Valtaosa aluevaaliehdokkaista lupaa säilyttää olemassa olevat terveysasemat – ”Aika hullu ajatus, että tulee parempaa ilman että mitään muutetaan”, sanoo tutkija - Politiikka | HS.fi

Valtaosa aluevaali­ehdokkaista lupaa säilyttää olemassa olevat terveys­asemat – ”Aika hullu ajatus, että tulee parempaa ilman että mitään muutetaan”, sanoo tutkija

HS:n vaalikoneeseen vastanneista ehdokkaista 75 prosenttia haluaa, että jokaisessa kunnassa on jatkossakin vähintään yksi terveysasema. Kuntatutkija Jenni Airaksinen toivoo tulevilta aluevaltuustoilta uudistamiskykyä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirretään kunnilta laajemmille yksiköille eli niin sanotuille hyvinvointialueille.

29.12.2021 2:00 | Päivitetty 29.12.2021 11:06

Valtaosa HS:n vaalikoneeseen vastanneista aluevaaliehdokkaista on sitä mieltä, että Suomen jokaisessa kunnassa on myös jatkossa oltava vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema – samantekevää, mitä se maksaa.

Tiukimmin tällä kannalla olivat puolueista keskustan vastaajat. Keskusta on myös linjannut asian aluevaaliohjelmassaan.

Noin 75 prosenttia vaalikoneeseen vastanneista ehdokkaista oli osittain tai täysin samaa mieltä väitteestä ”Jokaisessa kunnassa pitää olla vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema, vaikka se lisäisi kustannuksia”.

Historiallisen uudistuksen seurauksena sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirretään kunnilta laajemmille yksiköille eli niin sanotuille hyvinvointialueille vuoden 2023 alusta.

Maaliskuussa työnsä aloittavat 21 aluevaltuustoa päättävät jatkossa, miten sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimi käytännössä järjestetään. Aluevaalit järjestetään tammikuussa kaikkialla Suomessa paitsi Helsingissä ja Ahvenanmaalla.

Kuinka realistista on, että joka ikisessä, pikkuruisessakin kunnassa on tulevaisuudessa oma terveyskeskus?

Tampereen yliopiston kuntatutkija Jenni Airaksinen sanoo ymmärtävänsä tavoitteen, että lähipalvelut, myös terveysasemat, halutaan säilyttää. Hän ei myöskään usko, että terveysasemien karsiminen on ensimmäinen asia, josta lähdetään liikkeelle.

”Kyllähän sen ensimmäisen valtuuston, joka aloittaa jo ennen kuin hyvinvointialueet ovat toiminnassa, tehtävänä on mahdollistaa turvallinen siirtymä – että palkat maksetaan ja puhelimiin vastataan sittenkin, kun 1.1.2023 siirrytään uuteen rakenteeseen.”

Jenni Airaksinen

Airaksinen oli aikoinaan tutkimassa Kainuun vuosien 2005–2012 hallintokokeilua. Kokeilussa muodostettu Kainuun maakunta -kuntayhtymä otti hoitaakseen suuren osan kunnille kuuluvia tehtäviä aina sosiaali- ja terveydenhuollosta yleiseen elin­keino­politiikkaan ja alueen kehittämiseen.

”Ei siellä ensimmäisinä maakuntavaltuuston kausina palveluverkolle ihan kauhean isoja muutoksia tehty”, Airaksinen sanoo.

”Ehkä jossain, missä väki oli aika paljon vähentynyt, lääkäriä ei välttämättä ollut ihan joka päivä, mutta eivät ne terveysasemat mihinkään poistuneet.”

Airaksinen uskoo, että myös tulevilla hyvinvointialueilla palvelut ovat siellä, missä on ihmisiä, ja vastaavasti palvelutarjontaa rajoitetaan tai vähennetään siellä, missä tarvitsijoita on vähemmän.

Onko tästä siis pääteltävissä, että paikallisten terveyskeskusten säilyttämistä kannattavat ehdokkaat eivät lupaile turhia?

”No, eivät varmaan lupaile turhia, mutta ehkä minä sitä toivoisin, että aluevaltuustoissa olisi kuitenkin myös uudistumiskykyä”, Airaksinen sanoo.

Oikeastaan aluevaltuustojen on pakkokin tehdä muuta kuin vain pyrkiä säilyttämään kaikki entisellään. Jos halutaan, että uudistuksen tavoitteet toteutuvat, jotain pitää Airaksisen mukaan tehdä toisin.

”On aika hullu ajatus, että tästä tulee yhdenvertaisempaa, halvempaa ja parempaa ilman että mitään muutetaan. Se ei ole niin.”

Mitään sote-uudistusta ei olisi tarvittu, ellei isolla osalla kunnista olisi vaikeuksia rahoittaa ja järjestää palveluita. Väestö ikääntyy, ja muuttoliike kuljettaa työikäisiä kaupunkikeskuksiin.

Uudistuksen tavoitteena on esimerkiksi kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta sekä turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti.

Airaksinen on sitä mieltä, että uudistuksen pitäisi mahdollistaa uudenlaisia tekemisen tapoja. Luontevia paikkoja rakenteellisten muutosten pohdintaan ovat esimerkiksi tilanteet, joissa tilakysymyksiä joudutaan joka tapauksessa käsittelemään.

”Jos vaikka on joitakin terveysasemia, jotka ovat umpihomeessa, ja jotakin pitää tehdä, ei välttämättä kannata rakentaa sille samalle tontille uutta terveysasemaa.”

Sote-uudistuksen valmistelun yhteydessä on puhuttu paljon keskitettyjen, eri palvelut saman katon alle kokoavien sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden luomisesta.

Moni HS:n vaalikoneeseen vastannut ehdokas suhtautuu palveluiden keskittämiseen epäileväisesti. Enemmistö on eri mieltä tai osittain eri mieltä väitteestä ”On tärkeämpää luoda keskitettyjä, eri palvelut saman katon alle kokoavia sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköitä kuin pyrkiä pitämään palvelut mahdollisimman lähellä”.

Airaksinen näkee kuitenkin, että integraatio, eri palveluiden kokoaminen yhteen, on juuri se suuri mahdollisuus, jonka uudistus avaa. Myös eri tason toiminnot eli nykytilanteessa vahvasti eriytyneet perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito voidaan saattaa parempaan yhteyteen keskenään.

”Tiedämme, että on paitsi kallista myös tehotonta pallotella ihmisiä siinä rajalla, että kuka kuuluu mihinkin. Ja toisaalta tiedetään, että paljon palveluita tarvitsevat ihmiset tarvitsevat niitä yli sektorirajojen.”

Mutta ovatko palvelut fyysisiä sosiaali- ja terveysasemia, se on Airaksisen mielestä eri kysymys.

”Minun mielestäni pitäisi ajatella hiukan laajemmin ja kauaskantoisemmin. Tuleeko se aina ja iankaikkisesti olemaan niin, että ihminen menee palveluihin?” hän kysyy.

”Varsinkin jos joudutaan voimakkaasti jossakin kohtaa karsimaan palveluverkkoa, kuinka reilua on siirtää kulkemisen vaivaa ihmiselle, jolla on muutenkin haasteita? Voidaanko päätyä joihinkin erilaisiin ratkaisuihin, mobiileihin ja hybrideihin, ja mihin kaikkiin?”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat