Kannatus matelee, mutta luotto Annika Saarikkoon pysyy keskustassa

Paavo Väyrynen haastaa Annika Saarikon puheenjohtajana, mutta Saarikon jatkoa pidetään varsin varmana, kirjoittaa HS:n politiikan toimittaja Elina Kervinen analyysissaan.

Keskustan puheenjohtajaksi valittu Annika Saarikko kuvattiin keskustan puoluekokouksessa Oulussa 5. syyskuuta 2020.

10.6. 2:00 | Päivitetty 10.6. 7:32

Kannatus junnaa edelleen viime eduskunta­vaalien tulosta heikommissa luvuissa. Nyt kenttään pitäisi valaa taistelutahtoa, sillä ensi kevään vaalit lähenevät kovaa vauhtia.

Siinä tiivistetysti asetelma, josta keskusta aloittaa perjantaina kolmi­päiväisen puolue­kokouksensa Lappeenrannassa.

Viikonloppuna järjestetään myös kokoomuksen ja vasemmistoliiton puoluekokoukset.

Lue lisää: Petteri Orpolla on edessään aivan toisenlainen puoluekokous kuin hän itsekään osasi odottaa

Lue lisää: Viikonloppuna selviää viimein vasemmisto­liiton Nato-kanta – Äänestyksestä tulossa toden­näköisesti tiukka

Lue lisää: Kolme puoluetta kokoontuu puolue­kokouksiinsa – HS seuraa politiikan superviikon­loppua tiiviisti

Keskustalle kokouksen suurin merkitys lienee siinä, miten se onnistuu yhdistämään keskusta­väkeä ja virittämään tunnelmaa kohti vaalitaistoa.

Viimeisissä gallupeissa keskustan kannatus on ollut 12–13 prosenttia, kun viime eduskunta­vaaleissa puolueen lukema oli 13,8 prosenttia.

Tuo tulos oli heikoin koko itsenäisyyden aikana.

Jotain pitäisi siis nyt tehdä, ellei ensi kevään vaaleista haluta uutta historiallisen heikkoa lukua.

Tällä kertaa keskusta ei näytä hakevan lääkettä kannatus­alhoonsa puheen­johtajan vaihdosta.

Keskustaveteraani, vuosina 1980–1990 puoluetta johtanut Paavo Väyrynen haastaa toki Annika Saarikon puheenjohtajana Lappeenrannassa. HS:n taustakeskusteluissa keskustalaiset eivät kuitenkaan näe, että Väyrysellä olisi mahdollisuuksia saada minkäänlaista merkittävää tukea.

Viimeistään Väyrysen omat puoluehankkeet veivät hänet marginaaliin keskustassa. Hän erosi puolueesta 2018, mutta palasi sittemmin jäseneksi.

Kiinnostavaa toki on, paljonko Väyrynen onnistuu yhä keräämään ääniä.

Usko Saarikkoon vaikuttaa keskustassa ylipäätään edelleen varsin vankalta.

Hänen asemaansa tukee muun muassa se, että vaikka eduskunta­vaali­kannatus laahaa, puolue teki odotuksia paremman tuloksen sekä kunta- että aluevaaleissa.

Saarikon koetaan lisäksi esiintyneen vakaasti ministeri­tehtävissään ja julkisuudessa yleensäkin. Puheenjohtajan vaihtamisen sijaan nyt halutaan jatkuvuutta.

Todellinen näytön paikka Saarikolla on kevään eduskunta­vaaleissa.

Keskustassa toki toivottiin, että puolue olisi alkanut nousta kannatus­alhostaan jo, kun Saarikko valittiin puolueen johtoon Katri Kulmunin tilalle Oulun puolue­kokouksessa vuonna 2020.

Merkittävää muutosta ei ole tapahtunut, mutta harva tuntuu syyttävän tilanteesta suoraan Saarikkoa.

Syitä hakee kuka mistäkin. Yksi syy lienee jo keskustan päätös lähteä hallitukseen vuoden 2019 vaalitappion jälkeen. Hallituksessa kannatuksen nostaminen on lähtö­kohtaisesti vaikeaa, eikä keskustan asema tässä hallituksessa ole ollut helppo.

Maailmanmenostakaan ei juuri ole ollut apua.

Keskustelu on keskittynyt koronakriisiin ja sen jälkeen Venäjän hyökkäys­sotaan Ukrainassa sekä Nato-päätökseen. Niiden kohdalla suurimman hyödyn tuntuvat gallupien valossa saaneen pääministeri­puolue Sdp ja Naton osalta oppositio­puolue kokoomus.

Keskustassa on toiveita, että huoltovarmuudesta sekä ruoan ja energian hinnoista käytävä kiihtyvä keskustelu antaisi puolueelle ilmatilaa. Saarikko vetää hallituksen varautumisen työryhmää. Puolue miehittää ylipäätään tältä kannalta merkittäviä ministeriöitä ja on omalla tontillaan teemassa.

Toistaiseksi esimerkiksi hallituksen maatalouden kustannuskriisiin antama tuki ei kuitenkaan näytä auttaneen keskustaa. Tausta­keskusteluissa jotkut keskustalaiset nostavat päinvastoin esiin tyytymättömyyttä siihen, miten kustannusten nousuun on onnistuttu vastaamaan. Nähtäväksi jää, kuinka paljon tällaista kritiikkiä kuuluu Lappeenrannassa.

Mitä puoluekokouksen päätöksiin tulee, tulee varapuheen­johtajakisasta luultavasti selvästi puheen­johtaja­kisaa tiukempi.

Jatkoa hakevat kaikki kolme nykyistä varapuheen­johtajaa, eli tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen, kansanedustaja Markus Lohi ja Suomen startup-yhteisön toimitus­johtaja Riikka Pakarinen.

Uusina varapuheenjohtajiksi pyrkivät kansanedustaja Mikko Savola, Keskustanuorten puheenjohtaja Aleksi Sandroos ja leppävirtalainen keskusta­toimija Juho Satti.

On varsin mahdollista, että joku istuvista varapuheenjohtajista saa luopua paikastaan.

Puoluesihteeriksi ainoana on ehdolla nykyinen puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen.

Keskustan on kokouksessaan määrä myös hyväksyä eduskunta­vaaliohjelman 2023 päätavoitteet.

Kyseessä on pari sivua pitkä ympäripyöreä maalailu, jossa ei vielä tehdä konkreettisia avauksia. Linjauksen lienee tarkoitus luoda maastoa sille profiilille, jonka keskusta rakentaa varsinaisessa vaali­ohjelmassaan syksyllä.

Turvaa, työtä ja toivoa -nimellä kulkevassa paperissa keskusta kirjaa ”palaavansa perusasioiden äärelle”. Huomiota saavat muun muassa huolto­varmuus ja varautuminen, peruskoulut sekä mielenterveys.

Taustakeskusteluissa keskustalaisilla tuntuu yhä olevan uskoa siihen, että onnistunut kampanja, kuten aluevaaleissa, voi kääntää keskustan suunnan ennen vaaleja.

Missään tapauksessa kampanjasta ei tule helppoa, ja puolueella on paljon pelissä.

Gallupien mukainen tulos tarkoittaisi, että keskusta vakiintuisi yhä visummin keskisuureksi puolueeksi kauas takavuosien suurten sarjasta.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat