Vattin tutkimus: Sote-henkilöstön palkoissa isot alueelliset erot

Kymenlaakson keskiarvosta Itä-Uusimaa poikkeaa eniten ylöspäin ja Etelä-Savo alaspäin. Enimmillään ero tuntipalkoissa on kuusi prosenttia.

Vattin tutkimuksen mukaan sote-henkilöstön, kuten hoitajien ja lääkäreiden, palkoissa on suuret alueelliset erot.

25.3. 1:00 | Päivitetty 25.3. 6:50

Alueelliset erot ovat tuntuvat, kun verrataan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden palkkoja, jotka heijastuvat myös palveluiden kustannuksiin.

Suurimmillaan hyvinvointialueille siirtyvän sote-henkilöstön tuntipalkoissa on kuuden prosentin alue-erot, käy ilmi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (Vatt) tutkimuksesta.

Kun Kymenlaakson hyvinvointialueen sote-palkat ovat maan keskiarvoa, poikkeamat siitä ylöspäin ovat enimmillään Itä-Uudenmaan neljä prosenttia ja alaspäin Etelä-Savon kaksi prosenttia.

Palkoista löytyy myös hienosyisempiä eroja, kun katsotaan erikseen perus­terveyden­huoltoa, erikois­sairaan­hoitoa, sosiaalihuoltoa ja yksityisiä toimijoita. Näissä esimerkiksi Helsinki sijoittuu vaihtelevasti.

Perusterveydenhuollon henkilöstölle maksetaan Pirkanmaata lukuun ottamatta parempaa palkkaa muualla kuin Helsingissä, joka jää noin kuusi prosenttia jälkeen verrattuna Itä-Uuteenmaahan ja Lappiin.

”Tulokset viittaavat perusterveydenhuollon henkilöstön saatavuusongelmiin pääkaupunkiseudun ulkopuolella ja siihen, että ongelmaa on pyritty ratkaisemaan ylitöillä ja paremmalla palkkauksella”, sanoo Vattin johtava tutkija Teemu Lyytikäinen.

Erikoissairaanhoidossa tilanne on päinvastainen. Palkat ovat Helsinkiä huonommat kaikkialla muualla maassa paitsi Uudenmaan hyvinvointialueilla.

Myös sosiaalitoimen palkoissa on merkittäviä eroja.

”Vanhustenhuollossa ja muussa sosiaalihuollossa Helsinki ja Uusimaa ovat palkkakärjessä, ja muun maan tuntipalkat ovat pääosin perässä jopa neljä prosenttia”, Lyytikäinen sanoo.

Helsingissä yksityisen sektorin sote-henkilöstön palkat ovat noin viisi prosenttia muuta maata paremmat.

Vatt selvitti lähinnä kunta-alan sote-henkilöstön palkansaajien, kuten hoitajien, lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden, ansioeroja sosiaali- ja terveysministeriön tilauksesta.

Tavoitteena on parantaa hyvinvointialueiden rahoitusmallia, jotta se olisi tarkka, yksinkertainen ja kannustava. Valtioneuvosto valmistelee parhaillaan mallin hiomista.

Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyy hyvinvointialueille vuoden 2023 alusta.

Sote-uudistuksen keskeinen tavoite on palveluiden alueellinen tasa-arvo, mutta palkkaeroista voi aiheutua tuntuvia eroja myös alueiden palvelutuotannon hintaan.

Työvoimakustannukset ovat liki 70 prosenttia sote-palveluiden yli 20 miljardin euron tuottamiskustannuksista.

Palkkojen ja palveluiden hintojen yhtälöön ei ole ihan yksinkertaista ratkaisua.

Palkkaerojen jättäminen huomioimatta olisi ongelma alueellisen tasa-arvon kannalta”, Lyytikäinen sanoo.

”Palkkaerojen huomioiminen taas olisi ongelma kustannusten hillitsemisen kannalta. Jos valtio korvaisi palkkaerot täysin, johtaisi se siihen, ettei hyvinvointialueilla olisi kannustinta palkkamalttiin”, Lyytikäinen kuvaa perusongelmaa.

Mahdollinen maakuntavero eli hyvinvointialueiden verotusoikeus lieventäisi kannustinongelmaa. ”Jos alue nostaisi palkkoja, se nostaisi myös veroprosenttia”, Lyytikäinen sanoo.

Hyvinvointialueiden sisäiset palkkojen harmonisaatiot voisivat vaikuttaa myös alueiden välisiin eroihin, jos ne tehtäisiin eri alueilla eri tavoin.

Liikkeenluovutuksissa palkat tasoitetaan yleensä parhaimpien palkkojen mukaan niin, että samasta työstä maksetaan sama korvaus uudella alueella.

Vattin tutkimuksen aineistona oli noin 460 000 palkkatietoa vuosilta 2016–2018.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat