”Tuntuu vain, ettei jaksa”

Teini-ikäinen poika voi kokea, ettei mies voisi puhua tunteistaan ammattilaiselle. Näin sanoo vantaalainen Aapo Pälviä, 18.

”On hirveä määrä tämän ikäisiä poikia, jotka hyötyisivät psykologilla käymisestä, mutta he eivät halua, osaa tai tiedä, miten hakea apua”, Pälviä sanoo.

”Ei ole sellaista tunnetta, että mies saisi käydä puhumassa tunteistaan.”

Pälviä käy Vaskivuoren lukiota ja on ollut mukana Vantaan nuorisovaltuustossa. Koulussa etenkin tytöt puhuvat stressistä ja ahdistuksesta. Pälviä arvioi, että pojat alkavat useammin oireilla käyttämällä päihteitä. Sekä alkoholia että huumeita.

”Omasta lähiystäväpiiristä useampi on välillä voinut todella huonosti”, Pälviä sanoo. ”On ollut traumaattisia kokemuksia, kun läheiset ystävät ovat yrittäneet itsemurhaa.”

Pälviä kertoo tuntevansa läheisesti itsemurhaa yrittäneen nuoren, joka ei useista yhteydenotoista huolimatta saanut apua.

”Kun hän pääsi hoitoon, se hoito mitä hän sai, oli bentsokuuri, jolla hän yritti tappaa itsensä uudelleen ottamalla yliannostuksen”, Pälviä kertoo.

Bentsot ovat bentsodiatsepiineja eli rauhoittavia lääkkeitä.

”Nuori, jolla on hirveät ongelmat, menee kertomaan että tarvitsee apua ja saa paketin bentsoja käteen. Se ei ole hyvä kombo.”

Avuntarve ja ”bentsot” eivät ole Aapo Pälviän mukaan hyvä yhdistelmä. Kuva: Kalle Koponen / HS

Pälviän mielestä apua tarvitsevia nuoria pallotellaan ympäriinsä kuin pingispalloja. Vaikka muuta kuin lääkehoitoa lopulta saisi, se tarkoittaa, että henkilökohtaisia asioitaan ja ongelmiaan joutuu ensin selittämään kuukausien ajan useille tuntemattomille ihmisille.

”Siitä, kun olet ekan kerran sanonut ’hei, mä tarviin apua’ siihen, kun sinulla on jokin konkreettinen, auttava, luotettava hoitokontakti, se vaatii ihan naurettavan ison psyykkisen työn siltä nuorelta.”

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tietojen mukaan jopa joka neljännellä nuorella on jokin mielenterveyden häiriö. Kouluterveyskyselyssä ahdistuneisuutta kuvaavat käyrät osoittavat varsinkin tyttöjen vastausten osalta yläviistoon. Voi olla, että poikia ahdistaa yhtä lailla, mutta asiasta ei ole helppo kertoa.

Nuorten mielenterveyskriisi on yksi niistä isoista ongelmista, jotka tulevat aluevaltuutetut saavat pöydälleen. Monet puolueet ovat kirjanneet mielenterveyspalveluiden parantamisen aluevaaliohjelmiinsa.

Myös HS nostaa vaalien alla esiin nuorille äänestäjille keskeistä kysymystä mielenterveyspalveluista. Tänään aihetta käsitellään HS:n järjestämässä poliittisten nuorisojärjestöjen puheenjohtajien tentissä Sanomatalon Mediatorilla. Tentti näytetään suorana lähetyksenä HS.fi:ssä.

HS haastatteli toisella asteella opiskelevia nuoria ja nuorisovaltuustojen vaikuttajia mielenterveysongelmista. Vantaalaiset, järvenpääläiset ja porvoolaiset nuoret kertoivat havaintojaan psyykkisestä pahasta olosta. Aihe on arka – mutta kaikille arkipäivää. Jos ei ole omaa kokemusta, vähintään jollakin lähipiiristä on.

Vantaalainen Aapo Pälviä sanoo huomanneensa, että psyykkistä oireilua ja päihteidenkäyttöä on ihan kaikissa ryhmissä: hän tuntee lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa opiskelevia ja vailla opiskelupaikkaa olevia, jotka puhuvat samasta.

Porvoolaiskolmikko Fanny von Schantz, 17, Ronja Flykt, 17, ja Mila Fagerlund, 17, kertoo, että stressi lyö herkästi yli etenkin koeviikkojen ja isojen deadlinejen lähestyessä. Silloin he saattavat olla väsyneitä, itkuisia ja hermostuneita.

”Tuntuu vain, ettei jaksa”, von Schantz sanoo.

Porvoolaiset Ronja Flykt ja Fanny von Schantz ovat niin monessa mukana, että välillä jaksaminen on koetuksella. Kuva: Kaisa Rautaheimo / HS

Von Schantz ja Flykt opiskelevat toista vuotta Borgå Gymnasiumissa. Fagerlund käy Kulosaaren lukiota Helsingissä. Von Schantz on Porvoon nuorisovaltuuston puheenjohtaja, Flykt varapuheenjohtaja ja Fagerlund sihteeri. Nuorten mielenterveys on ollut keskustelujen aiheena myös nuorisovaltuuston kokouksissa.

Koulunkäynnistä ja opiskelusta on tullut paineisempaa, sillä ajatus jatko-opinnoista mietityttää, haastateltavat sanovat. Entistä suurempi osa opiskelijoista valitaan pääsykokeiden sijaan todistuksen perusteella, ja on tiedettävä yhä varhaisemmassa vaiheessa, mitä haluaa lähteä opiskelemaan – ja mitä aineita sitä varten kannattaa kirjoittaa.

Lukion uudella opetussuunnitelmalla on saman suuntainen vaikutus.

”Siinä lukio-opiskeluun on sisällytetty korkeakouluopintoja. Vaikka ne eivät ole pakollisia, niihin kannustetaan”, sanoo Mila Fagerlund.

Fanny von Schantz huomauttaa, että opintoputkeen valmistautuminen pitäisi aloittaa jo peruskoulussa.

”Yläasteesta asti pauhataan sitä, että pitäisi vähän jo nyt tietää, mihin on menossa, mitä aineita valitsee ja mitä uralta ja elämältä haluaa”, von Schantz sanoo.

Fagerlundin mukaan yläkoulussa ei kuitenkaan voi valita vielä sitä, mihin aineisiin panostaa, sillä pitää ajatella keskiarvoa. Se vaikuttaa toisen asteen opiskelupaikkoihin pääsemiseen.

”Yläasteella sitä painotti kaikkea. Kaikki arvosanat piti olla hyviä, ysejä tai kymppejä”, sanoo von Schantz.

Lukiolaiset toivovat, että opinto-ohjauksessa olisi kerrottu laajemmin työelämän vaihtoehdoista, myös yrittäjyydestä.

”Sellainen puuttuu koulumaailmasta. Täällä ei näe kaikkia urapolkuja”, sanoo Mila Fagerlund.

Mila Fagerlundin mukaan koulut ja oppilaitokset voisivat tukea nuoria paremmin hyvinvoinnin ja mielenterveyden ylläpitämisessä. Kuva: Minnea Järveläinen

Näkymä työelämään tulee vanhempien ja muiden läheisten aikuisten kautta, eikä se ole aina kutsuva. Von Schantzille on sanottu, että lukio-ajan kiire ”vain valmistaa elämään”.

”Että työelämässä on vielä vähän pahempaa. Sitten kuulemma toivon, että olisin vielä koulussa”, von Schantz sanoo.

”Jos tämä stressi ja paineet ovat se, mihin tulen työelämässä ollessani kaipaamaan, niin minkälaista siellä sitten on. Istun monesti kirjastossa opiskelemassa siihen asti, kun se menee seitsemältä kiinni. Tekeekö porukka edes töissä näin pitkää päivää?”

Von Schantzin mukaan on melkoista sumplimista löytää aikaa kaikkeen. Fagerlund lopetti pitkäaikaisen tanssiharrastuksensa, koska arki kävi liian kuormittavaksi.

”Meillä on ollut koulussa mielenterveysviikkoja. Eli kyllä aiheesta puhutaan, mutta teot eivät aina vastaa puheita. Opettajat esimerkiksi sanovat, ettei tarvitse tehdä niin paljon duunia, ja silti he antavat paljon tehtäviä”, Fagerlund sanoo.

Jostain syystä ajatus usein on, että hyvin koulussa menestyvillä oppilailla ei olisi stressiä, tai että heikommin pärjäävillä sitä on joka tapauksessa enemmän.

”Niillä, jotka saavat ysejä ja kymppejä kuvitellaan olevan helppoa, että he eivät tee mitään vaan ovat luonnonlahjakkuuksia”, Ronja Flykt sanoo.

Von Schantzilla on ollut lukivaikeus, jonka vuoksi hän olisi tarvinnut apua ja tukea. Sellaista ei kuitenkaan tarjottu.

Keväällä 2021 tehdyssä kouluterveyskyselyssä yksinäiseksi itsensä kokevien määrä oli kasvanut selvästi kahden vuoden takaisesta. Toisella asteella opiskelevista tytöistä noin joka neljäs tuntee itsensä yksinäiseksi, pojista taas kymmenen prosenttia.

Koronaepidemia selittää osittain muutosta, mutta taustalla on muutakin. Opintoja suunnitellaan entistä yksilöllisemmin. Kurssit ja ryhmät vaihtuvat. Porvoolainen Fanny von Schantz kuvailee, että uudelle kurssille mennessä joutuu miettimään, istuuko siellä yksin, löytyykö kavereita.

Myös muiden someprofiilien seuraaminen voi tuottaa yksinäisyyttä.

”Joskus sosiaalista mediaa katsoessa tuntuu, että kaikilla on jotakin häppeninkiä”, von Schantz sanoo.

Vakavinta on kuitenkin se, että yksin jää silloin, kun todella tarvitsisi apua.

Suomessa on alueita, joissa toisen asteen opiskelijaterveydenhuollon yhdellä lääkärillä on yli 10 000 opiskelijaa.

Tunnolliset opiskelijat saattavat jopa ajatella, että systeemiä ei saisi kuormittaa omilla murheilla.

”Moni varmaan miettii, että eivät minun ongelmani ole isoja. Että on olemassa pahempiakin tapauksia, että en minä tarvitse apua”, sanoo Ronja Flykt.

Järvenpään nuorisovaltuusto on tehnyt aloitteen matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden lisäämisestä.

”Aloitteen taustalla oli ajatus yhden luukun periaatteesta. On yksi taho, jolle nuori hakeutuu, kun ongelmia on ilmennyt”, nuorisovaltuuston puheenjohtaja Niko Kotilainen, 17, selittää.

”Tarkoitus on ylipäätään madaltaa kynnystä kertoa omista ongelmista ja hakeutua asiantuntijan autettavaksi. Masentuneella ihmisellä ei lähtökohtaisesti välttämättä ole voimia tehdä selvittelyä, mistä apua voisi saada.”

Nuorisovaltuutetut Niko Kotilainen (vasemmalla) ja Arttu Rautava ovat sitä mieltä, että mielenterveysongelmia kannattaa pyrkiä ennaltaehkäisemään. Rautava näkee, että koulussa tehtävä perustyö on siinä avainasemassa. Kuva: Kari Pullinen

Kotilaisen mielestä on myös paljon vaadittu, että nuorella pitäisi jo varsin varhaisessa vaiheessa olla vahva näkemys siitä, mitä haluaa tulevaisuudelta.

”Varsinkin kun otetaan huomioon, että kaikissa peruskouluissa opinto-ohjaus ei ole tasoltaan sitä, mitä sen pitäisi olla”, hän sanoo.

Kotilainen itse suorittaa kaksoistutkintoa Töölön Yhteiskoulun lukiossa ja Business College Helsingissä. Hän kertoo, ettei itse ole kokenut alakuloa mutta välillä on sellaisia hetkiä, kun tuntuu, että oma jaksaminen on koetuksella.

”Minulla uupumus saattaa oireilla kognitiivisten kykyjen heikentymisenä. Muisti saattaa pätkiä tai olla hajamielisyyttä, tarkkaavaisuus heikkenee.”

Järvenpään lukiota käyvä nuorisovaltuuston varajäsen Arttu Rautava sanoo, että yksi parannus asioihin olisi juuri opinto-ohjauksen lisääminen ja monipuolistaminen.

Vantaalainen Aapo Pälviä muistuttaa, että ratkaisut voivat oikeastaan olla aika yksinkertaisia. Ongelmissa oleva nuori tarvitsee jonkun ihmisen, johon tukeutua.

”Jos olisi ensin yksi taho, joka osaisi heti heittää nuoren oikeaan paikkaan. Pääsisi ihmiselle, joka tuntuu auttavalta ja turvalliselta. Se olisi tosi tärkeää.”