Puolustusvoimat ei ole saanut vielä ensimmäistäkään virka-apupyyntöä, jonka taustalla olisi sosiaali- ja terveysministeriön viimeviikkoinen varautumispyyntö.
Sosiaali- ja terveysministeriö lähetti viime viikon tiistaina puolustushallinnolle osoitetun kirjeen, jossa pyydettiin Puolustusvoimia varautumaan virka-avun antamiseen tartuntatautilain nojalla.
Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd) ja osastopäällikkö Taneli Puumalaisen allekirjoittamassa kirjeessä pyydettiin ”Puolustusvoimia varautumaan jo tässä vaiheessa noin 5 000 henkilön noin kahden kuukauden työpanosta vastaavaan työpanokseen, jota tulisi pystyä tarjoamaan mahdollisimman pikaisesti”.
Ministeriö pyytää apua koronavirusepidemiaan liittyvään testaukseen, tartunnanjäljitykseen ja rokotustoimintaan.
HS:n tiedon mukaan pyyntö on herättänyt ihmetystä Puolustusvoimissa. On epäilty, etteivät avun pyytäjät ole oikein tunteneet Puolustusvoimien toimintaa.
Poikkeuksellisen laajan virka-avun antamisen pelätään haittaavan vakavasti varusmiesten koulutusta ja Puolustusvoimien päätehtävään valmistautumista. Epäselväksi on myös jäänyt, mihin laskelmaan perustuu tarve 5 000 henkilöstä ja kahden kuukauden ajasta.
Pääesikunnasta kerrotaan sähköpostitse, että virka-avun arvioinnissa otetaan huomioon käytettävissä olevien resurssien lisäksi se, ettei avun antaminen vaaranna Puolustusvoimien päätehtävän suorittamista eikä henkilöstön terveysturvallisuutta.
”Tässä vaiheessa on mahdotonta spekuloida annettavan virka-avun laadulla tai määrällä.”
Puolustusministeriön kansallisen puolustuksen yksikön johtaja, prikaatikenraali Sami Nurmi muistuttaa, että kyse ei ollut varsinaisesta virka-apupyynnöstä vaan siihen varautumisesta.
”Sosiaali- ja terveysministeriö ei esitä virka-apupyyntöä, vaan paikalliset viranomaiset alueellisesti.”
Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi kuntia tai sairaanhoitopiirejä.
Puolustusvoimat antaa virka-apua satoja kertoja vuodessa. Yleisimmin pyytäjä on poliisi. Sosiaali- ja terveysministeriö olisi kuitenkin Puolustusvoimille uusi kumppani virka-avussa.
”Meillä on ollut toiveena sosiaali- ja terveysministeriölle, että jos virka-apupyyntöjä rupeaa tulemaan, niistä olisi mahdollisuus saada jonkinlainen keskitetty priorisointi, koska niitä voi olla niin paljon, että pitää miettiä, missä järjestyksessä niitä tehdään”, Nurmi sanoo.
Hän muistuttaa, että tammikuun alussa astui palvelukseen yli 12000 alokasta, joiden koulutuksen aloittaminen sitoo lääkintähenkilöstön ja kantahenkilökunnan kouluttajat.
”Käytännössä joutuisimme keskeyttämään koulutusta. Se olisi todella vaikeaa – voisi sanoa mahdotonta – tällaiselle koulutusorganisaatiolle yhtäkkiä irrottaa tuollainen määrä. Totta kai se tehdään, jos näin käsketään, mutta sillä on merkittävät vaikutukset koulutukseen.”
Nurmi arvelee, että realistisempi arvio virka-avun määrästä liikkuisi kymmenissä tai enintään sadoissa ihmisissä.
Koronavirusepidemian alkuvaiheessa Puolustusvoimat antoi virka-apua Uudenmaan alueen eristämisessä. Se tapahtui kuitenkin myöhemmin keväällä, kun varusmiessaapumiserän koulutus oli pitemmällä.
Ongelmaksi voi muodostua myös se, että apua on pyydetty rokotukseen, testaamiseen ja jäljitykseen. Näistä kahden ensin mainitun toteuttaminen saattaisi olla lainvastaista. Syynä on se, että asevelvollisia ei saa käyttää vaaralliseen virka-apuun.
Puolustusvoimien juristien tekemän arvion mukaan asevelvollisten käyttö rokotus- ja testaamistoimintaan on vaarallinen tehtävä, koska asevelvollinen on samassa tilassa mahdollisesti sairaan kanssa.
Puolustusvoimissa on myös juuri nyt vakava koronavirusepidemia.
Tammikuun ensimmäisen puolentoista viikon aikana varuskunnissa ilmeni noin 1 200 koronavirustapausta, joista tuhatkunta oli varusmiehiä ja loput henkilökuntaa.
Puolustusvoimien oma lääkintähenkilökunta on parhaillaan kiinni alokkaiden vastaanottojärjestelyissä ja sairaiden hoidossa. Varuskunnissa on myös aloitettu oman henkilöstön rokotukset.
Nurmi ei pidä järkevänä sitäkään, että terveydenhoitoalan reserviläisiä kutsuttaisiin kertausharjoituksiin rokottamaan:
”Se tarkoittaisi, että ottaisimme heidät pois todennäköisesti sairaanhoitajan tai lääkärin siviilitehtävistä. Se ei olisi yhteiskuntamme kannalta tarkoituksenmukaista.”
