Suomen päätös luovuttaa aseita sotivaan Ukrainaan oli historiallinen monesta syystä

Tiettävästi Suomi ei ole aiemmin suoraan lahjoittanut aseapua eikä myöskään vienyt aseita sotivalle maalle.

Suomi päätti maanantaina lähettää Ukrainaan muun muassa 1500 kertasinkoa. Kuvassa kertasinko reserviläisellä Wihuri 15 -sotaharjoituksessa Nurmeksessa 9. kesäkuuta 2015.

1.3. 18:11

Suomen päätöstä lähettää aseapua Ukrainaan on sanottu historialliseksi, ja sitä se on monellakin tapaa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö päätti maanantaina valtioneuvoston esityksestä muun muassa rynnäkkökiväärien ja kertasinkojen viemisestä Ukrainaan.

”Nyt tapahtui poikkeama siihen perinteeseen ja hallitusohjelmaankin kirjattuun asiaan, ettei Suomi vie aseita sotaa käyviin maihin. Mutta ei tämä meistä sodan osapuolta tee”, Niinistö sanoi maanantaina Ylen A-studiossa.

Johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak Ulkopoliittisesta instituutista pitää Suomen nopeaa linjanmuutosta ainutlaatuisena ja historiallisena siksi, että Suomi tukee puolustautuvaa osapuolta sodassa, jossa hyökkäävä osapuoli on Venäjä.

”Kylmän sodan aikana se olisi ollut mahdoton ajatus.”

Poikkeuksellista on myös, että kyseessä on lahjoitus.

”En muista, että Suomi olisi koskaan aiemmin luovuttanut eli lahjoittanut valtion varastosta aseita toiselle valtiolle”, sanoo kansainvälisen politiikan väitöskirjatutkija Mikko Räkköläinen Tampereen yliopistosta.

Hänen väitöskirjansa käsittelee kaupallisia sotilas- ja turvallisuusalan yrityksiä.

Räkköläinen muistuttaa, että tähän mennessä Suomen asevienti on ollut lähinnä bisnestä, jossa valtio on antanut aseiden vientiluvan yritykselle.

Uutta on sekin, että nyt aseita lähetettiin sotivaan maahan, mutta siinä kyseessä ei ole Räkköläisen mukaan ulkopoliittisen linjan muutos vaan sen laajennus.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, ettei Suomi vie puolustusmateriaalia sotaa käyviin tai ihmisoikeuksia polkeviin maihin.

Räkköläisen mukaan hallitusohjelmaa kirjoitettaessa ei ole edes osattu ajatella Ukrainan kaltaista konfliktia.

”Ukrainan tilannehan on täysin poikkeuksellinen, kun maa lähellä Suomea puolustautuu hyökkäykseltä. Aikaisemmissa linjauksissa on ollut kyse humanitaarisista arvoista ja siitä, ettei edistetä väkivaltaista konfliktia, jonka osapuolet yleensä ovat myös olleet kaukana Suomesta”, Räkköläinen sanoo.

Suomi ei ole halunnut olla osapuoli vaan pysytellä konfliktien ulkopuolella ja tarjota mieluummin välitysapua. Kansainvälisten sääntöjen noudattamisen on katsottu olevan Suomen eduksi.”

Nyt hänen mukaansa sääntöpohjaista järjestystä tuetaan poikkeuksellisesti antamalla aseita.

Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtaja Tuomas Forsberg pitää Suomen päätöstä lähettää aseapua sotaa käyvään maahan linjanmuutoksena.

Muutoksen syy on Forsbergin mukaan viiteryhmäajattelu: ”Lähimaat kuten Ruotsi ja Saksa loivat painetta toimia samoin.”

Aseiden lähettäminen Ukrainaan ei kuitenkaan tee Suomesta suoraan konfliktin sotivaa osapuolta.

”Omien joukkojen lähettäminen olisi jo vähän eri asia”, Forsberg sanoo.

Forsberg viittaa myös YK:n peruskirjaan ja oikeuteen auttaa itseään puolustavia maita.

Suomen ei Forsbergin mukaan kannata pelätä Venäjän reaktiota Ukrainan avustamiseen.

”Tässä voi nyt luottaa laumasuojaan.”

Poliittisen historian professori Juhana Aunesluoma Helsingin yliopistosta vertaa Suomen aseapua Ukrainalle siihen, kun Ruotsi antoi Suomelle mittavaa aseapua talvisodan aikana.

”Ruotsi ei ollut tuolloin sotaa käyvä osapuoli mutta auttoi Suomea puolustautumaan Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan”, Aunesluoma muistuttaa.

Aunesluoman mukaan Suomi ei nyt tee mitään kansainvälistä oikeutta vastaan.

Hallitusohjelman mukaan Suomi toimii puolustustarvikkeiden viennissä kansainvälisten sopimusten ja tekemiensä sitoumusten sekä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

Puolustustarvikkeiden vienti tukee myös sotilaallista huoltovarmuutta.

Ajatushautomo Saferglobe on koonnut jo 20 vuoden ajan vuotuisiin raportteihinsa tietoja Suomen aseviennistä.

Tuoreimmat tiedot ovat vuodelta 2020, jolloin aseviennin arvo oli noin 160 miljoonaa euroa eli pienin sitten vuoden 2011. Silti se oli kaksinkertainen verrattuna vuodesta 2002 alkavan tilaston alkuvuosiin.

Vielä toissa vuonna valtioneuvosto myönsi myös Arabiemiirikuntiin lähes 140 miljoonalla eurolla kaksi vientilupaa sotilasajoneuvojen osille. Poikkeuksellista Safergloben mukaan oli suuren arvon lisäksi lupien pitkä kesto osin 2050-luvulle asti.

Osien vastaanottaja on yritys, joka käyttää ne sotilasajoneuvojen valmistuksessa.

”Suomi antaa vuosikymmeniksi arabiemiirikuntalaiselle yritykselle vapaat kädet viedä suomalaisia komponentteja sotatuotteittensa osina minne vaan”, arvosteli Safergloben tutkija Kari Paasonen viime syksyn raportissa.

Saferglobe huomautti, että Suomi keskeytti syksyllä 2018 uusien vientilupien myöntämisen Arabiemiirikuntiin ja Saudi-Arabiaan, koska ne osallistuivat sotatoimiin Jemenissä.

Tosin Arabiemiirikunnat ilmoitti seuraavan vuonna vetäytyvänsä Jemenistä mutta kertoi keväällä 2020 jatkavansa ilmaoperaatiota.

Sotatuotevientiä Suomella oli vuonna 2020 eniten Itävaltaan ja Ruotsiin, kun kolmantena oli Arabiemiirikunnat.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat