Nato-jäsenyyden ”Norjan malli” syntyi halusta olla ärsyttämättä Neuvostoliittoa – HS selvitti, mistä siinä on kyse

HS selvitti, mikä on Suomen valtiojohdonkin tutkima niin sanottu Norjan Nato-malli. Taustalta paljastui norjalaista sisäpolitiikkaa ja vihamielisen suurvallan pelkoa.

Yhdysvaltojen merijalkaväkeä osallistuu suureen Cold Response -harjoitukseen Pohjois-Norjassa maalis- ja huhtikuun aikana. Kylmän sodan aikana amerikkalaisten osallistuminen näin pohjoisessa olisi aiheuttanut kohun.

3.4. 2:00 | Päivitetty 3.4. 14:39

Suomessa useat Nato-jäsenyyttä kannattavat poliitikot ovat haikailleet niin sanotun Norjan mallin perään.

Esimerkiksi keskustan kansanedustaja Hanna Kosonen ja Suomen Pankin pääjohtaja, entinen keskustapoliitikko Olli Rehn ovat esittäneet, että Suomen mahdollisissa Nato-jäsenyysneuvotteluissa tulisi ottaa Norjan mallista esimerkkiä.

”Norjan-mallin mukainen puolustuksellinen liittoutuminen olisi Suomelle mielekäs vaihtoehto”, Rehn totesi HS:n haastattelussa viime sunnuntaina.

HS:n tietojen mukaan myös Suomen valtiojohdossa on selvitetty Norjan mallin sisältöä. Yllätyksenä on kuitenkin tullut vastaan se, ettei Norjan mallia ole oikeastaan olemassakaan.

Norja ei ole tehnyt Naton peruskirjaan eli Pohjois-Atlantin sopimukseen mitään varaumia. Itse asiassa Suomen ulkoministeriön tiedon mukaan mikään maa ei ole koskaan tehnyt siihen varaumia.

Mistä siis on kyse?

Norja oli yksi Naton alkuperäisistä 12 perustajavaltiosta vuonna 1949. Toisen maailmansodan aikana maa oli ollut natsi-Saksan miehittämä ja Norjan pohjoisosa hetken aikaa Neuvostoliiton hallussa.

Maassa herätti huolta myös Huippuvuorten tilanne. Vuonna 1920 solmitussa Huippuvuorten sopimuksessa määriteltiin, että Norjalla on ylivalta saariryhmän hallitsemiseen, mutta samassa sopimuksessa Venäjälle myönnettiin saariryhmälle kaupallisia käyttöoikeuksia.

Toisen maailmansodan loppuvaiheilla Neuvostoliitto vaati Huippuvuoriin kuuluvaa Karhusaarta itselleen.

Norjalle kuuluvat Huippuvuoret sijaitsevat Pohjoisella jäämerellä. Kuva Longyearbyenin satamasta.

Natoon liittyminen ei ollut Norjalle sisäpoliittisesti helppo päätös. Sitä vastustivat kommunistit ja osa tärkeän Työväenpuolueen jäsenistä.

Neuvostoliitto aloittikin ennen Naton perustamista Norjan painostuksen. Tammikuussa 1949 Neuvostoliitto lähetti Norjalle nootin, jossa varoitettiin Natoon liittymisestä ja väitettiin, että Norjaan aiotaan sijoittaa amerikkalaisia ja brittiläisiä sotilastukikohtia.

Norja vastasi noottiin vakuuttamalla, että Norjaan ei perustettaisi muiden maiden sotilastukikohtia niin kauan kuin maahan ei hyökätä. Tätä mantraa norjalaiset toistelivat seuraavina vuosina ja vuosikymmeninä niin, että siitä tuli osa maan virallista Nato-politiikkaa.

Norjan Nato-jäsenyyttä kuvaavaksi tekijäksi nousikin Neuvostoliiton ärsyttämisen välttäminen, eräänlainen kevytsuomettuminen.

”Norjalle oli sen vuoksi tärkeää, että maahan ei sijoitettaisi Naton joukkoja, tukikohtia tai ydinaseita, koska se olisi voinut eskaloida tilannetta alueella”, kuvailee valtiotieteiden tohtori Iro Särkkä Helsingin yliopistosta.

Hän löytää Norjassa vallinneesta ajattelumallista yhtymäkohtia Suomen nykyiseen tilanteeseen. Myös täällä pyritään toimimaan mahdollisen Nato-jäsenyyden kanssa niin, että sillä ei turhaan provosoitaisi Venäjää.

”Halutaan korostaa, että Nato on nimenomaan puolustusratkaisu, joka ei sisällä sotilaallisen hyökkäyksen uhkaa.”

Norja lisäsi vuosien mittaan jäsenyyteensä uusia rajoitteita. 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa norjalaiset päättivät, ettei maahan sijoiteta ydinaseita. Norjassa tehtiin kuitenkin amerikkalaisten kanssa suunnitelmia ja valmisteluja ydinaseiden sota-ajan käytön varalta.

Norja otti vähitellen Neuvostoliiton pelossa käyttöön muitakin rajoituksia. Ne ovat mahdollisia, koska Naton päätöksissä vaaditaan yksimielisyyttä. Nato ei voi kävellä yksittäisen jäsenmaansa yli.

Esimerkiksi Naton harjoituksia ei järjestetty Pohjois-Norjan Finnmarkissa eikä liittolaisten laivojen tai lentokoneiden sallittu kulkea 24. itäisen pituuspiirin itäpuolella.

Länsisaksalaiset sotilaatkaan eivät päässeet Norjaan harjoituksiin kuin vasta myöhään 1970-luvulla. Silloinkin se aiheutti venäläisissä vielä ärtymystä.

Tiettävästi Yhdysvallat ei Naton alkuvaiheessa edes suunnitellut tukikohtien perustamista eikä ydinaseiden sijoittamista Norjaan rauhanaikana. Siksi Norjan itse asettamia rajoituksia on arvosteltu myös hyödyttömiksi.

Finnmarkin rauhoittamisella sotilasharjoituksilta oli vähäinen merkitys, koska alue on vaikeasti puolustettavissa ja todelliset puolustustaistelut olisi joka tapauksessa kannattanut aloittaa vasta vuoristoisemmalla Tromssan alueella.

Norjan Nato-rajoitukset syntyivät osittain myös Työväenpuolueen sisäpoliittisten vääntöjen seurauksena. Niissä vastakkain olivat antimilitaristit ja puolueettomuutta haikailevat tahot sekä toisaalta puolueen ulkopoliittisesti suuntautunut eliitti, jonka muistissa olivat miehitysajan kovat kokemukset.

Norjalainen sotilas osallistui Naton Cold Response -harjoitukseen Pohjois-Norjassa maaliskuussa.

Norjan asettamat rajoitukset ovat vaihdelleet vuosikymmenten mittaan. Kun Venäjä on viime vuosina aloittanut arktisen alueen militarisoinnin ja miehittänyt Krimin, Norjakin on joutunut löysäämään Natolle asettamiaan ehtoja.

Tästä on hyvänä esimerkkinä parhaillaan Pohjois-Norjassa käytävä Nato-maiden ja sen kumppanien suuri Cold Response -harjoitus, jossa Suomikin on mukana.

Norja ja Yhdysvallat ovat myös solmineet äskettäin kahdenvälisen yhteis­työ­sopimuksen, joka edistää Yhdysvaltojen asevoimien toimintaa Norjassa.

Norjan Nato-malli ei ole siis mikään Norjan ja Naton välinen sopimus. Siinä on kyse Norjan itse asettamista Nato-rajoituksista.

Norjalaiset ryhtyivät 1960-luvulla puhumaan jopa niin sanotusta Pohjolan tasapaino -teoriasta. Siihen kuului muun muassa ajatus, että Neuvostoliitto jättää Suomen rauhaan, koska muussa tapauksessa Norja uhkaisi vastatoimena ottaa alueelleen sotilastukikohtia.

Pahaillaan Pohjois-Norjassa käynnissä olevaan Cold Response -sotaharjoitukseeen osallistuu 30 000 ihmistä.

Eri maiden Natoon liittymistä koskevat viralliset asiakirjat ovat yllättävän tiiviitä ja samanlaisia, ja ne löytyvät Naton kotisivuilta.

Jäsenyysprosessin aikana toki keskustellaan tarkemmin siitä, millaista osallistumista liittyvältä valtiolta odotetaan ja millaista apua se voisi saada kriisitilanteissa. Nämä asiat kuitenkin määritellään tarkemmin Naton kullekin alueelle tehtävissä puolustus­suunnitelmissa.

Iro Särkän mukaan Suomen suhde Naton kanssa on nyt niin läheinen, että Naton Suomeen kohdistuvat odotukset voidaan johtaa jo tällä hetkellä voimassa olevista kumppanuussopimuksista ja -tavoitteista.

”En usko, että Suomelle tulisi yllätyksenä se, mitä odotuksia Suomelle asetettaisiin”, hän sanoo.

”Suomessa on usein sellainen ajatusharha, että jos liittyisimme Natoon, meidät pakotettaisiin johonkin. Että emme olisi enää täysivaltaisia sanomaan, miten Suomea pitäisi puolustaa tai mihin Suomi osallistuu. Mutta eihän se niin mene.”

Särkkä muistuttaa myös, että Nato tekee päätökset yksimielisesti.

Helsingin yliopiston asiantuntija Iro Särkkä.

Särkän mukaan Suomi voisi Naton jäsenenä halutessaan pyrkiä Norjan mallin mukaiseen ratkaisuun.

”Oma kysymyksensä on kuitenkin se, haluaako Suomi, ettei tänne tulisi pysyviä tai ei-pysyviä muiden Nato-maiden joukkoja.”

Esimerkiksi Tanskassa, yhdessä Naton perustajamaassa, mielipiteet ovat viime aikoina muuttuneet.

Tanskassa vallitsi ennen Nato-jäsenyyttä vastaavanlainen puolueettomuuden ilmapiiri kuin Norjassakin. Tanskalla oli myös Itämerellä Bornholmin saarella hieman samanlainen tilanne kuin Norjalla Huippuvuorilla. Neuvostoliitto miehitti saarta vuoteen 1946 saakka, ja Tanskassa pelättiin vielä miehityksen päätyttyä, että Neuvostoliitto voisi haluta saaren takaisin haltuunsa.

Tanska on Norjan tavoin pitänyt tähän saakka linjanaan sitä, ettei maan alueelle sijoiteta Naton tukikohtia. Nyt Tanska neuvottelee kuitenkin Yhdysvaltojen kanssa turvallisuussopimuksesta, joka voisi mahdollistaa yhdysvaltalaisjoukkojen sijoittamisen maahan.

Nato on puolestaan heikentyneen turvallisuustilanteen vuoksi perustamassa uusia taisteluosastoja Romaniaan, Bulgariaan, Unkariin ja Slovakiaan. Lisäksi Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg on puhunut pysyvän läsnäolon lisäämisestä Naton itäisillä alueilla.

Tällaista läsnäoloa varsinkin ilmavalvontaan on vaatinut myös esimerkiksi Viron pääministeri Kaja Kallas.

”Stoltenberg on puhunut paljon myös arktisen alueen strategiasta. Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys vahvistaisi Naton yhteistä puolustusta pohjoisessa.”

”Jos Suomi olisi jäsen ja tänne haluttaisiin Nato-joukkoja, se olisi siis varmasti mahdollista”, Särkkä uskoo.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat