Suomen valtiojohdon pokerinaama alkaa rakoilla ja Nato-puheet ristetä, eikä syy ole yksin Turkin

Suurvaltojen väliin juuttuneen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan johdon viesti Nato-prosessista muuttuu jatkuvasti sekavammaksi, ja syy on paikalleen jumittunut pattitilanne, kirjoittaa talouden ja politiikan toimituksen esihenkilö Jussi Pullinen.

Pääministeri Sanna Marin (sd) ja presidentti Sauli Niinistö kertoivat Suomen Nato-hakemuksesta tiedotustilaisuudessa Presidentinlinnassa 15. toukokuuta.

15.6. 17:29 | Päivitetty 15.6. 17:44

Suomen naapurissa on valtio, joka käy raakaa valloitussotaa toista naapuriaan vastaan. Suomalaiset haluavat julmuuksien edessä suojaa, ja siksi kansa haluaa maan puolustusliitto Natoon. Nämä tosiasiat eivät ole muuttuneet.

Suomen ulko- ja turvallisuus­poliittisen johdon puheet siitä, milloin Suomi voisi Natoon päästä, sen sijaan eivät ole yhtä vakaita. Itse asiassa ne muuttuvat viikoittain – aina sen mukaan, mitä Turkin itsevaltaisen presidentin Recep Tayyip Erdoğanin mielessä sattuu liikkumaan.

Vielä toukokuun lopussa odotuksia suorastaan lapioitiin Naton huippu­kokoukseen, joka järjestetään Madridissa kesäkuun lopussa.

Tuolloin ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) tapasi Washingtonissa kollegansa, Yhdysvaltain ulkoministerin Anthony Blinkenin. Tiedotus­tilaisuudessa esillä oli luonnollisesti myös Erdoğanin mielenmaisema.

”On luultavasti hyvin tärkeää, että jotakin tuloksia saavutettaisiin ennen Madridin huippukokousta, joka on tärkeä hetki Natolle ja myös meille hakijamaille”, Haavisto sanoi.

Yhdysvaltain ykkösdiplomaatti säesti.

”Kuten Pekka juuri sanoi, Naton huippukokous on muutaman viikon päässä, ja odotamme täysin, että prosessi etenee kokouksen alla ja myös itse kokouksessa”, Blinken sanoi.

Viikonvaihteen Kultaranta-keskusteluissa tasavallan presidentti Sauli Niinistö taas oli hieman toisenlaisissa tunnelmissa.

Niinistön mukaan Madridin kokous ei ole mikään deadline, eikä presidentti halunnut asettaa enää mitään aikatauluja Nato-jäsenyyden etenemiselle.

”Pitäkää mielessä, että olemme puhuneet Nato-jäsenyydestä jo 30 vuoden ajan, joten kuukauden tai vähän pidempikin myöhästys ei ole suuri”, Niinistö vastasi asiasta kysyneelle toimittajalle.

Tiistaina Pohjoismaiden pääministerien tapaamisessa Ruotsissa puhuneelle pääministeri Sanna Marinille (sd) aikataululla ja viivästyksellä tuntui sen sijaan olevan väliä.

”Ratkaisujen löytämisen momentum on nyt. Yritämme vastata kaikkiin Turkin kysymyksiin. Jos emme ratkaise kysymyksiä ennen Madridia, on riski, että tilanne jäätyy”, Marin sanoi.

Asetelma on lännenelokuvista tuttu ”meksikolainen pattitilanne”.

Puheet eivät ole aivan ristiriitaisia, mutta yhtenäisenä esiintyneen valtiojohdon pokerinaama vaikuttaa hieman rakoilevan: yksillä on kiire, toisilla ei niinkään.

Tämä kertoo siitä, että asetelma on nyt lännenelokuvista tuttu ”meksikolainen pattitilanne”. Suomi ja Ruotsi, Turkki ja Nato tuijottavat kaikki toisiaan kolmiossa silmiin. Kukaan ei tee ratkaisevaa siirtoa vaan odottaa, kenen silmät räpsähtävät ensin.

Johtopoliitikkojen sekavilta kuulostavat ulostulot ovat loogisia siten, että ne yrittävät avata kuviota eri tavoilla.

Marinin puheilla yritetään luoda Natolle painetta Suomesta, Niinistön lausunnoilla taas annetaan kuva, että ratkaisevan liikkeen saa tehdä joku muu – Suomi kyllä jaksaa seistä ja tuijottaa.

Kulisseissa Suomessa uskotaan vakaasti Yhdysvaltoihin ratkaisijana. Suomen ja Ruotsin hakemusten kaatuminen veisi uskottavuuden sekä Natolta että Yhdysvalloilta, eikä maan odoteta antavan tämän tapahtua.

Perusskenaarion mukaan Suomen kannattaa neuvotella Turkin kanssa tosissaan, kuunnella vaatimuksia ja myötäillä mahdollisuuksien mukaan. Todelliset ratkaisun avaimet ovat kuitenkin lopulta myös muiden käsissä.

Marinin viestinkin voi tulkita olevan pohjimmiltaan suunnattu Yhdysvalloille: jos presidentti Joe Biden ja Blinken todella haluavat ratkaista tilanteen, heidän pitäisi alkaa toimia Madridin kokouksen lähestyessä. Maan Nato-lähettiläs Julianne Smith toistikin myöhemmin tiistaina, että Yhdysvaltain tavoite on, että Suomen ja Ruotsin jäsenyys voitaisiin käsitellä juuri Madridissa.

Lue lisää: Yhdysvaltain Nato-lähettiläs kommentoi Turkin uhittelua jopa vuoden Nato-viivytyksestä: ”Pikemminkin viikkojen tai kuukausien asia”

Käytännössä paine on siis ladattu seuraavaan kahteen viikkoon. Mitä lähemmäs Madridin kokous tulee, sitä vahvemmin Suomen ja Ruotsin asiassa on kyse koko Naton uskottavuudesta.

Vaikka Suomi haluaisi välttää tätä mielikuvaa, Suomi ja Ruotsi näyttävät päätyneen ainakin osittain Turkin ja Yhdysvaltain välisen pelin nappulaksi.

Harva uskoo pelin johtavan siihen, että Yhdysvaltain olisi valittava joko Suomi ja Ruotsi tai Turkki – silloin horjuisi koko Nato.

Erdoğanin mielessä pyörivät luultavasti vuoden päässä häämöttävät Turkin vaalit, joihin hänen on epäilty keräävän kannatusta etsimällä mahtailulleen kohteita maan ulkopuolelta. Ehkä tämän vuoksi Turkki tällä viikolla uhkaili Suomen ja Ruotsin jäsenyyden viivyttämisellä jopa vuoden ajan.

Lopullisesti tilanteen voikin ratkaista vain Erdoğan, eikä hänellä ole vaalien alla kiire.

Yhdysvallat voi siksi laskea, että Suomen ja Ruotsin limbo on pienempi paha kuin Erdoğanin ahdistaminen nurkkaan – ainakaan ennen Turkin vaaleja. Tulos voisi olla vielä jo nyt nähtyä laajempi vahinko Natossa. Siihen asti Suomi kyllä pysyy turvassa, amerikkalaiset vakuuttavat.

Näin meksikolainen pattitilanne jatkuu. Suomen kannalta riskitkin tosin kasvavat: maailmantilanne voi muuttua, uusia konflikteja syttyä tai vanhat laajeta. Jokin tällainen muutos voisi saada Natonkin pakan vielä nykyistäkin pahemmin sekaisin.

Yhdysvaltain syksyn välivaalit tuskin panevat maan ulkopolitiikkaa uusiksi, mutta jatkuvasti voimakkaammin polarisoituvassa suurvallassa mikään ei ole mahdotonta.

Yhdysvallat on lopulta valtio, jonka kongressissa pohditaan paraikaa, yrittikö maan edellinen presidentti kautensa lopuksi vallankaappausta. Omituisesta kohusta toiseen kulkevan Britannian pääministerin Boris Johnsoninkaan asema ei näytä erityisen vahvalta.

Tiistain lausunnoilla sekä pääministeri Marin että Yhdysvallat sitoivat arvovaltaansa ja suomalaisten odotuksia jälleen siihen, että Nato-prosessi etenee viimeistään Madridin kokouksessa. Tämä avaa tilaisuuden Turkille tinkiä lisää, kun tarjolla on yhä potentiaalinen Amerikankin nöyryyttäminen.

Kun Turkki aloitti uhittelunsa, Suomessa pohdittiin, onko valtiojohto uskonut Erdoğanin puheita liian sinisilmäisesti. Jos edistystä ei tapahtuisi Madridissakaan, samaa pitää kysyä taas – ja myös Yhdysvalloilta.

Ukrainassa riehuvaa hävityssotaa seuraava kansa taas ei oikein voi kuin odottaa ja seurata, kun tuijotuskilpailu jatkuu.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat