”Suomalaista luontoa ei voi suojella kukaan muu kuin me” – Luonnonsuojelulain historiallinen uudistus eteni eduskunnan käsittelyyn, kokoomus huolissaan oikeusturvasta

Laissa uutta on luontotyyppien suojelu ja uusi tapa korvata yritysten ja kuntien luonnolle aiheuttamia haittoja.

Ilmasto- ja ympäristöministeri Emma Kari (vihr) puhui eduskunnassa keskiviikkona.

18.5. 14:00 | Päivitetty 18.5. 15:44

Suomen luonnonsuojelulain uudistus eteni keskiviikkona eduskunnan käsittelyyn.

Luonnonsuojelulain uudistus on varsin historiallinen, sillä kyseessä on vasta toinen kerta, kun Suomen vuonna 1923 säädettyä luonnonsuojelulakia uudistetaan perusteellisesti. Edellinen uudistus on vuodelta 1997.

Uudistustyö on aiheuttanut vääntöä hallituksen sisällä, mutta kompromissi löytyi, ja ympäristöministeri Emma Kari (vihr) esitteli lakiesityksen viime viikon torstaina kesken Suomen kuumimman Nato-päivän.

Lue lisää: Malminetsintä kansallis­puistoissa kiellettäisiin ja ekologinen kompensaatio saisi lain suojan – hallitus antoi esityksen uudesta luonnon­suojelulaista

Kari kommentoi uudistusta HS:lle keskiviikkona eduskunnassa juuri ennen käsittelyn alkua. Hänen mukaansa vihreiden näkökulmasta kyseessä on yksi koko hallituskauden tärkeimmistä uudistuksista.

”Silloin kun aloitin tässä pestissä, totesin, että iso asia koko loppukaudella on nostaa luontokato ilmastokriisin rinnalle tämän ajan suurimpien kysymysten joukkoon”, hän sanoi.

”Se etenee myös Suomen luonnossa. Joka yhdeksäs laji on uhanalainen. Puolet luontotyypeistä on uhanalaisia.”

Karin mielestä Suomen politiikassa luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä ei vielä välttämättä aina yhtä vakavana asiana kuin ilmastokriisiä. Hallituskumppaneille hän on kuitenkin kiitollinen lain etenemisestä. Hän ei juuri halua kommentoida esimerkiksi keskustan kanssa esiintyneitä ristiriitoja, vaikka mainitseekin, että uudistus ei ollut helppo.

”Ymmärrys on lisääntynyt, ja yli puoluerajojen ymmärretään, että nykyinen lainsäädäntö ja nykyiset toimet luontokadon pysäyttämiseksi eivät ole riittäneet.”

Kokonaan uutta laissa on ekologisen kompensaation käsite. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi yrityksen tai kunnan rakennusprojektin alle jäävien luontoarvojen korvaamista niin, että haitan aiheuttaja maksaa samankaltaisen luonnon suojelusta tai ennallistamisesta jossakin muualla.

Laki ei pakota kompensointiin, mutta tarjoaa luontoarvojen markkinoille raamit ja valvonnan. Maanomistaja voi hankkia maidensa luontoarvoille viranomaisten hyväksynnän, jolloin myös niiden kauppaaminen kompensoijalle on selkeämpää.

Samalla yritys pystyy viranomaisen hyväksynnän turvin sanomaan, että haittoja todella on korvattu eikä kyse ole pelkästä viherpesusta.

”Tämä ala on ollut villi länsi”, ympäristöministeri Kari totesi HS:lle ennen eduskuntakäsittelyä. Hänen mukaansa toivetta sääntöjen selkeyttämisestä on tullut paljon yrityksiltä itseltään.

Lakiin oli aluksi tulossa joissakin tapauksissa myös pakottavaa vaatimusta kompensoinnista joissakin tapauksissa. Nyt käsittelyyn tullut laki perustuu kuitenkin täysin vapaaehtoisuuteen.

Karin mukaan esimerkiksi eteläisen Suomen metsien vapaahehtoinen suojeluohjelma Metso on ollut osoitus siitä, että vapaaehtoisuudellakin voidaan saada tuloksia aikaan. Nykyään maanomistajat tarjoavat Metsoon enemmän metsää kuin mitä määrärahoja riittää suojelukorvausten maksamiseen.

Metson lisääminen osaksi lakia on sekin yksi uuden lain uudistuksista.

Vihreiden kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius kommentoi lähetekeskustelussa, että hänen mielestään tulevaisuudessa kompensointi pitäisi saada pakolliseksi. Hän kiitti kuitenkin käsitteen ottamista mukaan lakiin ja uskoi sen auttavan siinä, että hyvinvoinnin kasvu saataisiin kytkettyä irti luonnon heikentämisestä.

”Tavoitteena ei pidä olla puhtaan omantunnon ostaminen, vaan kannusteen luominen taloudellisen toiminnan luontovaikutusten minimoimiseksi.”

Lisäksi laissa uutta on uhanalaisten luontotyyppien suojelun vahvistaminen, ilmastonmuutokseen sopeutumisen kirjaaminen lakiin ja kaivostoiminnan haittojen torjuminen kieltämällä malminetsintä kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa.

Vieraslajien, kuten supikoiran ja minkin, poistoa helpotetaan myös suojelualueilla.

Karin mukaan luontokadon torjunnassa hyvä puoli on se, että vastuuta ei ole helppo vierittää muualle.

”Ilmastokeskustelussa aika usein kysytään, että minkä takia me täällä tehdään, miksei keskitytä Kiinaan tai Yhdysvaltoihin ja heidän päästöihinsä. Tässä tämä koko asetelma kääntyy päinvastoin, koska on täysin selvää, että kaunista suomalaista luontoa ei voi suojella kukaan muu kuin me.”

Oppositiopuolue kokoomuksen ryhmäjohtaja, ilmasto- ja ympäristöasioita pitkään seurannut Kai Mykkänen on huolestunut oikeusvarmuuden heikkenemisestä, vaikka näkeekin laissa myös tarpeellisia muutoksia.

Myös Mykkänen kommentoi lakia HS:lle juuri ennen eduskuntakäsittelyn alkua.

”On myönteistä ja tärkeää, että luonnon monimuotoisuuden turvaaminen kokonaisvaltaisempana käsitteenä kuin perinteinen luonnonsuojelu saa lakipohjan”, hän totesi.

”Myös se on myönteistä, että nyt luodaan lakipohja luonnonhoidon taloudelliselle korvaamiselle”, hän sanoi ekologiseen kompensaatioon ja metsien suojelun Metso-ohjelmaan viitaten.

Kokoomuksessa suurin huoli liittyy siihen, että laissa uhanalaiset luontotyypit tuodaan osaksi lainsäädäntöä uhanalaisten lajien rinnalle. Näitä harvinaistuvia ekosysteemejä voidaan tuoda osaksi lakia asetuksella uhanalaisuustilanteen mukaan. Lisäksi tiettyjen, jo nykyisinkin suojeltujen, luontotyyppien suojaa vahvistetaan.

Luontotyypillä tarkoitetaan tietyt piirteet omaavaa, tarkasti määriteltyä elollisen ja elottoman luonnon kokonaisuutta. Nykyään suojeluajattelussa pidetään yksittäisten lajien katsomisen lisäksi tärkeänä myös näiden kokonaisuuksien tunnistamista.

Eniten uhanalaisia luontotyyppejä on niin kutsutuissa perinnebiotoopeissa, kuten kedoilla, niityillä ja hakamailla. Niitä löytyy paljon myös metsäluonnosta, järvistä, Itämerestä ja kivikoista ja kallioilta.

Lue lisää: Uusi laki tiukentaisi muun muassa purojen, dyynien ja pesinnän suojelua – Maa- ja metsätalous­ministeriöstä kovaa vastustusta

Lähtökohtaisesti kyse ei ole suoraan velvoittavasta lainsäädännöstä vaan informaation lisäämisestä lakiin. Kokoomusta kuitenkin huolettaa, että lisäys voisi muodostaa uuden pykälän, jonka perusteella esimerkiksi rakennusprojektit tai yritysten investoinnit saattaisivat juuttua tuomioistuimiin.

”Tähän meidän nyt täytyy hakea lisää selvyyttä”, Mykkänen totesi. ”Lupahässäkkää ei saa enää mutkistaa.”

Mykkänen toivoo, että laki lähtee lausunnoille myös talous- ja liikennevaliokuntiin. Hallituspuolue keskustaa edustava ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Juha Sipilä puolestaan edellytti lähetekeskustelussa, että laki menee myös perustuslakivaliokunnan "tarkkaan syyniin”, koska sillä on mahdollisia vaikutuksia omaisuuden suojaan.

Kokoomuksen Mykkänen toivoo lain käsittelyn yhteydessä myös laajempaa keskustelua siitä, mikä on Suomen pitkän tähtäimen tavoitetaso luontokadon torjunnassa, jotta myös taloudellisen toiminnan suunnittelu olisi ennakoitavaa.

”Ennen pitkää on opittava määrittämään, mikä on luontokadon siedettävä määrä.”

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat