Suomi ei saa varsinaisia turva­takuita, mutta lisäturvan tarjonnasta ei ole pulaa – Tämä tiedetään Suomen saamasta avusta Nato-prosessin aikana

Julkisista lausunnoista ja taustakeskusteluista on alkanut muodostua viime viikkoina verraten selvä kuva: Suomea ei olla jättämässä omilleen, vaikka Naton tarjoama virallinen turva astuu voimaan vasta jäsenyyden hyväksymisen jälkeen.

Niinisalossa järjestettävä Arrow 22 -sotaharjoitus keräsi paikalle poikkeuksellisen paljon mediaa sekä Suomesta että ulkomailta keskiviikkona. Harjoituksessa on mukana suomalaisten lisäksi joukkoja myös Britanniasta, Latviasta, Yhdysvalloista ja Virosta.

5.5. 13:38

Jos ja kun Suomi pian ilmoittaa hakevansa Nato-jäsenyyttä, alkaa aika, johon varautumisesta on kyselty pitkin kevättä.

Jos Venäjä ryhtyy ilkeyksiin ja tarve vaatii, onko Suomelle tarjolla apua?

Täsmällistä tietoa Suomelle luvatusta lisäturvasta on kerrottu julkisuuteen tai edes taustana varsin vähän, sillä kyse on monelta osin luottamuksellisesta tiedosta.

Julkisista lausunnoista ja taustakeskusteluista on silti alkanut muodostua viime viikkojen aikana yleiskuva: Suomea ei olla jättämässä omilleen, vaikka Naton tarjoama virallinen turva astuu voimaan vasta jäsenyyden hyväksymisen jälkeen.

Viimeksi tätä kuvaa vahvisti Britannian puolustusministeri Ben Wallace, joka vieraili keskiviikkona Suomessa.

Hän vastasi lehdistötilaisuudessa kysymykseen siitä, minkälaista käytännön turvaa Britannia voisi antaa Suomelle jäsenyysprosessin aikana ja tulisiko se Suomen avuksi, jos Suomeen hyökättäisiin.

Wallace sanoi ykskantaan, että olisi ”käsittämätöntä”, jos Britannia ei tulisi Suomen ja Ruotsin tueksi. Tarkemmin hän ei kertonut mahdollisista tuen muodoista.

Mitä Suomelle tarjottava tuki voisi – Britanniaa laajemmin – konkreettisesti olla?

Kyse on yhtäältä vahvoista poliittisen tuen osoituksista ja toisaalta mahdollisesta sotilaallisesta läsnäolosta.

Sotilaallisella puolella selvää on, ettei Suomelle ole tulossa niin sanottuja virallisia turvatakuita. Naton viides artikla on voimassa vasta liittymisen jälkeen.

Yksittäisten maiden viralliset turvatakuut ovat puolestaan valtiosopimuksia, joilla toinen valtio lupautuu puolustamaan maata, johon hyökätään. Ne edellyttäisivät lähtökohtaisesti paikallisten parlamenttien hyväksymistä ja olisivat hitaita ja vaikeita prosesseja, jotka saattaisivat kestää yhtä kauan kuin Suomen Nato-jäsenyyden ratifiointi.

Sen sijaan muunlaista, epävirallisempaa solidaarisuutta Suomelle on mitä ilmeisimmin tarjolla, jos tarve vaatii.

HS:n taustakeskustelujen mukaan useat Nato-maat ovat jo ilmaisseet voivansa reagoida Suomen tukipyyntöihin, mikäli sellaisia esitetään. Olennaisimpia näistä ovat suuret Nato-maat.

Alustavia suunnitelmia yhteistyötoimista on jo tehty.

Suomella on useiden maiden kanssa jo nyt laajaa puolustusyhteistyötä, ja sen puitteissa voidaan toimia myös nyt eri tavoin.

Toimista ei kerrota tarkasti.

Kyse voisi olla esimerkiksi siitä, että olemassa olevia harjoitussuunnitelmia täsmennetään. Käytännössä siis kasvatetaan harjoituksen kokoa tai muutetaan sen laatua.

Varsinaisista lisäharjoituksista Nato-prosessin ajaksi ei ole tiettävästi sovittu.

Ajatus on, että säätövaraa on tilanteen ja tarpeen mukaan.

Sotilaallinen läsnäolo voisi olla vaikkapa laivastovierailuja. Esimerkiksi Ahvenanmaan ja Gotlannin kohdalla Nato-maan laivaston läsnäolo olisi merkittävä lisäturva.

Suomi tekee yhteistyötä jo tällä hetkellä myös esimerkiksi kyberpuolustuksessa ja tiedustelutiedon osalta. On mahdollista, että tukea tulisi vielä lisää.

Presidentti Sauli Niinistö sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa huhtikuun lopussa, että Suomi ja Ruotsi ovat samalla viivalla luvatussa lisäturvassa.

Aftonbladetin mukaan Ruotsille on luvattu Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian taholta ”konkreettisia lupauksia turvasta” Nato-hakemusprosessin ajaksi. Tämä tarkoittaisi kasvatettua sotilaallista läsnäoloa, syvennettyä harjoitustoimintaa ja vahvaa poliittista tukea.

”Ruotsin puolustusvaliokunnan puheenjohtaja kuvaili niitä takuita, joita Ruotsille on annettu. Ne ovat täysin identtisiä verrattuna siihen, mistä olen keskustellut Stoltenbergin, Bidenin, Johnsonin ja Macronin kanssa”, Niinistö sanoi IS:lle.

Ruotsin valtiopäivien puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Pål Jonson sanoi aiemmin HS:lle, että Naton jäsenmaat voisivat antaa Suomelle ja Ruotsille tukea jo jäsenyysprosessin aikana muun muassa laajempien ja kattavampien sotilasharjoitusten kautta. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi suurempaa läsnäoloa Britannian ja Yhdysvaltain laivastoilta, hän sanoi

Pääministeri Sanna Marin (sd) kertoi puolestaan viimeksi tiistaina Berliinissä, että Saksa on luvannut tukensa Suomelle ja Ruotsille, jos se haluaa Natoon.

Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) on pitänyt esillä sitä, että vaikka Naton viralliset turvatakuut eivät päde hakijoihin, on Naton intressissä hoitaa jäsenyysprosessi siten, ettei minkäänlaisia ”turvallisuuspoikkeamia” tapahtuisi sinä aikana, kun jokin maa on hakemassa Naton jäseneksi.

Haavisto on muistuttanut myös jo olemassa olevasta EU:n yhteisestä solidaarisuuslausekkeesta, eli artiklasta 42.7. Se velvoittaa EU-maita avunantoon ”kaikin käytettävissä olevin keinoin” silloin, jos jokin niistä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi.

Taustakeskusteluissa HS:lle kerrotaan, etteivät keskustelut varsinaisia turvatakuita kevyemmästä tuesta ole olleet lainkaan hankalia. Pikemminkin päinvastoin. Halukkuutta tuen tarjoamiseen on ollut runsaasti, ja maat ovat toisinaan olleet asiassa jopa aktiivisempia kuin Suomi.

Taustakeskusteluissa korostetaan myös sitä, ettei Suomella ole tällä hetkellä mitään tarvetta varsinaiselle sotilaalliselle tuelle, sillä suoria uhkia ei ole näkyvissä. Suomi kykenee vastaamaan turvallisuudestaan itse.

Tilanne toki voi muuttua. Haaste on ennakoida tarkalleen, minkälaista tukea ja milloin voitaisiin tarvita.

Hyvin olennaisena nähdään, ettei mahdollinen tuki näyttäydy provosoivana.

”Ratkaisu ei ole ketään vastaan. Se on meidän puolesta”, presidentti Niinistö painotti HS:lle huhtikuussa antamassaan haastattelussa mahdolliseen Nato-prosessiin liittyen.

Yksi lähde kuvaa lisäturvaan liittyvän ratkaisun voivan olla sellainen, että hakuprosessin aikana maat lupaavat tarkistella tilannetta koko ajan, ja toimenpiteitä lisätään tarvittaessa.

Taustakeskusteluissa mainitaan yhtenä keskeisenä uhkana hybridivaikuttaminen, esimerkiksi se, että Venäjä toisi Suomen rajojen yli tuhansia Venäjällä asuvia paperittomia turvapaikanhakijoita. Tällaiseen tilanteeseen Suomen lisäturva ei purisi, vaan tilanne pitäisi hoitaa itse.

Suomi neuvottelee parhaillaan EU:n komission kanssa siitä, millaisia uusia valtuuksia Suomen viranomaisilla voisi olla tällaisessa tilanteessa. Kyseessä on valmiuslain pikauudistus, josta vielä puuttuu virnaomaisten täsmälliset toimivaltuudet rajoilla.

Lue lisää: Hybridivaikuttamisesta esitetään valmiuslakiin uutta perustetta poikkeusoloille

Lue lisää: HS:n tiedot: Hallituksen uusi valmius­laki lähtee edus­kuntaan torsona – Hallitus ei ole löytänyt vielä itärajaa sulkevia pykäliä

Poliittisista tuenilmaisuista keskusteluja on jo käyty ja käydään edelleen.

Jo ennen hakemuksesta ilmoittamista monet maat ovat kertoneet tukevansa Suomen turvallisuuspoliittisia valintoja ja Nato-jäsenyyttä, mikäli sitä päätetään hakea.

Viimeksi keskiviikkona Norjan pääministeri Jonas Gahr Støre ehdotti, että Norjan Tanskan ja Islannin pitäisi ratifioida Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys samana päivänä.

Taustalla käydään nyt keskusteluja eri maiden poliittisesta tuesta myös tästä eteenpäin.

On mahdollista, että nämä keskustelut johtavat jo ennalta jossain määrin koordinoituihin tukea ilmaiseviin ulostuloihin sen jälkeen, kun Suomi on ilmoittanut halukkuudestaan hakea Nato-jäsenyyttä.

Maat päättävät luonnollisesti lausunnoistaan itse, mutta Suomi on käynyt keskusteluja, joissa se on pyrkinyt korostamaan Suomen näkökulmaa.

Suomi on painottanut esimerkiksi sitä, että se päättää itse omista turvallisuusratkaisuistaan ja että Suomen jäsenyys olisi Natolle kokonaisuutena hyödyllinen.

Mahdollista on HS:n tietojen mukaan sekin, että Suomi sopisi jonkun tai joidenkin maiden kanssa tarkasti muotoillusta deklaraatiosta, jonka teksti hyväksytettäisiin poliittisesti ennalta.

Poliittisessa tuessa on kyse pitkälti viestistä, jossa Nato-maat tukevat Suomen valintoja.

Viestinnällinen ja visuaalinen vahva signaali olisi, jos Suomen ja Ruotsin valtionjohdot osallistuvat Naton Madridin kesäkuun lopun huippukokoukseen ja esiintyvät siellä nykyisten Nato-maiden johtajien rinnalla jo halukkuutensa ilmaisseina jäsenkandidaatteina.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat