HS selvitti, ketkä päättävät yliopistojen asioista – Onko valta valunut jo liikaa talouden, politiikan ja yliopisto­hallinnon eliitille?

”Jos vaikka yritysjohtaja lähtee yliopiston hallitukseen, sinne pitää mennä tekemään aidosti työtä, ei vain poimimaan merkintää cv:hen”, sanoo 12 vuotta LUT-yliopiston hallitusta johtanut Tuomo Rönkkö.

Muun muassa Olli Rehn, Christoph Vitzthum, Astrid Thors, Jaakko Kiander, Sari Baldauf, Markku Ollikainen, Anna Rotkirch, Mari Kiviniemi, Ilkka Salmi ja Ritva Viljanen ovat yliopistojen hallitusten jäseniä, jotka eivät kuulu niiden henkilökuntaan.

4.5. 2:00 | Päivitetty 4.5. 6:57

Yliopistoissa valtaa käyttävät entistä enemmän myös muut kuin yliopistojen oma, vaaleilla valittu väki eli professorit, opettajat, tutkijat, hallintohenkilöstö ja opiskelijat.

Nämä ”muut” ovat ulkopuolisia jäseniä hallituksissa.

Vuonna 2010 voimaan tulleen yliopistolain mukaan yliopiston ylintä päätösvaltaa käyttävän hallituksen jäsenistä vähintään 40 prosenttia on oltava muita kuin yliopistojen omaa henkilökuntaa.

Suomen 13 yliopiston hallituksissa on nyt kaikkiaan 126 jäsentä, joista muita kuin niiden omaa henkilökuntaa tai opiskelijoita on 61 eli lähes puolet.

Tästä joukosta löytyvät esimerkiksi Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn, vuorineuvos, entinen Metson toimitusjohtaja Jorma Eloranta ja Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja, professori Markku Ollikainen.

Myös entisiä kansanedustajia, euroedustajia ja ministereitä on nyt päättämässä yliopistojen budjeteista. Heistä esimerkki on Kaupan liiton toimitusjohtaja, entinen pääministeri Mari Kiviniemi.

Mari Kiviniemi.

Suomen ensimmäisessä säätiöyliopistossa eli Aalto-yliopistossa koko seitsemän hengen hallitus koostuu ulkopuolisista. Tampereen säätiöyliopistossa heitä on seitsemästä hallitusjäsenestä viisi. Tosin kahta ”sisäistäkään” jäsentä ei ole valittu vaaleilla.

Lue lisää: Kenellä on valta Suomen toiseksi suurimmassa yliopistossa? Kovat kiistat Tampereella leimahtivat jälleen

Julkisoikeudellisten yliopistojen hallituksissa on yleisimmin 10–11 henkeä, joista 4–5 tulee yliopiston ulkopuolelta.

Mutta keitä nämä ulkopuoliset ovat?

Akatemiatutkija Hanna Kuusela Tampereen yliopistosta päätyi tutkimuksessaan hallituksista johtopäätökseen, jonka mukaan ”yliopistot ovat toivottaneet tervetulleiksi suuryritysten johtajat ja johtavat poliitikot”.

Samalla intellektuaalinen valta on korvautunut hänen mukaansa managerialistisella vallalla.

Kuusela kartoitti suomalaisyliopistojen hallitusten ulkopuolisten jäsenten taustat käymällä läpi yhteensä 193 hallitusjäsenen yritys- ja muut yhteydet vuosilta 2010–2020.

Yli viidesosa ulkopuolisista hallitusjäsenistä lukeutuu Suomen suurituloisimpaan promilleen.

Yliopistojen hallituksiin on kartoituksen mukaan noustu useimmin elinkeinoelämästä. Elinkeinoelämän edustajien osuus on liki 40 prosenttia, kun esimerkiksi kulttuuria, taidetta ja järjestöjä edustaa vain kymmenen prosenttia hallitusten jäsenistä.

Julkista ja poliittista valtaa edustaa noin viidesosa hallitusjäsenistä, ja loput tulevat tiedeyhteisöstä – ja etenkin sen professorikunnasta.

Hanna Kuusela.

Kuuselan mukaan elinkeinoelämän osuus korostuu niinkin, että kaikista yliopistojen ulkopuolisista hallitusjäsenistä noin neljäsosa on ollut myös Suomen 500 suurimman yrityksen hallituksessa tällä vuosituhannella. Yli viidesosa ulkopuolisista hallitusjäsenistä lukeutuu Suomen suurituloisimpaan promilleen.

Riikka Heikinheimo.

Elinkeinoelämässä arvostetaan yritysosaajien osallistumista yliopistohallintoon.

Johtaja Riikka Heikinheimo Elinkeinoelämän keskusliitosta EK:sta pitää ulkopuolisten hallitusjäsenten tuloa yliopistoihin ehdottomasti molempia puolia hyödyttävänä muutoksena.

”Yliopistojen ja yritysten yhteistyö hyötyy siitä, että yliopistojen hallituksissa on vahvoja hallitusammattilaisia, joilla on myös laajat kansainväliset verkostot. Yliopistothan operoivat pitkällä aikajänteellä, ja niiden on hyvä saada signaaleja myös ulkopuolelta ja mahdollisimman aikaisessa vaiheessa”, Heikinheimo sanoo.

Valitettavana hän pitää sitä, että aika harvalla yliopistolla on vieläkään kansainvälisiä edustajia hallituksessa.

Heikinheimo myös kiistää huolen siitä, että yritysedustajilla olisi intressi kaventaa yliopistodemokratiaa: ”Ei heillä sellaiseen ole aikaa.”

Esimerkiksi Tampereen säätiöyliopistoa perustettaessa kritisoitiin yritysten ja johtajien ylivaltaa.

On myös esitetty epäilyjä, ettei kiireisillä yritysjohtajilla olisi ylipäänsä aikaa osallistua yliopistojen hallitustyöskentelyyn.

Tuomo Rönkkö.

Tuomo Rönkkö on sijoittaja, liikemies, innovaatiovaikuttaja ja hallitusammattilainen, joka toimi tasan 12 vuotta Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston LUT:n hallituksen puheenjohtajana. Hän luopui asemastaan viime vuodenvaihteessa.

”Rehtori on yliopistolaivan kippari, ja hänellä ja hallituksen puheenjohtajalla tulee olla vahva luottamussuhde”, Rönkkö sanoo.

Hänen mielestään hallitus ei saa olla liian homogeeninen.

”Ei saa olla pelkkiä vanhoja ukkoja, vaan myös nuoria ja naisia”, hän toteaa.

”Jos vaikka yritysjohtaja lähtee yliopiston hallitukseen, sinne pitää mennä tekemään aidosti työtä, ei vain poimimaan merkintää cv:hen.”

Rönkkö kuvaa uuden yliopistolain tuomaa muutosta valtavaksi, kun valtion tilivirastoista tuli julkisoikeudellisia yhteisöjä. Hänen mukaansa samalla yliopistoihin juurtui strateginen johtaminen, jossa asetetaan yhdessä tavoitteita koko yliopiston parhaaksi.

Hän sanoo, että yliopiston henkilöstön ulkopuolelta tulleena hän edusti myös veronmaksajaa.

”Katsoin myös, että rahankäyttö on järkevää.”

Rönkkö ei haikaile 1970-luvun mies ja ääni -tavoitteita tai edes kolmikantaa, vaikka oli jo tuolloin aktiivinen opiskelijaosallistuja korkeakoulumaailmassa.

”Sehän oli enemmän vastakkainasettelua ja taistelua vallasta”, hän sanoo.

”Ei saa olla pelkkiä vanhoja ukkoja, vaan myös nuoria ja naisia.”

Yliopistojen hallituksista on tullut myös eräänlaisia kierrätyspaikkoja tai uusia urasuuntia yliopistojen vanhoille professoreille ja jopa rehtoreille ja kanslereille.

Useimmiten aiempi korkeakoulu-ura on kuitenkin toisesta yliopistosta.

Esimerkiksi Helsingin yliopiston hallitusta luotsaa nyt Svenska handelshögskolanin eli Hankenin emeritusprofessori Niklas Bruun, joka tosin on työskennellyt aiemmin myös Helsingin yliopistossa. Bruun seurasi presidentti Tarja Halosta hallituksen johdossa.

Bruunin mukaan on hyödyksi, että yliopiston ulkopuolinen jäsen ”tietää jotain myös yliopistosta”.

”Yliopistojen hallitusten puheenjohtajilla on syytä olla monipuolinen kokemus sekä yliopistosta että muualta. On eduksi, että on itsekin väitellyt ja omaa tutkijataustaa”, Bruun arvioi.

Kovin korkea asema yhteiskunnan hierarkiassa ei välttämättä ole vain eduksi.

”Pelkäänpä, ettei vastuullisilla johtopaikoilla yhteiskunnassa tai elinkeinoelämässä toimivilla henkilöillä riitä aina aikaa tai tarmoa muiden tehtävien ohella paneutua yliopistojen monimutkaisiin kuvioihin”, Bruun sanoo.

”Itse olen kyllä intohimoinen yliopistolainen ja kaipa myös yliopistoeliittiä”, hän myöntää.

Siihen hän ei ota kantaa, onko valta yliopistoissa valunut jo liikaakin talouden, politiikan ja yliopistohallinnon eliitille.

Konstantin Kouzmitchev.

Eliittejä muutenkin tutkineen Hanna Kuuselan mukaan yliopistojen hallinnonuudistus on vaarantanut yliopistodemokratiaa ja itsehallintoa. Etenkin yliopistojen ”keskiryhmät” ja opiskelijat ovat kärsineet.

Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) puheenjohtaja Konstantin Kouzmitchev pitää tärkeänä, että yliopistodemokratiaa, opiskelijoiden edustusta hallinnossa ja kolmikantaista päätöksentekoa vahvistetaan yliopistoissa. Kolmikanta tarkoittaa sitä, että asioista päättämässä ovat professoreiden lisäksi myös muu henkilöstö ja opiskelijat.

Silti hän ei olisi ajamassa ulkopuolisia jäseniä pois hallituksista.

”Ulkopuoliset jäsenet antavat omaa osaamistaan yliopistoyhteisöön ja tuovat mukanaan arvokkaita näkemyksiä, joita tarvitaan yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa. Sehän on yliopistolain mukaan yksi yliopiston tehtävistä”, hän sanoo.

Kouzmitchev muistuttaa myös, että julkisoikeudellisissa yliopistoissa hallituksen valitsee kollegio, jossa opiskelijoilla on vahva edustus.

”Kollegion jäsenet harkitsevat näkemystensä perusteella, millä taustoilla ihmisiä hallitukseen valitaan.”

HS on esitellyt yliopistojen hallitusten ulkopuolisia jäseniä aiemmin vuosina 2017 ja 2015.

Lue lisää: Helsingin yliopistolle nimitettiin historian ensimmäinen naisrehtori: ensitöikseen Sari Lindblom haluaa ratkaista kysymyksen, joka jakaa yliopistolaisia

Lue lisää: Presidentti Tarja Halonen saapuu vihdoin saliin, jota vältteli neljä vuotta – Sitten hän istuu alas ja kertoo mielipiteensä Afrikan tähti -kohun anteeksipyynnöistä

Lue lisää: Tampereen yliopiston rehtoriksi palkattiin muutos­johtaja, ja sen jälkeen on jaettu potkuja, johtajia on paennut ja pikku­joulu­näytelmäkin kiellettiin

Lue lisää: EK:n kysely yritysten ja yliopistojen yhteis­työstä: Moni yrityksille tärkeä tutkimus­ala, kuten koneen­rakennus, uhkaa hiipua

Lue lisää: Yliopiston kulisseissa varotaan ”voimakkaita tunteita” ja ”mainehaittoja” – Asiantuntijoiden mukaan riippumaton tutkimus lipuu kohti bisnesmaailman toimintatapoja

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat