Hoitajat aloittavat järeän lakon, koska poliitikot eivät halua panna heidän palkkoihinsa yhtä paljon rahaa kuin hävittäjiin

Liitot ovat koko ajan pitäneet todellisena neuvottelukumppaninaan maan hallitusta, kirjoittaa politiikan toimittaja Teemu Muhonen analyysissaan.

Noin 25 000 hoitajaa aloittaa perjantaina kahden viikon lakon kuudessa sairaanhoitopiirissä.

31.3. 11:38

Hoitajien ensimmäinen laaja lakko alkaa perjantaina. Noin 25 000 hoitajaa aloittaa kahden viikon lakon kuudessa sairaanhoitopiirissä, myös Uudellamaalla. Kaksi viikkoa myöhemmin alkaa vielä laajempi lakko, jos sopua ei löydy.

Julkisen sektorin neuvottelujärjestöt hylkäsivät keskiviikkona valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan sovintoehdotuksen kunta-alan palkkaratkaisuksi keskiviikkona. Ehdotus vastasi suurin piirtein vientialojen aiemmin sopimia ratkaisuja. Myös muilla julkisen sektorin aloilla kuin sote-alalla on tulossa lakkoja.

Lue lisää: Hoitajien lakko alkaa perjantaina – sovinto­esitys ei kelvannut palkan­saajille

Lue lisää: Vaarantuuko henki ja terveys, mitä lakko tarkoittaa kiireettömälle hoidolle? Näin perjantaina alkava hoitaja­lakko vaikuttaa

Sairaanhoitajia edustavan Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen kuvasi olevansa valtakunnansovittelijan esityksestä ”vihainen ja surullinen”. Silti niin Rytkönen kuin muutkin kiistan osapuolet ovat tosiasiassa jo hyvän aikaa tienneet, että lakot ovat edessä.

Hoitajaliitot vaativat palkkaohjelmaa, joka nostaisi palkkoja viiden vuoden ajan joka vuosi 3,6 prosenttia enemmän kuin muilla aloilla. Pelkästään nämä niin sanotusti ylimääräiset korotukset nostaisivat palkkoja viidessä vuodessa noin viidenneksellä. Kun mukaan laskee yleisen linjan mukaiset palkankorotukset, palkat voisivat kohota karkeasti arvioituna noin kolmanneksen nykyisestä.

Työriitoja ratkovalla valtakunnansovittelijalla ei ole realistista mahdollisuutta esittää julkisen sektorin työntekijöille selvästi muita suurempia palkankorotuksia vain siksi, että nämä sellaisia pyytävät. Eikä julkisen sektorin työnantajia edustavalla Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:lla ole realistista antaa lupausta julkisin varoin rahoitettavista tuntuvista palkankorotuksista ilman, että julkisia varoja vahtivat poliitikot ovat sellaisia hyväksyneet.

Tähän asti käydyt neuvottelut ovat olleetkin pitkälti teatteria: hoitajaliittojen todellinen neuvottelukumppani on koko ajan ollut maan hallitus.

Työntekijäpuoli vetoaa siihen, että työvoimapulasta kärsivän tärkeän alan pelastaminen ei onnistu ilman palkkatason reipasta kohentamista. Kaikkien eduskuntapuolueiden edustajat esittivät tammikuun aluevaalien alla huolensa siitä, että hoitajien työoloja ja palkkoja tulisi kohentaa. Nyt liitot vaativat poliitikkoja muuttamaan puheet päätöksiksi ja lupaamaan rahat palkkaohjelmaan.

Lue lisää: Hoitajia pitäisi houkutella töihin suuremmalla palkalla, sanovat kaikkien puolueiden ehdokkaat vaali­koneessa – Onko tämä realistista?

Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen.

Keskeinen kysymys on, kuinka kallista työntekijöiden vaatimuksiin vastaaminen julkiselle taloudelle eli veronmaksajille olisi.

Lähihoitajia edustava Super kuvasi lehdessään keskiviikkona, että ”hoitajien palkankorotus olisi pakastepitsan kokoinen menoerä”. Liitto on laskenut, että palkkaohjelma kustantaisi keskipalkkaiselle kuntaveron maksajalle noin neljä euroa kuukaudessa. Työnantajapuolen KT:n laskema vastaava luku taas on moninkertainen, 28 euroa kuukaudessa.

Ero johtuu pääosin siitä, että hoitajaliitot ovat esittäneet osin harhaanjohtavia laskelmia. Niiden mukaan viisivuotinen palkkaohjelma kustantaa vuodessa 300 miljoonaa euroa. Tämä kuvaa kuitenkin vain ensimmäisen vuoden kustannusta. Kun korotus toistetaan, seuraavana vuonna hintalappu on jo yli 600 miljoonaa ja viiden vuoden jälkeen yli 1,5 miljardia euroa suhteessa nykytilaan.

Nykyisin sote-sopimuksen työvoimakustannukset ovat noin 8,5 miljardia euroa vuodessa. Osa palkankorotuksista tulisi julkiseen kirstuun veroina takaisin.

Hallitus pelkää, että hoitajien vaatimuksiin suostuminen avaisi Pandoran lippaan.

Pakastepitsaa parempi vertailukohta hoitajien vaatimalle palkkaohjelmalle on Suomen hävittäjähankinta. Hallitus kertoi 64:n F-35-hävittäjän hankinnan hinnaksi joulukuussa vajaat 8,4 miljardia euroa, kun huomioidaan oheishankinnat ja vuosien 2025–2030 ylläpitokulut.

Hoitajien palkkaohjelman suora kustannus liikkuisi tällä vuosikymmenellä suurin piirtein samassa mittaluokassa. Karkeasti runsaan miljardin euron nettovuosikustannuksen voi suhteuttaa koko valtion budjettiin, joka on tänä vuonna noin 65 miljardia euroa.

F-35-hävittäjiä esiteltiin Pirkkalassa vuonna 2020.

Pelissä on siis suuria summia. Päättäjät ovat katsoneet, että uusien hävittäjien hankinta on välttämätöntä Suomen turvallisuuden takaamiseksi. Hoitajaliitot taas katsovat, että palkkaohjelma on välttämätön hoitajapulan korjaamiseksi ja suomalaisten hoidon tulevaisuuden takaamiseksi.

Päättäjät eivät ainakaan toistaiseksi ole halunneet ottaa yhtä paljon lisävelkaa hoitajien palkkojen nostamiseksi kuin vaikkapa hävittäjien hankkimiseksi. Siksi hoitajien lakko perjantaina alkaa.

Päättäjiä huimaa paitsi vaadittujen palkankorotusten julkiseen talouteen syömä lovi myös se, että muut julkisten alojen työntekijät vaativat hoitajien vanavedessä samankaltaisia tuntuvia palkankorotuksia.

Valtiovarainministeriö laski viime viikolla, että koko kunta-alalle laajennettuna hoitajaliittojen vaatima palkkaohjelma heikentäisi jo valmiiksi velkaantunutta julkista taloutta lopulta 3,7 miljardia euroa joka vuosi. Hallitus pelkää, että hoitajien vaatimuksiin suostuminen avaisi Pandoran lippaan ja saisi ammattiryhmän toisensa perään vaatimaan muita korkeampia palkankorotuksia.

Poliitikot ovat vuoden 2007 niin sanotun Sari Sairaanhoitaja -kierroksen jälkeen toistelleet, ettei heidän tule sotkeutua työmarkkinaneuvotteluihin. Julkisen sektorin palkkakysymyksissä poliitikot ovat kuitenkin väistämättä osapuolia. Viime kädessä he päättävät, kuinka paljon niin sanotusti veronmaksajien rahaa julkisen sektorin työntekijöiden palkkoihin kulloinkin voidaan ohjata.

Asetelma on poikkeuksellisen vaikea. Hoitajien vaatimukset paremmista palkoista ovat voimistuneet pitkään, ja pandemian aikana myös suuren yleisön tuki vaatimuksille on saattanut voimistua. Pääministeri Sanna Marin (sd) sanoi oppositiopoliitikkona vuonna 2018, että ”naisten pitäisi mennä yleislakkoon, jotta naisvaltaisten alojen palkkakehitys ja arvostus saataisiin ylös kuopastaan”.

Nyt on varmaa, että hoitajat menevät lakkoon. Täysin auki puolestaan on, miten Marin ja muu hallitus jännitteisessä tilanteessa toimivat.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat