Turkki saattaa pyytää Suomelta poliittista tukea Naton jäsenyys­prosessissa, arvioivat asian­tuntijat

Turkin soimattu presidentti Erdoğan saa nyt kansain­välistä huomiota rauhan­edistäjänä.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan Turkin kansalliskokouksessa huhtikuussa.

7.5. 13:28

Ukrainan ja Venäjän välisiä neuvotteluja on käyty Turkissa, ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on yrittänyt saada niin venäläiskollegansa Vladimir Putinin kuin Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin Istanbuliin neuvotteluihin.

Kun Venäjä hyökkäsi helmikuun lopulla Ukrainaan, uskottiin laajalti, että kriisi vaikuttaisi negatiivisesti Turkkiin. Vakavan talouskriisin keskellä olevalla Turkilla on muun muassa taloudellisesti tärkeitä suhteita sodan kumpaankin osapuoleen. Lisäksi se kuuluu sotilasliitto Natoon.

”Mielestäni Turkki on toiminut diplomaattisesti melko taitavasti luomalla itselleen tilan, jossa se on erityisessä roolissa neuvotteluissa”, sanoo Carnegie Europe -tutkimuslaitoksen vieraileva tutkija, turkkilaisen, Istanbulissa toimivan Edam-ajatushautomon johtaja Sinan Ülgen puhelimitse STT:lle työmatkaltaan Brysselistä.

”Turkki pystyi rakentamaan itselleen diplomaattisen tien olemalla ainoa Nato-maa, joka ei ole asettanut Venäjälle pakotteita. Samalla se on kuitenkin toimittanut Ukrainalle aseistettavia lennokkeja ja sulkenut Mustallemerelle vievät salmet sota-aluksilta”, Ülgen sanoo.

Turkkilainen kansanvälisten suhteiden professori ja kommentaattori Ilhan Uzgel sanoo, että Turkin ja presidentti Erdoğanin asemaa ovat edistäneet hyvät suhteet Ukrainaan ja Venäjään. Presidentillä on ollut keskusteluyhteys Putiniin jo jonkin aikaa.

Turkin Istanbulissa on pidetty Venäjän ja Ukrainan edustajien välisiä tapaamisia, Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov ja Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleba tapasivat Antalyassa maaliskuussa. Erdoğanin kanslian mukaan Erdogan sanoi viime viikolla puhelimessa Putinille, että Turkki haluaa luoda alueelle kestävän rauhan mahdollisimman pian käyttämällä hyväkseen Istanbulin neuvotteluissa saatua vauhtia.

Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleba (vas.) ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov tapasivat Turkissa.

Alueellinen eristäytyneisyys johti suunnan muutokseen

Vielä jokin aika sitten Turkin ulkopolitiikka näyttäytyi aggressiivisena. Monia on saattanut yllättää Turkin ja autoritääristä hallintoa johtavan Erdoğanin rooli rauhan edistämisestä. Pääkaupunki Ankarassa on kuitenkin tehty käännös. Ülgen ja Uzgel sanovat, että Turkin ulkopolitiikan suunta muuttui noin puolitoista vuotta sitten pehmeämmäksi. Uzgel sanoo, että Turkki oli jäänyt alueellisesti erityksiin eikä sen suhteissa muun muassa Euroopan unioniin ollut kehumista.

”Jatkossa Turkin täytynee osoittaa sitoutumista sen ydinliittoumalle, joka on Nato”

”Lisäksi Yhdysvalloissa tuli valtaan presidentti Joe Biden. Erdoğanilla oli ollut hyvät suhteet Donald Trumpiin”, Uzgel sanoo puhelimitse Ankarasta.

1980- ja 1990-luvuilla diplomaattina työskennellyt Ülgen sanoo, että Turkissa on pitkään ajateltu, että maa pystyy toimimaan aivan kuin se olisi yhtä etäällä Venäjästä, Kiinasta ja Natosta. Tämä ei hänestä voi kuitenkaan enää jatkua geopoliittisen tilanteen muututtua sodan myötä.

”Jatkossa Turkin täytynee osoittaa sitoutumista sen ydinliittoumalle, joka on Nato”, Ülgen pohtii.

Uzgel näkee käännöksessä myös sisäpoliittisia elementtejä etenkin, kun Turkissa järjestetään ensi vuonna sekä parlamentti- että presidentinvaalit. Suurin osa väestöstä on pitänyt hyvänä, että Turkki pysyisi sodassa niin sanotusti puolueettomana.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan ja ukrainalaiset ja venäläiset neuvottelijat Istanbulissa maaliskuussa.

”Lännessä voidaan olla tyytyväisiä tai tyytymättömiä”

Turkilla on Venäjän ja Ukrainan rauhanprosessissa myös omat etunsa kiikarissa. Professori Uzgel sanoo, että Erdogan haluaa nostaa kansainvälistä asemaansa. Tätä voisi edistää se, että Turkissa saataisiin aikaiseksi jonkinlainen rauhaan liittyvä sopimus. Uzgel huomauttaa, että moni maa haluaisi päästä samanlaiseen tilanteiseen ja esimerkiksi Ranskan presidentti Emmanuel Macron on myös ollut yhteyksissä Putiniin ja Zelenskyiin.

”Jos Erdogan olisi kansainvälinen johtaja, joka toisi rauhan suureen sotaan, se nostattaisi hänen kansainvälistä asemaansa”, Uzgel sanoo.

Sota on hänen mukaansa tarjonnut Erdoganille mahdollisuuden luoda paremmat suhteet Bideniin, EU:hun ja Natoon.

Suomen Lähi-idän instituutin säätiön asiamies, Turkin-tutkija Anu Leinonen uskoo, että Turkin asema neuvotteluissa on muistuttanut muita maita Turkin geopoliittisesta ja geostrategisesta merkityksestä. Neuvottelut voivat hänen mukaansa parantaa Turkin mainetta ja ovat saattaneet niin jo tehdäkin.

”Tämä on myös muistuttanut Yhdysvalloille ja Natolle, kuinka tärkeä Turkki onkaan”, Leinonen sanoo.

Osa saattaa ajatella, että neuvotteluja tulisi edistää sellainen taho, joka tunnetaan rauhasta ja ihmisoikeuksista. Ülgen toteaa, että loppupeleissä neuvottelut ovat Turkin, Ukrainan ja Venäjän välinen asia.

”Lännessä voidaan olla tyytyväisiä tai tyytymättömiä, mutta ei ole lännen tehtävä asettaa esteitä tielle, jonka Turkki on viitoittanut itselleen”, hän sanoo.

Turkissa on jo turruttu sotiin

Talouskriisin kanssa kamppaileva Turkki on riippuvainen Venäjästä monella saralla, kuten energiassa, turismissa ja ruokahuollossa. Turkki on tällä hetkellä paljolti tuontienergian varassa, vaikka sen tavoitteena onkin vähentää riippuvuutta. Turkkiin on esimerkiksi rakenteilla ensimmäinen ydinvoimala. Sitä tosin rakentaa venäläinen Rosatom.

Ukrainasta ja Venäjältä tulevat turistit ovat Turkille tärkeitä. Tänä vuonna Turkissa tuskin nähdään paljoakaan ukrainalaisturisteja, mutta maan taloudelle on tärkeää, että venäläisturistit saapuvat Turkkiin. Leinonen sanoo, että viime vuoden sesongin pelastivat nimenomaan Venäjältä tulevat turistit.

”Turkki voi kärsiä todella pahasti, jos se kääntyisi Venäjää vastaan ja Venäjä kääntyisi Turkkia vastaan. En näe, kuinka paljon Turkki voisi hyötyä siitä, jos se tekisi, mitä länsimaat ja Nato-maat painostavat sitä tekemään”, Leinonen sanoo.

Diplomaattisella tasapainoilulla Turkki suojelee omaa talouttaan. Leinonen avaa, että Turkin virallisen tilastokeskuksen lukujen mukaan vuosi-inflaatio on maaliskuu huomioon ottaen yli 61 prosenttia. Tilastokeskusta on usein syytetty tilastojen vääristelystä erityisesti inflaation ja työttömyyden suhteen. Inflaatio voi siis todellisuudessa olla paljon suurempi.

”Maaliskuun inflaatio oli korkein 20 vuoteen. Erityisesti polttoöljyn, bensan ja ruuan hinnat nousevat.”

Leinonen sanoo, että Ukrainassa käytävä sota ei ole Turkissa yhtä merkittävä keskustelunaihe kuin Suomessa. Ihmisiä puhuttavat enemmänkin ruuan hinta, inflaatio, köyhyys ja sisäpolitiikka.

”Jos miettii, niin Turkin naapurissa Syyriassa on sodittu kymmenen vuotta. Irakissa on epävakaata. Turkissa on totuttu ja turruttu sotiin.”

Leinonen arvioi, että Erdoganin onnistuminen neuvotteluissa voisi hieman helpottaa hänen tilannettaan.

”Turkin talouden ongelmat ovat ihan muualta (kuin Ukrainassa käytävästä sodasta) lähtöisin”, Leinonen huomauttaa.

Venäjän ja Turkin suhteessa on kyse kilpailusta ja yhteistyöstä

Turkin ja Venäjän suhde on monimutkainen. Ülgen kuvaa, että suhteessa on sekä kilpailun että yhteystyön elementtejä.

”Siinä ei ole kyse jommastakummasta. Se on molempia samaan aikaan.”

Turkki ja Venäjä ovat läsnä samoilla alueilla, mutta ovat tukeneet eri tahoja. Syyriassa Venäjä on tukenut Bashar al-Assadin hallintoa, Turkki on halunnut hallinnon vaihtoon. Vuoristo-Karabahin kiistassa Venäjä on asettunut Armenian puolelle ja Turkki on tukenut Azerbaidžania. Maat ovat tukeneet eri tahoja myös Libyassa. Turkki ei myöskään ole tunnustanut Krimin niemimaan liittämistä Venäjään.

”Turkin ja Venäjän tavoitteissa on vain vähän päällekkäisyyttä. Ne ovat kuitenkin joissakin asioissa pystyneet löytämään metodin konfliktien ratkaisuun”, Ülgen sanoo.

Ülgen ajattelee, että nykyisillä neuvottelulla on Turkille myös turvallisuusetuja. Hän näkee, että Turkki tarvitsee Venäjän osallistumista ja kumppanuutta Syyriassa.

Venäjällä on selkeästi Ukrainaa merkittävämpi rooli Turkin ulko- ja talouspolitiikassa, joten voisiko tästä olla Ukrainalle huolta?

”Venäjä on miehittänyt Ukrainaa. Ukrainalla ei ole sitä luksusta, että se voisi laittaa Turkin syrjään”, Uzgel pohtii.

Mitä Turkki voisi pyytää Suomelta Nato-jäsenyysprosessissa?

Suomessa ja Ruotsissa pohditaan nyt tarkkaan mahdollista Naton jäsenyyttä. Turkki liittyi Natoon ensimmäisten maiden joukossa vuonna 1952, jolloin sotilasliiton perustamisesta oli kulunut vasta kolme vuotta.

”Ensinnäkin Turkki on yksi Naton merkittävistä jäsenmaista. Turkki on aina muokannut ja tulee jatkossakin muokkaamaan Naton päätöksentekoa. Tietysti päätökset tehdään yksimielisesti, mutta osa maista on tavallaan yhdenvertaisempia kuin toiset. Ja Turkki on yksi näistä maista. Suomen tulisi nähdä Turkin rooli tällaisena”, Ülgen sanoo lisäten, että Yhdysvalloilla on toki aivan erityinen asema.

Ülgen ja Uzgel uskovat, että Turkilla ei olisi mitään sitä vastaan, että Suomi ja Ruotsi liittyisivät Natoon. Molemmat asiantuntijat näkevät, että Turkki voi käydä jäsenyysprosessissa myös kahdenkeskisiä neuvotteluja maiden kanssa.

”Ongelma on se, että Turkki tulee varmasti käymään neuvotteluja. Se tulee kysymään jotain vastineeksi jäsenyydestä”, Uzgel sanoo.

”Tämä ei tarkoita, että Turkki estäisi jäsenyyden. Se tulisi tuomaan esiin, että Nato-liittolaisina Ruotsin ja mahdollisesti Suomen tulisi toimia enemmän Turkin turvallisuusodotusten mukaisesti”, Ülgen sanoo.

Turkin ja Yhdysvaltain presidentti tapasivat Naton huippukokouksessa maaliskuussa 2022.

Uzgel näkee, että se, mistä neuvoteltaisiin, riippuu tilanteesta. Kyse voi olla esimerkiksi jonkinlaisesta poliittisesta tuesta.

Ruotsin tapauksessa Uzgel ja Ülgen mainitsevat Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n. Turkki näkee, että Ruotsi ei ole ottanut tyydyttävällä tavalla kantaa Syyriassa toimivia, kurdijohtoisia Syyrian demokraattisia joukkoja (SDF) vastaan. Ruotsalaisministerit ovat tavanneet SDF:n edustajia.

Turkki näkee SDF:ään kuuluvat kurdijoukot PKK:n haarana. Turkki on luokitellut PKK:n terroristijärjestöksi. Syyriassa toimivat kurdijoukot ovat olleet Yhdysvalloille merkittävä liittolainen taistelussa terroristijärjestö Isisiä vastaan.

Ülgen pohtii, että Suomen olisi myös hyvä huomioida ne jakolinjat, jotka vallitsivat Natossa ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Hän kuvaa, että Baltiassa ja Pohjois-Euroopassa uhkana on nähty Venäjä, kun taas Välimeren maat ovat keskittyneet useampiin uhkiin, kuten eteläisiin romahtaneisiin tai romahduksen partaalla oleviin valtioihin ja radikalisoitumiseen.

”Tietysti sota Ukrainassa on muuttanutta tilannetta. Suomen tulisi kuitenkin tiedostaa, että kun Turkki tarkastelee maailmaa, kyse ei ole ainoastaan Venäjästä”, Ülgen sanoo.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat