Ruoan hinnan­nousu tuo niin isoja muutoksia, ”ettei tällaisia ole meidän aikanamme nähty”, sanoo MTK:n Juha Marttila

Kaikki ruokaketjussa pähkäilevät parhaillaan sitä, mitä kuluttajat tekevät, jos hintoja nostetaan. ”Jos myydään tappiolla, pikku hiljaa se kaataa tiloja”, Juha Marttila sanoo.

”Moni on sanonut, että vuosina 2007–2008 ruokakriisi oli viimeinen sysäys, joka sai paljon levottomuuksia, mullistuksia ja muuttoliikettä aikaan”, MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila sanoo.

28.5. 2:00 | Päivitetty 28.5. 10:32

”Tämä kesä on jännitysnäytelmä”, luonnehtii Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton (MTK) puheenjohtaja Juha Marttila.

Tuleva sato määrittää sitä, miten tilanne ruokamarkkinoilla Suomen osalta kehittyy. Maailmanlaajuinen ruokakriisi on pahentunut jo niin, että Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan osalta voidaan puhua ruokapulasta.

Lue lisää: Maailmaa uhkaa pahin ruoka­kriisi vuosikymmeniin, sanoo Maailman ruokaohjelman johtaja

Euroopassa ruokakriisi on toistaiseksi näkynyt lähinnä ruoan hinnan nousemisena ja ruoantuottajien taloudellisena ahdinkona. Marttila kuitenkin arvioi, että köyhissä Itä-Euroopan maissa voidaan ensi talvena jo nähdä nälkää ruoan ja energian korkeiden hintojen vuoksi. Eikä Suomessakaan kaikilla välttämättä ole varaa ostaa riittävästi ruokaa.

”Ruokakriisi on syytä ottaa vakavasti, vaikkei ruoka olekaan loppumassa Suomesta”, Marttila sanoo.

Ruokapulan kehittyminen vaatisi laajan kriisin, jossa oma tuotanto vaurioituisi ja myös tuonti estyisi. Maailmalla pitäisi Marttilan mukaan käytännössä olla logistiikassa iso kriisi, koska varaa ruoan ostamiseen Suomella on.

”Olemme maailman mittakaavassa varakkaita. Kyllä me maailmalta ruokaa saamme.”

Tärkeämpi kysymys on Marttilan mukaan se, onko oikein – nyt tai koskaan – että Suomi varakkaana maana alkaisi haalia maailmalta ruokaa.

”On jatkuvaa tasapainoilua, onko maailmassa riittävästi ruokaa. Mielestäni on moraalisesti väärin viedä leipä nälkää näkevän suusta.”

”Vaikka agribisnes on valtavan isoa kansainvälistä liiketoimintaa, niin pääosin maailman ruokahuollosta vastaavat pienet maatilat. Silloin jos tuotantopanosten hinnat nousevat, tulee tilanteita, ettei tiloilla ole varaa ostaa niitä”, Juha Marttila sanoo.

”Lihantuotannossa on tilanne, että jokainen eläin tuottaa tappiota.”

Marttila näkee, että Suomessakin tullaan todennäköisesti tarvitsemaan ratkaisuja, joilla varmistetaan, että kaikilla on varaa ruokaan.

Luonnonvarakeskus on arvioinut, että ruoan hinta nousee tänä vuonna jopa 10 prosenttia suhteessa viime vuoden keskimääräiseen hintatasoon. Keskimääräisen suomalaisen kotitalouden ruokalasku voi kasvaa yli 500 eurolla.

Lue lisää: Luke: Ruoan hinta nousee hurjaa vauhtia, suomalaisten ruokalasku voi paisua yli 500 eurolla tänä vuonna

Asiaa ei voida Marttilan mukaan ratkaista antamalla maataloudelle ja ruokajärjestelmälle sosiaalipoliittista tehtävää.

”Ei voida sanoa, että teidän pitää tuottaa hyvää, ravitsevaa ruokaa, johon jokaisella on varaa. Yhtälö ei vain toimi. Ei näillä kustannuksilla muutenkaan kyetä tuottamaan mitään halvalla. Tänä päivänä halpaa ruokaa ei saa mistään, tuomallakaan.”

Ruokainflaatio on jyllännyt Euroopassa syksystä saakka. Suomessa se alkaa Marttilan mukaan näkyä jostakin kumman syystä kunnolla vasta nyt, vaikka tuotantokustannukset ovat nousseet ihan samaa tahtia kuin muuallakin.

”Teollisuus teki tähän kesään liittyviä pitkiä sopimuksia kaupan kanssa vielä joulukuussa. Silloin tehdyt sopimukset olivat ihan plus miinus nolla. Korotukset olivat niin pieniä, etteivät ne vastanneet ollenkaan tilannetta.”

Marttilan analyysi on, että ruokaketjun toimijat ajattelivat tulevan kesän korjaavan tilanteen. Ehkä taustalla oli myös pelko, että hintojen nostaminen hämmentäisi markkinoita.

Sitten iski paniikki. Marttila arvelee, että ruokaketjun toimijat tajusivat silloin vihdoin Suomessakin, että tilanne saattaa jatkua vuosia – ja uhkana on, että tilat alkavat mennä nurin. Joulukuussa tehtyjä pitkiä sopimuksia alettiin sanoa irti.

Viimeisimmät viralliset hintatilastot ovat maaliskuulta. Niiden mukaan esimerkiksi lihan, kananmunan ja ruokaperunan tuottajahinnoille ei vielä maaliskuussa ollut tapahtunut juuri mitään kustannusten noususta huolimatta. Maidossa kustannusten kallistuminen oli siirtynyt vähän paremmin hintoihin.

”Edelleenkin on se tuntuma, ettei tilanne ole juuri muuttunut. Missään ei olla lähelläkään sitä tasoa, mikä kattaisi kustannusnousun”, Marttila sanoo.

Kasvihuonepuolella eli kurkkujen, tomaattien ja vastaavien ympärivuotisten viljelytuotteiden osalta markkina on toiminut kohtalaisesti. Hinnankorotuksia on saatu läpi.

”Lihantuotannossa on tilanne, että jokainen eläin tuottaa tappiota. Koska se on rahaa pois kassasta, tosi moni miettii tällä hetkellä esimerkiksi sikataloudessa sitä, miten päästä eroon tilasta ennen kuin sikojen kasvatus vie perheeltä viimeisetkin rahat.”

Lue lisää: Joulukinkkuja tuotetaan tappiolla, eikä tilanteeseen näy helpotusta – ”Itselleni en pysty tästä palkkaa maksamaan”

Jos tuottajahintoihin ei tule riittävästi korotuksia, lihantuotanto tulee Marttilan mukaan Suomessa oikein rytinällä alaspäin. Koska lihankulutus vähenee hyvin hitaasti, tuotantopohjan pettäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että suomalaiset syövät tuotua lihaa.

Tuottajahintojen nousulla on kaksi portinvartijaa: teollisuus ja kauppa. Kaikki ruokaketjussa pähkäilevät Marttilan mukaan parhaillaan sitä, mitä kuluttajat tekevät, jos hintoja nostetaan.

”Puhutaan niin isoista muutoksista, ettei tällaisia ole meidän aikanamme nähty. Kukaan ei oikein tiedä, miten kuluttajat reagoivat.”

Teollisuudessa pelätään, että jos nyt lätkäistään kuluttajahintoihin kymmeniä prosentteja lisää, se leikkaa kulutusta perustuotteissakin. Marttilasta alkaa olla pakkosauma. Hintojen pitäminen väkisin alhaalla olisi hänen mielestään täysin väärä tie niin teollisuudelle kuin kaupallekin.

”Jos myydään tappiolla, pikku hiljaahan se kaataa tiloja. Pitää luottaa suomalaiseen kuluttajaan. He ostavat sen, minkä ostavat”, hän sanoo.

Marttila peräänkuuluttaa kaupalta maksuhalukkuutta ja teollisuudelta rohkeutta nostaa hintojaan.

”Jos tästä tulee katovuosi, sitten hukka perii.”

Se, miten kuluttajilta saatava rahaa jakautuu ruokaketjun toimijoiden kesken, on Marttilan mukaan iäisyyskysymys.

Kolmikosta kauppa on kyennyt tekemään hyvää tulosta. Ruokateollisuutta Marttila nimittää ”pörssin alisuoriutujiksi”, vaikka monilla yrityksistä tuloskehitys on ollut hyvää. Maatilojen talousluvut ovat selvästi heikoimmat.

Tuottajien on Marttilan mukaan vaikea saada reilua osuutta, koska niitä on niin paljon. Maatiloja on Suomessa 45 000. Yksittäisellä yrityksellä ei ole paljon voimaa asettaa hintaa. Jos vaadittu hinta ei miellytä, ostaja voi aina sanoa, että ostaa naapuritilalta.

EU-lainsäädännölläkin on yritetty puuttua elintarvikeketjun toimijoiden neuvottelu­voiman epätasapainoon. Maataloustuote- ja elintarvikeketjuja koskeva kauppatapadirektiivi hyväksyttiin keväällä 2019, ja sen mukaisesti uudistettu elintarvikemarkkinalaki astui voimaan marraskuussa 2021.

”En kykene vielä kunnolla analysoimaan sen vaikutusta, mutta pikku hiljaa alan kallistua siihen, että laki on aika ponneton. Elintarvike­markkina­valtuutetulla ei oikein työkaluja ole. Uskon, että lakia tullaan uudistamaan seuraavalla hallituskaudella.”

Valtion toimiin maatalouden kriisin suhteen Marttila vaikuttaa olevan suhteellisen tyytyväinen. Hallituksen päättämä, huoltovarmuuden takaamiseen tarkoitettu 330 miljoonan euron tukipaketti kattaa hänen mukaansa tiloilla tämän vuoden osalta keskimäärin 20–25 prosenttia kustannusten noususta.

”Vaihtelu tilojen kesken on kuitenkin valtavan suurta. Jollakin tilalla tuki kattaa viisi prosenttia, toisilla taas jopa 90 prosenttia kustannusten kasvusta”, Marttila kertoo.

Sellaisia maatiloja, jotka käyttävät paljon ostopanoksia – ja käytännössä tuottavat suurimman osan ruoasta –, tukiraha ei kovin paljon auta. Niiden pitää Marttilan mukaan saada raha markkinoilta.

”Ne tietävät sen itsekin, että mikään valtion raha ei tässä pelasta”, hän sanoo.

”Nyt on maailman historian kaikkien aikojen kalleimmat panokset pistetty tuonne peltoon, ja kassat ovat tyhjiä. Jos tästä tulee katovuosi, sitten hukka perii.”

Vaikka monen suomalaistilan tulevaisuuden yllä roikkuu synkkä pilvi, on olemassa toivon kipinä. Jos saadaan hyvä sato, se pelastaa paljon viljasektorilla.

”Viljojen hinnat ovat nyt maailmassa historiallisen korkeita. Siellä on siis odottamassa hyvät hinnat kunhan saataisiin jotakin myytävää.”

Miltä sadon suhteen sitten Suomessa näyttää?

”Ei ole paras mahdollinen startti. Viime syksynä kylvettiin paljon ruista ja vehnää, ja se meni surkeasti. 90 prosenttia tuhoutui talven aikana. Ja kevätkylvöt ovat Etelä-Suomessa myöhässä”, Marttila sanoo.

Nyt on onneksi ollut poutapäiviä niin, että kylvöjä on saatu tehtyä.

"Voisi pitkästä aikaa olla syytä rukoilla, että säät ovat suosiollisia”, Marttila sanoo.

Kuka?

Juha Marttila

  • Juha Marttila on ollut Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton puheenjohtaja vuodesta 2009.

  • Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa tutkijana Maatalouden taloudellisessa tutkimuslaitoksessa.

  • Marttila on koulutukseltaan agronomi ja maatalous- ja metsätieteiden tohtori.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat