Eduskunta aloittaa tänään historiallisen Nato-keskustelun, jonka tulos on selvä – Todellinen Nato-debatti on silti vasta edessä

Kiinnostus Suomen historiallista Nato-päätöstä kohtaan on suurta. Eduskuntakeskustelu tuskin tarjoaa enää suurta draamaa.

Eduskunta aloittaa maanantaina keskustelun Nato-päätöksestä.

16.5. 2:00 | Päivitetty 16.5. 8:46

Perjantaina eduskuntatoimittajia varoitettiin: kannattaa varata aikaa töihin tullessa maanantaina, eduskunnan ovella saattaa nimittäin olla tungosta.

Syy huolenpitoon oIi Suomen historiallinen päätös hakea Nato-jäsenyyttä. Eduskunta aloittaa keskustelunsa siitä tänä aamuna kello 10.

Seuraamaan odotetaan suurta joukkoa toimittajia paitsi Suomesta myös kansainvälisesti. Jo sunnuntaina, kun presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin (sd) kertoivat Nato-linjauksesta Presidentinlinnassa, oli paikalla arviolta kymmeniä ulkomaisen median edustajia.

Vastaavaa nähdään Suomessa hyvin harvoin.

Huomio ei toki yllätä. Suomen päätös liittoutua sotilaallisesti tuntuu turvallisuuspolitiikan asetelmissa koko Pohjois-Euroopassa. Näin on erityisesti siksi, että myös Ruotsi todennäköisesti hakee jäsenyyttä.

Minkälainen näytös eduskunnassa on tarjolla?

Yksi vastaus on, että päätöksen merkittävyydestä huolimatta suurta draamaa tuskin enää nähdään.

Onhan selvää, mitä Suomi lopulta Nato-jäsenyydestä päättää.

HS:n seurannan mukaan selvästi yli kaksi kolmasosaa kansanedustajista kannattaa jäsenyyttä. Määräenemmistökin siis löytyy, jos perustuslakivaliokunta myöhemmin tulkitsisi, että sitä tarvitaan, kun Suomen jäsenyys palaa ratifioitavaksi eduskuntaan.

Lue lisää: Perustuslaki­valiokunta ottaa kantaa Nato-kysymykseen vasta, kun jäsenyys on siunattu muissa maissa

Suuri samanmielisyys kysymyksestä latistanee hiukan keskustelua, kuten on ollut koko kevään Nato-keskustelun ajan.

Jännittävimmät kysymykset liittyvätkin eduskunnan päätöksenteossa lopulta suhteellisen vähämerkityksellisiin yksityiskohtiin. Äänestääkö lopulta viisi vai kymmenen edustajaa jäsenyyttä vastaan? Entä kuka on poissa? Ja kauanko edustajat jaksavat keskustella?

Monen muistissa on Suomen edellinen hyvin merkittävä ulkopoliittinen merkkipaalu: vuoden 1994 EU-päätöksenteko ja sen viivytystaisto.

Asian ensimmäisessä käsittelyssä pidettiin yli 400 puheenvuoroa. Käsittelyyn täysistunnossa käytettiin kaikkiaan yli 180 tuntia.

Nyt vastaava tai ylipäätään minkäänlainen viivyttely olisi yllätys. Nato-päätöstä vastustaa vain harva kansanedustaja, eikä ennalta ole ollut viitteitä siitä, että protesteihin olisi halua.

Monella – niin vastustajalla kuin kannattajallakin – voi sen sijaan olla tarve perustella omaa kantaansa, ja siksi moni luultavasti haluaa puhua.

Tätä ennakoivat eduskuntaryhmien puheenjohtajat loppuviikolla.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan 24. helmikuuta muutti valtaosan kansanedustajista ajatuksia Natosta, aivan kuten se muutti kansalaistenkin kantoja. Historiankirjoihin saatetaan siksi haluta kirjata tuo ajatusmaailman muutos.

Odotus loppuviikosta olikin, ettei äänestämään välttämättä päästäisi vielä maanantaina, vaan päätös venyisi tiistaille. Asiasta äänestetään, mikäli vastaesitys tulee, kuten luultavasti tulee.

Eduskunnan käytäviltä ei ole kuulunut ainakaan laajaa halua yrittää kiirehtiä päätöstä tai pitää puheenvuorojen määrää kurissa. Kaikkien halukkaiden oikeutta puhua merkittävästä asiasta pidetään tärkeämpänä. Ääni voi toki muuttua, jos päätös uhkaisi venyä vielä tiistailtakin.

Loppuviikosta arvuuteltiin, ehtisikö Ruotsi lopulta kiriä Suomen ohi ja jättää Nato-hakemuksen ensin Brysseliin Suomen eduskunnan keskustellessa.

Lauantaina julkaistussa HS:n haastattelussa pääministeri Sanna Marin sanoi uskovansa, että jos Ruotsikin päätyy hakemaan, hakemukset todennäköisesti jätettäisiin yhtä aikaa alkavalla viikolla.

Pienellä eritahtisuudellakaan ei toki historian näkökulmasta olisi juuri mitään merkitystä.

Lue lisää: Pääministeri Marin kertoo hetkestä, jolloin hän tiesi, että Suomi tulee hakemaan Natoon: ”Olin aivan varma”

Sisällöllisesti eduskuntakeskustelussa tuskin on tarjolla paljoa uutta verrattuna jo aiempiin Nato-debatteihin.

Vasemmalta vastustajien joukosta voi kuulua arvostelua siitä, ettei kevään aikana ole todellisesti arvioitu muita vaihtoehtoja kuin Natoa. Oikealta taas korostettaneen päättäväisyyden merkitystä ja Natoa ainoana oikeana tienä.

Uutta vipinää keskusteluun voi tuoda Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin perjantainen lausunto siitä, ettei Turkki suhtaudu positiivisesti Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyteen.

Mahdollista on myös, että keskustelun suunta kääntyy jo hieman vahvemmin kohti sitä, mitä jäsenyys tarkoittaa ja minkälainen Nato-maa Suomi haluaa liittymisen jälkeen olla. Teemoja voivat ovat esimerkiksi ydinaseisiin liittyvä politiikka ja aktiivisuus kansainvälisissä sotilasoperaatioissa.

Sunnuntaina annetussa selonteossa todetaan jäsenyyden sisällöstä esimerkiksi, että Suomi osallistuisi erikseen sovittavalla tavalla joihinkin rauhan ajan yhteisen puolustuksen tehtäviin, esimerkiksi Baltian ja Islannin yhteiseen ilmavalvontaan sekä nopean toiminnan joukkoihin.

Keskusteluja jäsenyyden ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan konkreettisesta sisällöstä saadaan lähivuosina käydä varmasti tiuhaan.

Jäseneksi pyrkimisen hyväksyminen on vasta alkua.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat