Tiede ja korkeakoulut ovat päättäjille heittopusseja

Tutkimusrahoitusta päätetään ensin kasvattaa, sitten siihen tehdään leikkauksia, jotka perutaan. Korkeakoulutusta välillä keskitetään, välillä hajautetaan. Myös tiedeministereitä tulee ja menee, kirjoittaa HS:n politiikan toimittaja Marjukka Liiten kommentissaan.

Tämän vaalikauden keskustalaisia tiede- ja kulttuuriministereitä ovat ainakin Annika Saarikko (vas.), Hanna Kosonen, Antti Kurvinen ja Petri Honkonen.

7.4. 16:08

Syksyllä 2017 opetus- ja kulttuuriministeriö julkisti juhlavasti korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision, jota se oli työstänyt yhdessä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kanssa.

Vision päämäärä oli kääntää Suomen tutkimusrahoitus ja koulutustaso nousu-uralle.

Tarkkoja tavoitteitakin asetettiin: tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen (tki) suhde kansantuotteeseen tuli nostaa neljään prosenttiin. Yli puolet nuorista piti saada suorittamaan korkeakoulututkinto.

Ja kaikki tämä vuoteen 2030 mennessä.

Toteutuminen ei ollut kiinni tahtotilan, tiekarttojen eikä edes parlamentaarisen tuen puutteesta, vaan rahasta, jota ei löydy. Visio on jäänyt unelmaksi tai harhanäyksi.

Tavoitteeseen pääsy edellyttäisi valtiolta noin 200 miljoonan euron vuotuista lisärahoitusta tutkimukseen. Yksityisiltä rahaa pitäisi tulla kaksinverroin.

Aika vain ei tunnu koskaan olevan passeli sen enempää pienipalkkaisten työntekijöiden ansioitten kuin tiederahoituksenkaan kohentamiseen, vaikka niille on laaja kannatus.

Gallupien mukaan esimerkiksi hoitajat ja opettajat ovat palkitsemisen arvoisia ja maailman tärkeintä työtä tekeviä ihmisiä – heti lääkärien jälkeen.

Tiedebarometrien mukaan kansa arvostaa tiedettä ja seuraa sitä herpaantumatta, joskin harva osaa nimetä yhtäkään elävää tutkijaa.

Kuolleista muistetaan kemisti A. I. Virtanen, jonka keksimä aiv-rehu toi Nobel-palkinnon Suomeen vuonna 1945. Virtasesta tuli myös Suomen Akatemian ensimmäinen esimies.

Tieteen Nobeleita ei Suomeen sen koommin ole juuri osunut.

Mutta kääntyykö suunta vihdoin?

Hallitus päätti tiistain kehysriihessä korottaa julkista tki-rahoitusta noin 350 miljoonaa euroa suhteessa edelliseen kehykseen ja julkisen talouden suunnitelmaan.

Summa on iso, mutta huomioon pitää ottaa se, että edellinen kehyspäätös sisälsi tiederahoituksen leikkauksia, joita nyt peruttiin.

Tutkimusrahoituksen parlamentaarista työryhmää johtanut kansanedustaja Matias Mäkynen (sd) ilmaisi asian tiedotteessa näin: ”Vuonna 2023 uhanneet leikkaukset vältetään, ja rahoituksen kuoppa on täytetty.”

Kuopan täyttäminen on tietysti parempi vaihtoehto kuin sen syventäminen, mutta tutkimusrahoituksen hinaus sinne pitkään tavoitellulle nousu-uralle kohti neljän prosentin bkt-osuutta jää pitkälti seuraavan hallituksen harteille.

Lähihistoria osoittaa, että talouden yskiessä myös tieteestä, tutkimuksesta ja koulutuksesta leikataan surutta.

Tämän vaalikauden hallituspuolueet profiloituivat jo etukäteen tutkimuksen ja koulutuksen kunnianpalauttajina, ja korkeakoulujen rahoitukseen saatiinkin tasokorotukset. Tosin koulutusvastuitakin on lisätty ilman uutta rahoitusta.

Vaalien jälkeen koko korkeakoulupolitiikka saattaa heilahtaa alueellisesta ja hajautetusta takaisin kohti keskitettyä, joten aika ei käy tiede- ja korkeakouluväellä pitkäksi.

Pitkäjännitteisyydestä tai tieteen arvostuksesta ei kerro sekään, että keskusta on vaihtanut tiede- ja kulttuuriministeriään vauhdilla.

Ennen vappua painavan salkun saa jo järjestyksessä neljäs kantaja, kansanedustaja Petri Honkonen. Hän seuraa Annika Saarikkoa, Hanna Kososta ja Antti Kurvista, josta tulee maa- ja metsätalousministeri. Kiivasta kierrätystä ei selitä vain Saarikon vanhempainvapaa.

Lue lisää: Puolustukseen yli kaksi miljardia euroa, sosiaalitukiin korotus, miljardeja lisää velkaa – Tästä hallitus päätti

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat