Työmarkkina­kierros käy yli­kierroksilla, joiden purkuun tarvitaan valtion apua

Hallitus odottaa nyt sovittelulautakunnalta ratkaisuesitystä kunta-alan sitkeään työriitaan. Kompromissin pitäisi pelastaa osapuolten kasvot, mutta se ei saisi maksaa liikaa, kirjoittaa HS:n politiikan toimittaja Marjukka Liiten analyysissaan.

Sovittelulautakunnan puheenjohtaja, TEM:n alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen ja lautakunnan varapuheenjohtaja, työelämäprofessori Martti Hetemäki saapumassa kokoukseen torstaina.

21.4. 18:56

Työmarkkinoiden kielenkäytössä riittää sanontoja ja viisauksia, kuten ”mistään ei ole sovittu ennen kuin kaikesta on sovittu” ja ”ennen pitkää sopimus syntyy”.

Tavoitteiksi kiteytyy työnantajilla kustannuskilpailukyky ja työntekijöillä ostovoima, jonka kuntapalkansaajat haluavat nyt turvata monivuotisella palkkaohjelmalla. Siitä on tullut jopa sovun kynnyskysymys – hoitajien lisäksi myös esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettajille, sosiaalityöntekijöille ja lastenhoitajille.

Meneillään oleva työmarkkinakierros on ajautunut niin pahasti ylikierroksille, että usko sopimuksen syntyyn juuri kunta-alalla on koetuksella. Neuvotteluja on käyty tammikuusta asti, ja niitä on vauhditettu lakoilla, joita on luvassa lisää.

Kireitä työehtokiistoja ja pitkiä lakkoja on ollut ennenkin, mutta tuskin koskaan on eletty yhtä aikaa eurooppalaisen sodan ja globaalin pandemian keskellä. Talouden näkymiä sumentaa lujaa laukkaava inflaatio.

Sitkeää kunta-alan riitaa ratkoo parhaillaan sitä varten asetettu sovittelulautakunta, johon turvaudutaan silloin, kun neuvottelu tai tavanomainen sovittelu ei sopua synnytä.

Osapuolten ylikierrosten purkuun ja palkkaohjelman toteuttamiseen tarvitaan lautakunnan lisäksi valtion raha-apua, jota voi antaa hallitus.

Tosin hallitus ei voi ryhtyä sooloilemaan, vaan se odottaa sovittelulautakunnan esitystä: millainen ratkaisu tyydyttäisi edes osan järjestöjen kovista vaatimuksista mutta samalla mahtuisi kuuluisiin menokehyksiin.

Tähän mennessä hallituspuoleista vain vasemmistoliitto on avoimesti kannattanut palkkaohjelmaa, jolla julkisen sektorin naisvaltaiset ja pienipalkkaiset alat nostettaisiin ansiomontusta.

Sovittelulautakunnasta löytyy niin raha-asioiden kuin työmarkkinoidenkin tuntemusta. Lautakunnan varapuheenjohtaja on työelämäprofessori Martti Hetemäki, joka oli pitkään valtiovarainministeriön kansliapäällikkö, ja yksi jäsenistä on budjettineuvos Tanja Rantanen valtiovarainministeriöstä.

Sovittelulautakuntaa johtaa työ- ja elinkeinoministeriön alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen, jolla ei ole työmarkkinakokemusta. Tutkijataustainen Pylkkänen onkin joutunut melkoiseen kurimukseen, kun muutenkin aggressiivisiksi heittäytyneet hoitajien järjestöt Tehy etunenässä ovat ryöpyttäneet häntä pääsiäislomailusta ja neuvotteluhaluttomuudesta.

Toki Tehy ja Super ovat moittineet nihkeästä neuvotteluasenteesta myös työnantajaa eli Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:tä, joka onkin moitteille oikeampi osoite.

KT olisi hyväksynyt valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan maaliskuun lopulla tekemän sovintoesityksen, joka kutakuinkin noudatti niin sanottua yleistä linjaa mutta ei maininnut palkkaohjelmia sanallakaan.

Kaikki kunta-alan työntekijöitä edustavat järjestöt pitivät esitystä märkänä rättinä, joka joutaa heittää nurkkaan.

Osa palkansaajien järjestöistä on aiemminkin arvostellut ”työnantajien vuorolla” monien mutkien jälkeen valittua sovittelijaa liiankin työnantajamieliseksi. Piekkalan nelivuotinen kausi tulee katkolle tänä syksynä, ja edessä voikin olla henkilön vaihto.

Syksyllä käynnistyy uudestaan myös ikään kuin kesken jäänyt työmarkkinakierros vientialoilla, joista ainakin osalle on sovittiin kaksivuotinen sopimus niin, että toinen vuosi on niin sanottu optiovuosi, jonka palkankorotuksista neuvotellaan erikseen.

Esimerkiksi Teollisuusliitossa vahditaan nyt silmä tarkkana, löytyykö kunta-alan palkansaajille yleistä linjaa korkeampia korotuksia.

Pääministeri Sanna Marin (sd) on sanonut, että sovittelulautakunnalle pitää nyt antaa työrauha. Toisaalta hän on sanonut odottavansa siltä sovintoehdotusta jo ensi viikolla, mikä kuulostaa kovin optimistiselta.

Torstaina sovittelulautakunnan pakeilla olivatkin kaikki kunta-alan työriidan pääneuvottelijat, mutta esillä olivat vasta lähinnä sopimusten tekstiosioiden kipukohdat esimerkiksi työoloista ja -ajoista.

Palkankorotuksista ja mahdollisista palkkaohjelmista lautakunnan on määrä tehdä esitys itse, eikä tehtävä ole helppo.

Valistunut arvio on, että jotakin niin sanotun yleisen linjan eli noin kahden prosentin korotusten päälle pitäisi esittää, mutta pelkästään hoitajille sitä ei voi osoittaa – tarvitaanhan sairaaloissakin myös esimerkiksi välinehuoltajia, jotta leikkaukset sujuisivat.

On silti epärealistista, että esimerkiksi hoitajien vaatima viisivuotinen ohjelma, joka korottaisi palkkoja normaalikorotusten lisäksi joka vuosi 3,6 prosenttia, toteutuisi.

Vastaantulohalukkuutta voi ennen pitkää löytyä myös järjestöiltä, joiden lakkokassat eivät ole ehtymättömiä.

Sovittelulautakunta saattaa esittää myös luovia ratkaisuja, jotka toisivat yleiskorotusten lisäksi palkkausjärjestelmiin uudistuksia ja esimerkiksi tuottavuusosioita.

Tilannetta mutkistaa se, että ensi vuoden alusta tapahtuu jako kahden kerroksen väkeen, kun sote-henkilöstö siirtyy hyvinvointialueille, joita valtio rahoittaa suoraan, eikä niille hevin löydy uutta rahaa kustantamaan ylimääräisiä palkankorotuksia.

Ja vaikka kuntien talous on vahva, löytyy niilläkin aina myös muita rahareikiä kuin palkkakuoppien täyttö.

Kevyempi ratkaisu voisivat olla kertabonukset, mutta ne tuskin riittäisivät pelastamaan pitempiaikaisia ja pysyviä kohennuksia vaatineiden liittopomojen kasvoja jäsentensä edessä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat