Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola: Euroopassa on varteenotettava sodan uhka - Politiikka | HS.fi

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola: Euroopassa on varteen­otettava sodan uhka

Ulkopoliittisen instituutin johtajan mukaan Suomen pään yli sopimisella on historiallisesti synkkä kaiku.

Ulkopoliittisen instituutin johtajan Mika Aaltolan mukaan Venäjän suhtautuminen Suomeen on ollut varovaista, koska Suomea ei haluta ajaa Naton syliin.

23.12.2021 16:52

Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola lukee kansainvälisen politiikan ilmapiirin kiristymisestä kovia merkkejä.

”Laajamittaisen sodan uhka Euroopassa on varteenotettava. Jos varteenotettavuus lisääntyy, niin kyllä Eurooppa sekaisin saadaan”, hän vastaa kysymykseen sodan mahdollisesta laajenemisesta Venäjän ja Ukrainan välillä.

Hänen mukaansa isosta muutoksesta kertoo se, että kymmenessä vuodessa on edetty maailmasta, jossa sodan uhka oli mitätön, maailmaan, jossa se on varteenotettava mahdollisuus myös Itämerta ja Suomea koskettaen.

Aaltola korostaa, että Venäjä käyttää nyt asevoimaa Ukrainassa proaktiivisesti eikä reaktiivisesti, kuten Krimin miehityksessä vuonna 2014.

”Onko tässä nukuttu ruususenunta, onko havahtuminen jäänyt kesken, ollaanko liikaa keskitytty joihinkin hybridiskenaarioihin ajatellen, että sota perinteisessä muodossa olisi johonkin hävinnyt?”

Aaltola muistuttaa, että kansainvälisessä politiikassa napaisuus on muuttumassa Kiinan nousun mukana. Historiallisesti tällaiset muutokset tapahtuvat harvoin ilman sotaa. Hän viittaa antiikin kuuluisaan historioitsijaan Thukydidesiin.

”Jos hän lukisi tämän ajan merkkejä, hän todennäköisesti olisi hyvin pessimistinen erityisesti pienten valtioiden kohdalla.”

Venäjän presidentti Vladimir Putin piti torstaina vuotuisen suuren lehdistötilaisuutensa. Hän sanoi muun muassa, että Naton laajentuminen on osa lännen valtavaa virhettä.

Venäjä julkisti viime viikolla yllättäen vaatimuslistan uusista turvallisuus­takuista Yhdysvalloille ja Natolle. Lista koskee tavalla tai toisella käytännössä koko Itä-Eurooppaa.

Vaatimuksiin suostuminen muuttaisi täysin kylmän sodan jälkeen vakiintuneen periaatteen, että jokaisella maalla on oikeus itse päättää omasta turvallisuus­ratkaisustaan.

”Se varmasti tuli yllätyksenä, että vaadelista koskee suoraan myös Suomea.”

Mitä seuraa, jos Venäjä hyökkää Ukrainaan?

”Se tarkoittaisi sitä, että haettaisiin kovasti neuvottelupöytää, mutta sitten ruvettaisiin varautumaan siihen, että konflikti ei pääty siihen, vaan se eskaloituu.”

Ja jos kriisi läikkyisi Valko-Venäjälle ja Kaliningradiin, polttopisteeksi nousisi Liettuan ja Puolan välinen niin kutsuttu Suwałkin käytävä. Sitten oltaisiinkin jo Itämerellä.

Aaltolan mukaan molemmat tiet, neuvottelut ja sodan laajeneminen, saattaisivat aiheuttaa Suomen aseman vaikeutumisen tai kiistämisen.

Aaltola sanoo, että Suomessa moni on langennut ”Putinin ansaan”, sillä pelkkä vaatimuslistan julkistaminen, deklaraatio, on saanut aikaan peräpeiliin katsomista.

”Että kuka sulki meiltä Nato-oven, kun sinne ei liitytty ajoissa? Minusta se on huono tapa argumentoida tässä. Pitäisi katsoa eteenpäin. Kyllä vakauspolitiikassa on aina ollut se ajatus, että suurvaltakonfliktit eivät ole maailmasta mihinkään hävinneet”, hän sanoo.

”Ei saisi Suomen pään yli sopia Suomen asioista, sillä on historiallisesti synkkä kaiku.”

Suomi ei ole Aaltolan mukaan liittymässä Natoon. Kylmän sodan jälkeinen status quo, vallitseva asioiden tila, on ollut muutenkin pienten maiden kannalta edullinen.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tiedotti joulukuun alussa Suomen Nato-suhteesta sanoen, että on tärkeää, että Nato pitää jäsenyys­mahdollisuuden avoinna.

Aaltolan mukaan olisi ollut hätkähdyttävää nähdä vastaavaa tiedottamista kymmenen vuotta sitten.

”Se olisi kertonut, että jotain isoa on tapahtunut, koska sellainen täytyy laittaa. Nyt on tapahtunut jotain sellaista isoa, jossa puhutaan perus­pilareiden kantokyvystä.”

Aaltola sanoo venäläisten tietävän, että poliittiset liikahdukset suhteessa Suomeen saattavat aiheuttaa sen, että Suomi näkee tilanteen heikentyneen niin, että Suomi päättää liittyä Natoon. Se olisi Venäjälle suuri arvovalta­tappio.

Hän arveleekin tämän olevan syynä siihen, ettei Venäjä ole liittänyt turvallisuus­vaateitaan näkyvästi Suomeen.

”Kyllä siinä on diplomaateilla paljon työtä, ettei Venäjän ja Naton välisiin keskusteluihin päädy sellaisia asioita, jotka koskevat Natoon kuulumattomia eurooppalaisia maita. Ei saisi Suomen pään yli sopia Suomen asioista, sillä on historiallisesti synkkä kaiku.”

”Venäjä tuntuu vähän neuvottomalta.”

Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva julkisti lokakuun lopulla tutkimuksen suomalaisten suhtautumisesta Venäjään. Sen mukaan suhtautuminen Venäjään on muuttunut selvästi aiempaa kielteisemmäksi.

Tutkimuksen mukaan lähes 60 prosenttia suomalaisista pitää Venäjää sotilaallisena uhkana.

”Se on hätkähdyttävä lukema. Venäjän toimet ovat muuttaneet suomalaisten suhdetta Venäjään”, Aaltola sanoo.

Voisiko Venäjän presidentti Vladimir Putin yrittää suomettaa Suomea uudelleen?

”On vaikea nähdä, että se onnistuisi, mutta kyllähän siinä tällainen toive vähän Venäjällä nyt on.”

Aaltola arvelee, että tulossa on ”jokin episodi tai episodien sarja, joka liittyy myös Suomeen”.

Asiantuntijakommenteissa odotetaan jotain tapahtuvaksi ennemmin tai myöhemmin.

Suomessa Venäjän ja Ukrainan kriisin eskaloitumisesta on käyty niukasti julkista poliittista keskustelua. Aaltola arvelee syyksi sen, ettei ihmisiä haluta huolestuttaa asialla, koska levottomuudesta ei olisi hyötyä.

Suomalaisten päättäjien on ollut myös vaikea reagoida, koska he eivät tiedä, mitä on tekeillä: onko kyse välittömästä uhasta vai hirttoköyden kiristämisestä pitkällä aikavälillä?

”Lännen reaktio on ollut Suomi mukaan lukien, että julkilausumissa korostetaan yhtenäisyyttä. Ei haluta näyttää heikkoutta, jota Venäjä haistaa ilmassa Kabulin ja Syyrian jälkeen”, Aaltola sanoo.

”Venäjä tuntuu vähän neuvottomalta. Onko se merkki Venäjän neuvottomuudesta, kun se ei keksi muuta kuin tämmöisen sotkun? Siinä sitä on tenkkapoota. Onneksi en ole sitä Presidentinlinnassa pohtimassa.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat