotaan tulopuolesta.

Useat puolueet puhuvat myös ympäripyöreästi siitä, että säästöjä pitää saada hallinnosta ja rahat pitää kohdistaa hoitoon. Myös esimerkiksi etävastaanottojen lisääminen saa kannatusta.

Perussuomalaiset esittää oikeastaan aluevaaliohjelmien ainoan konkreettisen säästökohteen. Puolue vaatii, etteivät hyvinvointialueet saisi tarjota laittomasti Suomessa oleville maahanmuuttajille samantasoisia terveyspalveluita kuin niille, joilla on kotikunta Suomessa.

Kustannusvaikutukseltaan asia ei ole kovin suuri. Kuntaliiton viimekesäisen selvityksen mukaan kuntien palveluita käytti vuosina 2019–2020 noin 700–1 100 kielteisen turvapaikkapäätöksen saanutta.

Aluevaaliohjelmien ei voi odottaakaan olevan kokonaisvaltaisia esityksiä siitä, miten hyvinvointialueiden taloutta hoidetaan. Alueiden tilanteet eroavat toisistaan, eikä käytännön kokemusta uudesta hallinnon tasosta vielä ole.

Puolueiden ohjelmat antavat joka tapauksessa äänestäjille poikkeuksellisen vähän tietoa äänestyspäätöstä varten. Ohjelmissa ei aseteta järjestykseen edes sitä, mitä menokohteita puolueet etupäässä painottaisivat. Sen sijaan useissa ohjelmissa luvataan jokaiselle jotakin.

Kun puolueet lupaavat kuorossa enemmän ja parempia palveluita pienemmillä maksuilla, niiden linjoja voi olla vaikea erottaa toisistaan.

Lue lisää: HS:n vaalikone on avattu: Tässä jutussa käymme yksitellen läpi valtakunnalliset kysymykset

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat