UPM:n tehtaiden lakko oli irvi­kuva siitä, miten paikallisia sopimuksia pitää tehdä

Perjantaina päättynyt 112 päivän lakko oli Suomen pisin yli 70 vuoteen. UPM:n taistelu näyttää hämmentävältä, kirjoittaa HS:n politiikan toimittaja Teemu Luukka analyysissään.

Lakkovahti UPM:n Kaukaan tehtaalla Lappeenrannassa ensimmäisenä lakkoaamuna 1. tammikuuta.

22.4. 20:43

Perjantaina päättyi Suomen pisin lakko yli 70 vuoteen, kun Paperiliitto ja metsäyhtiö UPM hyväksyivät sovittelija Leo Suomaan sovintoesityksen.

Lakko kesti 112 päivää.

Ay-liikkeen historiaa tutkineen dosentti Tapio Bergholmin mukaan vain putkimiesten lakko vuonna 1951 on ollut pitempi kuin nyt koettu poikkeuksellinen työtaistelu.

Inderesin analyytikko Antti Viljakainen arvioi, että lakko vähentää UPM:n liikevoittoa noin 2–3 miljoonaa euroa päivässä. Lakko on saattanut siis maksaa UPM:lle jopa yli 300 miljoonaa euroa.

Viljakainen korostaa, että täsmällistä lukua on vaikea vielä sanoa. UPM ei ole arvioinut lakon vaikutusta julkisuudessa.

Lue lisää: Kuukausia jatkunut lakko UPM:n tehtailla päättyy, osapuolet hyväksyvät sovintoesityksen

Joka tapauksessa lakko oli erittäin kallis UPM:lle muun muassa siksi, että lakon aikana sellun myynti on ollut erittäin kannattavaa.

UPM:n neljästä sellutehtaasta kolme sijaitsee Suomessa. Myös Lappeenrannan biopolttoainetehdas olisi hyrrännyt lakon aikana sievoisen summan rahaa.

UPM tullee kertomaan lakon negatiiviset vaikutukset niin vähäisinä ja positiiviset vaikutukset niin suurina kuin vain pystyy.

UPM sai perjantaina tehdyssä sopimuksessa osan keskeisiä päämääriään läpi.

Se sai ennen kaikkea kaikille viidelle toimialalleen omat ja aikaisempaa jonkin verran joustavammat sopimukset.

Sopimuksen myötä yhtiössä siirryttiin kausipalkasta tuntipalkkaukseen. Yhtiön mukaan palkkaa maksetaan jatkossa tarkemmin tehdyn työn mukaan, mutta kustannusvaikutus yhtiölle lienee aika lailla sama kuin ennenkin.

Lakon pituudesta voisi päätellä, että erityisesti palkat ovat UPM:n toiminnan keskeisin menoerä.

Näin ei ole, vaan palkkojen osuus on arviolta noin 10–15 prosenttia yhtiön kustannuksista.

Raaka-aineet ovat paljon suurempi erä, mutta kun tehtaiden sulkemisia mietitään ja tehdään kansainvälisiä vertailua, kaikki erät ovat tärkeitä.

UPM yritti saada etenkin painopaperiduunareita tekemään 100–150 tuntia lisää työtä vuodessa ilman palkankorotusta. Siinä yhtiö epäonnistui.

Työaika pitenee paperitehtaiden vuorotyössä noin 30 tunnilla vuodessa, mutta lisäajasta maksetaan ihan normaali palkka.

Paperiliittolaisten työaika on lyhyempi kuin keskimäärin työntekijöillä. Työnantaja tuskin voi sanoa saaneensa selkävoittoa eikä palkansaajan kohtaloa voi pitää kohtuuttomana, jos työaika nousee vaikkapa 34,5 tunnista noin 35 tuntiin viikossa.

Yhtiö lupasi maksaa sopimuskauden ajalta palkan työntekijöille, jos yhtiö sulkee paperitehtaita kauden aikana.

UPM halusi myös mahdollisuuden ulkoistaa toimintojaan, mutta ulkoistamisessa ei tapahtunut muutosta. Käytännössä yhtiö ei voi edelleenkään ulkoistaa toimintojaan ilman pääluottamushenkilön hyväksyntää.

Paperiliitolle lakko maksoi noin 20 miljoonaa euroa lakkoavustuksina. Sen lisäksi työntekijät menettivät ansioitaan. Lakosta oli myös muita menetyksiä yhteiskunnalle: alihankkijoiden ja metsäomistajien tuotot ja valtion verotulot vähenivät.

Paperiliitto voitti siinä, että sen asema neuvottelujen osapuolena ei heikentynyt eivätkä työntekijöiden ansiot heikentyneet.

Yleensä lakot alkavat siksi, että palkansaajat haluavat lisää palkkaa tai muita etuja.

Nyt ei ollut siitä kyse. Paperiliittolaiset vaativat aivan samaa palkankorotusta kuin yleensäkin on tänä ja viime vuonna maksettu.

Nyt vaatija oli työnantaja: se halusi niitä kuuluisia työpaikkakohtaisia joustoja.

Lakko syntyi, koska työntekijät näkivät, että UPM haluaa heikentää ay-liikkeen neuvotteluvoimaa. Paperiliitto pelkäsi eikä syyttä, että UPM:n haluaa neuvotella palkoista ja muista eduista työntekijän kanssa kahdestaan, ei siis vahvan liiton välityksellä.

”Työtaistelu ei koskenut vain UPM:n paperiliittolaisia jäseniä vaan laajemmin ay-liikettä: paperiliittolaiset puolustivat lakollaan järjestäytynyttä neuvotteluoikeutta”, Paperiliitto kirjoitti sovun jälkeisessä tiedotteessaan.

UPM:n taistelu näyttää hämmentävältä, koska kaksi muuta suurta metsäyhtiötä eli Stora Enso ja Metsä Group pystyivät sopimaan omista sopimuksistaan Paperiliiton kanssa ilman lakkoja. Metsä Groupilla on myös toimialakohtaiset sopimukset, ja ne syntyivät ilman lakkoja.

UPM:n pyrkimyksellä saada jokaiselle toimialalle omat sopimukset on järkiperusteet, mutta on vaikea nähdä, että lakon menetyksiä kyetään maksamaan takaisin uusilla sopimuksilla aikoihin.

UPM:n toimitusjohtajaa Jussi Pesosta on pidetty tarkan euron johtajana, joka on nostanut UPM:n menestykseen.

Lakko kesti kuitenkin niin kauan, että UPM:n asiakkaatkin ovat saattaneet kummastella, minkä takia Pesonen oli valmis riskeeraamaan yhtiön maineen ja valtavat tuotot työtaistelussa, jonka tuloksena on sopimus, joka ei radikaalisti eroa kilpailijoiden sopimuksista.

Lakko saattaa aiheuttaa mainehaitan. Yhtiö on voinut myös menettää markkinoita, mutta tuskin merkittävästi ja pysyvästi.

UPM on hyvin menestyvä yhtiö, jolla on paksu tase ja varaa pitää osakkeenomistajat tyytyväisinä kunnon osingoilla vaikka tulos heikkenisi lakon takia.

UPM:n toimitusjohtajalla Jussi Pesosella ja UPM:n hallituksen puheenjohtajalla Björn Wahlroosilla on tapana korostaa osakkeenomistajien etuja kaikessa yrityksen toiminnassa.

Voi kuitenkin kysyä, oliko tässä taistelussa kyse vain ja ainoastaan osakkeenomistajien edusta.

Ulkopuoleisen silmissä näyttää siltä, että tällä kertaa mukana oli myös aimo annos pitkään patoutunutta tunnetta sekä halua kurittaa ja nujertaa ay-liikettä.

Pitkä työtaistelu tuntuu aina pitkään työpaikoilla.

Vaikka työntekijöiden on varmasti mukava palata töihin ja saada taas kunnon palkkaa, UPM on työnantajana saanut myös kolauksen.

Etenkin ay-aktiivit muistavat UPM:n ristiretken pitkään.

Eikä taistelu parantanut myöskään ylipäätään metsäyhtiöiden työnantajakuvaa, mutta tuskin myöskään Paperiliiton maine sopimusten tekijänä mitenkään erityisesti lujittui.

Suomessa on puhuttu yrityskohtaisesta sopimisesta pitkään, ja sitä UPM halusi. Lopputuloksena oli yrityskohtaisen sopimisen irvikuva.

Luulisi, että tällaisen varsin järkevältä kuulostavan sopimuksen olisi saanut aikaiseksi vähemmälläkin rahanpoltolla.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat