Nato-keskustelu haastaa ruotsalaisen identiteetin ja saa katsomaan Suomeen poikkeuksellisella tavalla, sanoo tutkija

Professori Anu Koivusen mukaan on hyvin poikkeuksellista, että Suomi näyttäytyy ruotsalaisessa keskustelussa esimerkillisenä.

Ruotsin mediassa on viime aikoina käsitelty paljon Suomen Nato-prosessia.

15.4. 2:00 | Päivitetty 15.4. 11:45

Viime aikoina Ruotsin mediassa ei ole puhuttu juuri muusta kuin kahdesta asiasta: Natosta ja Suomesta. Nämä asiat linkittyvät tiiviisti toisiinsa.

”On kiinnostavaa, että Ruotsin mahdollista Nato-kantaa koskevassa keskustelussa joka toinen lause koskee tällä hetkellä Suomea. Ja joka toinen lause sitä, että meidän täytyy kuitenkin itse tehdä päätöksemme”, sanoo Turun yliopiston professori, mediatutkija Anu Koivunen.

Yhden analyysin mukaan Suomi ja Ruotsi ovat sidoksissa toisiinsa ja tästä syystä niiden pitäisi tehdä Naton suhteen samanlainen ratkaisu suunnilleen samalla aikataululla. Tätä poliitikot ovat viime viikkoina toistelleet molemmissa maissa kuin mantraa.

Ruotsalaiset kantavat huolta siitä, ehtiikö Ruotsi mukaan, kun Suomen vauhti omassa prosessissaan vaikuttaa olevan niin kova.

”Siksi Ruotsin poliittinen johto joutuu toistelemaan vuoron perään näitä kahta lausetta. Että on tärkeää, että meillä on yhteistyö Suomen kanssa ja että Suomen merkitys on suuri. Mutta heti perään pitää sanoa, että totta kai Ruotsin pitää tehdä itse päätöksensä”, Koivunen sanoo.

Lue lisää: Onko Ruotsi tekemässä nopean Nato-käännöksen? Suomen kannan­muodostus asettaa Ruotsin pääministeri­puolueen valtavan paineen alle, sanoo ruotsalaisasiantuntija

Lue lisää: Marin tiedotus­tilaisuudessaan Tukholmassa: Saman­tahtisuuteen Ruotsin kanssa pyritään, mutta edellytys se ei ole

”Ruotsalaisilla ei ole 1 300 kilometrin rajaa Venäjälle. Heille tämä koko keskustelu ja sen vauhti on ihan uutta”, sanoo professori Anu Koivunen.

Tilanne on Koivusen mukaan hyvin poikkeuksellinen. Hän on seurannut Ruotsin julkista keskustelua 90-luvulta lähtien. On harvinaista, että Suomi näyttäytyy keskustelussa esimerkillisenä, Koivunen sanoo.

”Ruotsalaisethan katsovat yleensä vain länteen.”

Koivunen antaa vuosien varrelta muutaman esimerkin tilanteista, joissa Suomea on käsitelty ruotsalaisessa mediassa ja poliittisessa keskustelussa positiivisessa valossa.

Näin on tapahtunut esimerkiksi silloin, kun Suomi on investoinut ydinvoimaan. Aikoinaan Ruotsissa on ihannoitu myös suomalaista koulua. Samoin mielenkiintoa ja ihailua herättivät tietyssä vaiheessa Suomen kotitalousvähennykset, koska niitä voi käyttää muuhunkin kuin rakentamiseen.

”Näissä yhteyksissä Suomi on ollut pääkirjoituksissa ja journalismissa isosti esillä. Mutta eihän se ole mitään verrattuna tähän, mitä nyt on. Keskiviikkona koko Ruotsin media ei käsitellyt mitään muuta kuin Suomea.”

Nato-ratkaisu on monella tavalla maanjäristys Ruotsille ja ruotsalaisten kansalliselle identiteetille, Koivunen luonnehtii.

Tämä johtuu siitä, että ruotsalaiset eivät ole tottuneet keskustelemaan turvallisuus­poliittisesta tilanteesta. Siellä tällaiset asiat eivät ole olleet osa vaalikamppailuita niin kuin Suomessa, missä käydään kuuden vuoden välein presidentinvaalit. Niiden yhteydessä käydään keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

”Tämä on aivan merkittävä tekijä”, Koivunen sanoo.

”Turpokysymykset ovat Suomessa esillä muutoinkin enemmän. Ruotsissa ei ole käyty tällaista toistuvaa Nato-optiokeskustelua, mitä on Suomessa ollut 90-luvun lopulta lähtien.”

Jos Suomessa kansallinen identiteetti on nojannut liittoutumattomuuteen, Ruotsissa niin on ollut vielä vahvemmin. Ruotsalaisuuteen liittyy Koivusen mukaan ajatus siitä, että ollaan ulkopuolella ja sitä kautta turvassa.

”Kertomukseen siitä, millainen maa Ruotsi on, ei ole liittynyt ontologista haavoittuvuuden tunnetta, joka on Suomessa aina ollut olemassa.”

Nato-keskustelu siis haastaa ruotsalaisten kansallisen identiteetin. Yhtäkkiä ruotsalaisuuteen liittyvä kertomus pitäisi kirjoittaa uudelleen – ja nopeasti.

Ruotsissa muutokset tehdään Koivusen mukaan yleensä hitaissa demokraattisissa prosesseissa: asiat keskustellaan rauhassa läpi puolueorganisaatioissa.

”Isossa osassa poliittista kenttää ei ole valmistauduttu ollenkaan tällaiseen keskusteluun.”

”Suomen suhde Venäjään on erittäin tärkeä selitys sille, että täällä on vahva konsensuksen rakentamisen kulttuuri ja käytännöllinen suhtautuminen politiikkaan”, sanoo professori Åsa von Schoultz.

Nato-ratkaisuun pääseminen on Ruotsissa haastavampaa myös poliittisen kulttuurin vuoksi, sanoo valtio-opin professori Åsa von Schoultz Helsingin yliopistosta.

Ruotsissa politiikka on hänen mukaansa ideologisempaa kuin Suomessa. Siinä on hyväksytympää, että on erilaisia mielipiteitä ja tärkeysjärjestyksiä. Tämä näkyy von Schoultzin mukaan säännöissä, joilla puolueet tekevät politiikkaa ja siinä, kuinka politiikasta puhutaan.

”Suomessa politiikka on paljon käytännönläheisempää ja konsensushakuisempaa. Tämä näkyy yleisesti poliittisessa keskustelussa, mutta kontrastista tulee vielä suurempi, kun puhutaan ulko- ja turvallisuuspoliitikasta”, von Schoultz sanoo.

Suomessa on hänen mukaansa hyvin selvää, että pyritään saavuttamaan yhteinen kuva tilanteesta parhaan ratkaisun löytämiseksi.

Kun poliittisten näkemysten ideologinen perusta on vahvempi, mielipiteiden ja ajatusten muuttaminen on vaikeampaa ja vie enemmän aikaa, von Schoultz sanoo.

Hän käyttää esimerkkinä Ruotsin sosiaalidemokraatteja, jotka ovat rakentaneet politiikkansa liittoutumattomuuden varaan. Siksi Nato-päätös on puolueelle vaikea.

Tätä taustaa vasten Nato-keskustelu on edennyt Ruotsissa itse asiassa hyvin nopeasti, von Schoultz sanoo. Asia halutaan hänestä selvästi ratkaista ennen syyskuisia valtiopäivävaaleja.

”Sosialidemokraatit haluavat ehdottomasti välttää sitä, että Nato hallitsisi vaali­keskustelua.”

Ruotsin mediassa suhtaudutaan ihailevasti Suomen tapaan hoitaa ulkosuhteitaan.

Kovaan vauhtiin kiihtynyt Nato-keskustelu on Koivusen mukaan Ruotsin medialle iso haaste – varsinkin, kun katseet ovat kääntyneet sen myötä Suomeen.

”Ruotsin medioillahan ei ole Suomessa kirjeenvaihtajia. Ruotsalaiset tietävät hyvin vähän, mitä Suomessa tapahtuu. Nyt ruotsalaiset mediat ovat lähettäneet toimittajia Suomeen”, hän sanoo.

”Odotan sitä hetkeä, kun joku sanoo, että miksi koko ajan puhutaan Suomesta. On kiinnostavaa, että sellaisia ääniä ei ole vielä tullut.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat