Keskustapuolueen Seppo Sarlund teki 1960-luvulla aloitteen puoluetuesta, mutta nykypuolueille hän ei sitä enää jakaisi: ”Avustajakaartit ovat paisuneet liiaksi”

Seppo Sarlundin luottamus kekkoslaiseen idänpolitiikkaan on säilynyt vuosikymmenien läpi ja nykytilanteessakin hän kannattaa malttia. ”Nato-asiassa ei pidä tehdä mitään, liittyminen tässä saranakohdassa vain polarisoisi kansan”, hän sanoo.

Seppo Sarlundin mielestä presidentti Sauli Niinistö on toiminut kriisissä hyvin. ”Ylipäänsä emme saa mennä takki auki tilanteisiin.”

12.3. 2:00 | Päivitetty 12.3. 8:14

Keskustapuolueen ehdottomia kantapeikkoja on Seppo Sarlund. Evakkoperheen poika lähti Savon Maaningalta kahdeksantoistavuotiaana laudaturylioppilaana Helsingin yliopistoon, mutta valtiotieteen opinnot jäivät pian syrjemmälle. Puoluetie vei.

”Kun noottikriisisyksynä 1961 päätoimittaja Pentti Sorvali otti minut Maakansan eduskuntatoimittajaksi, upposin nopeasti politiikan syövereihin”, hän sanoo 60 vuoden takaisista tapahtumista. Maakansa-lehti oli Maalaisliiton pää-äänenkannattaja, ja kaksikymppisenä Sarlund istui jo eduskuntaryhmänkin sihteerinä.

Puolue vaihtoi kohta nimensä keskustapuolueeksi, mutta Sarlund pysyi. Tehtävät sittemmin vaihtelivat, ja keskustan ykköslehti Suomenmaan päätoimittajana Sarlund työskenteli pitkään.

Karjalaispoika oli elänyt rikkaan lapsuuden, mutta karuissa oloissa. Urheilua, työtä, kalastusta. Koti oli maalaisliittolaisia, ja Kekkosta kirkonkylällä kuunnellut isä kertoi kotona innostuneena asiasta. ”Niin Kekkonen hiipi tajuntaani jo vuonna 1950.”

Kymmenvuotiaana alkanut koulupojan kortteerielämä oli vaikeimpia paikkoja. Perheen seitsemästä lapsesta vain nuorin, Seppo, pantiin oppikouluun Kuopioon.

”Syksyllä ja joulun jälkeen tuli aina itku, kun piti jäädä asumaan toisten nurkissa. Mutta en olisi voinut käydä klassillista lyseota Maaningalta käsin, tietä pitkin oli 44 kilometriä Kuopioon.”

”Koti-ikävä oli pohjaton, ja se tunne on heijastunut vanhuudenpäiviini asti”, hän sanoo hiljaa.

Yhteiskunnan räikeät epäkohdat Sarlund nimeää alkuperäiseksi pontimekseen antautua politiikkaan. Maaseudun ihmisten köyhyys ja koulutuksen puute panivat ajattelemaan ja vaatimaan parannuksia.

Vuosikymmeniä Sarlund kulki Kekkosen ja keskustan tietä – ja kulkee edelleen. ”UKK oli meille karjalaisille ennen muuta rauhan tae, luotimme hänen hoitavan asiat ja idänsuhteet siihen malliin, että rauha säilyy. Ja siitä saatiinkin painava oppimäärä!” hän kiittää päämiestä.

Kekkosen merkityksen Sarlund tiivistää lyhyesti: ”Sen työn, jonka Mannerheim aloitti ja jota Paasikivi jatkoi, viimeisteli Kekkonen.”

Läheltä näkemäänsä keskustan 1960–70-luvun tilaa hän kuvaa, että Ahti Karjalainen hoiti ulko- ja talouspolitiikan Johannes Virolaisen vastatessa yleispolitiikasta ja puoluehengestä.

Vahvan peukalonjäljen Sarlund painoi yhteen asiaan: puoluetukeen. Saatuaan tehtävän tutkia etenkin Länsi-Saksan ja Ruotsin puoluerahoitusta hän laati suurten puolueiden talouspomoille esityksen, jonka eduskunta siunasi. Valtion puoluetuki alkoi 1967, pienin budjettivaroin.

”Nykypuolueet ovat enemmänkin vaalikoneita, etäällä kansasta ja ihanteista. Aikoinaan puoluetuki oli tarpeen, tänä päivänä en sitä paljon jakaisi. Avustajakaartit ovat paisuneet liiaksi”, Sarlund luonnehtii.

”Avustajan tärkein tehtävä tuntuu olevan miettiä mikä on hänen seuraava tehtävänsä.”

Sarlund on kuitenkin seurannut puoluettaan koko elämän. Mutta pettääkö kepu aina?

”Sitä olen vähän jäävi sanomaan”, puolueratsu nauraa – ja väistää kysymyksen. ”Lausehan on Arvo Salon suusta, ja lyhyen ytimekkäänä jäänyt elämään.”

Maailman kriisin keskellä Sarlund painottaa syvää harkintaa, äkkikäänteiden välttämistä. ”Nato-asiassa ei pidä tehdä mitään, liittyminen tässä saranakohdassa vain polarisoisi kansan. Sitä on varottava.”

”Tehkäämme työtä ja rukoilkaamme – laajasti ajateltuna. Ora et labora.”

Seppo Sarlund

  • Syntyi 1942 Kuopiossa.

  • Ylioppilas 1960, Kuopion klassillinen lyseo. Opiskeli valtio- ja oikeustieteitä ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa.

  • Maakansan eduskuntatoimittaja 1961–1963. Vastaava päätoimittaja Kymen Sanomissa 1970–1972 ja Suomenmaassa 1977–1985.

  • Maalaisliitto-keskustan eduskuntaryhmän sihteeri 1962–1970 ja keskustan tiedotuspäällikkö 1972–1977.

  • Finnairin tiedotus- ja yhteiskuntasuhdejohtaja 1985–1993.

  • East-West Relations Companyn tj. 1993–2012.

  • Utsjoen kunnanjohtaja 2000.

  • Suomi–Venäjä-seuran valtuuston pj. 1990–2011. UKK-seuran asiamies 1994–2015. Luottamustoimia.

  • Julkaissut 13 teosta.

  • Lehdistöneuvos 2004.

  • 80-vuotisjuhlakirja julkaistaan 16.3.

  • Asuu Espoossa, naimisissa, kaksi lasta, kaksi lastenlasta.

  • Täyttää sunnuntaina 13. maaliskuuta 80 vuotta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat