Sota Ukrainassa osoittaa, että Puolustus­voimien 2000-luvun alussa tekemän tutkimuksen tekijät olivat oraakkelimaisen oikeassa

Ukraina haluaa nyt juuri sellaisia aseita, joita on viime vuosina ostettu myös Suomeen – eikä suinkaan sattumalta, kirjoittaa HS:n turvallisuuspolitiikkaa seuraava toimittaja Jarmo Huhtanen.

Räjähtämätön raketti iskeytyneenä maahan Ukrainan Donbasissa.

18.6. 16:01

”Taistelu on täällä. Tarvitsen ammuksia, en kuljetusta”, Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyi on väitetty sanoneen helmikuun lopussa, kun Yhdysvallat tarjosi hänelle kuljetusta pois Kiovasta Venäjän hyökkäyksen alta.

The Washington Postin faktantarkistajat ovat tosin todenneet, ettei siitä ole pitäviä todisteita, että Zelenskyi olisi todellisuudessa koskaan sanonut mitään noin iskevää. Epävarmaa on sekin, tarjosiko Yhdysvallat tuolloin edes kuljetusta Ukrainan presidentille. Repliikki näyttää perustuvan yhden uutistoimiston yhteen nimettömään lähteeseen.

Se kuitenkin on varmaa, että Ukraina tarvitsi ja tarvitsee yhä ampumatarvikkeita ja aseita. Molempia kuluu modernissa sodassa valtavia määriä.

Sota Ukrainassa on muuttunut yhä enemmän kulutussodaksi. Raskailla aseilla koetellaan vastapuolen materiaalista ja henkistä kestoa – suomeksi sanottuna tapetaan, haavoitetaan ja tuhotaan niin paljon kuin kyetään.

Eräät asiantuntijat pitävät seuraavia viikkoja sodan kannalta ratkaisevina. Venäjällä on erityisesti tykistöaseissa ylivoima, jonka pelätään murtavan Ukrainan puolustuksen Donbasissa. Sotilaat puhuvat tykistöaseiden, tykkien ja raketinheittimien, tuottamasta tulijyrästä, joka murskaa kaiken alleen.

Ukraina on vedonnut länsimaihin, jotta ne antaisivat sille lisää aseita eli ennen kaikkea kauas kantavia tykkejä ja raskaita raketinheittimiä, joilla se pärjäisi tykistötaisteluissa.

Ukraina on pyytänyt muitakin asejärjestelmiä, kuten hävittäjiä ja helikoptereita. Tarkkaa listaa ei ole julkaistu, mutta lännen antamasta avusta voi jo päätellä tärkeimmät.

Suomalaisten kannalta mielenkiintoista on, että Ukraina haluaa nyt erityisesti aseita, joita on viime vuosina ostettu myös Suomeen.

Voiko kyse olla puhtaasta sattumasta?

Ei, kyse ei ole sattumasta vaan parikymmentä vuotta sitten tehdystä tutkimuksesta, jonka tuloksia Puolustusvoimat on systemaattisesti pannut täytäntöön.

Puolustusvoimat teki 2000-luvun alussa laajan tutkimuksen siitä, mitkä olisivat maavoimalliseen taisteluun soveltuvat tehokkaimmat asejärjestelmät, joihin Suomella olisi varaa.

Tätä niin sanottua iskukykytutkimusta valmisteltiin pari vuotta. Liki 300-sivuista raporttia teki noin 150 ihmistä eri puolilta Puolustusvoimia.

Osatutkimuksista koostuva loppuraportti oli salainen. Sen tärkeimmät päätelmät kuitenkin julkistettiin, koska ne tulisivat ohjaamaan tärkeitä asehankintoja vuosien ajan.

Uusien asejärjestelmien hankinta ja käyttöönotto on pisimmillään jopa vuosikymmenien urakka. Tarkoitus olikin, että kaikki iskukyky­tutkimuksessa suunnitellut järjestelmät olisivat operatiivisessa käytössä vasta 2020-luvulla.

Maavoimien iskukykytutkimuksessa Puolustusvoimat esitti siis oman näkemyksensä siitä, millaista sotaa käytäisiin 2020-luvulta eteenpäin ja mitä silloin tarvitaan laajamittaisen hyökkäyksen torjuntaan. Siis siihen, mitä parhaillaan tapahtuu Ukrainassa.

Ukraina haluaa nyt erityisesti aseita, joita on viime vuosina ostettu myös Suomeen.

Tutkittavana olivat 13 asejärjestelmää ja niiden yhdistelmät. Tutkimuksen perusteella Puolustusvoimien työryhmä esitti vuonna 2004, että iskukykyä kehitettäisiin hankkimalla uusia kaukotorjuntaan kykeneviä asejärjestelmiä.

Näitä olisivat raskaat raketinheittimet, tykistön erikoisammukset sekä Hornet-hävittäjien ilmasta maahan ammuttavat ohjukset ja pommit. Lisäksi maalinosoitusta ja tiedustelua tukemaan haluttiin miehittämättömiä lennokkeja.

Esitys menikin sitten sellaisenaan valtioneuvoston vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon. Sen jälkeen Puolustusvoimat on ostanut kaikkia mainittuja järjestelmiä suunnitelmallisesti.

Uusien asejärjestelmien hankinta ja käyttöönotto on pisimmillään jopa vuosikymmenien urakka.

Puolustusvoimat totesi, että iskukyvyn kannalta paras yksittäinen asejärjestelmä oli raskas raketinheitin, jollaista Puolustusvoimilla ei vielä tuolloin ollut. Ampumatarvikkeiksi kaavailtiin joko raketteja tai ohjuksia.

Suomi osti raskaita raketinheittimiä sittemmin käytettyinä Hollannista. Niitä on Puolustusvoimien arsenaalissa nyt jo nelisenkymmentä kappaletta.

Samanlaisia tai samantyyppisiä raketinheittimiä on esimerkiksi Yhdysvallat ilmoittanut antavansa Ukrainalle. Niitä pidetään Ukrainalle aivan elintärkeinä.

Raskas raketinheitin Rovajärvellä järjestetyissä harjoituksissa toukokuussa.

Erityisen kustannustehokkaina iskukykytutkimuksessa pidettiin tykistön 155 millimetrin erikoisammuksia. Niinpä Puolustusvoimat osti esimerkiksi älyammuksia, jotka ammutaan kohdealueen yläpuolelle, jossa ne osaavat itsenäisesti hakeutua kohteeseen ja tuhota panssaroituja ajoneuvoja.

Tykistön huipputarkkojen ammusten teho on nähty moneen otteeseen Ukrainasta välitetyissä videoissa.

Tärkeimmäksi tykkityypiksi kaavailtiin 155 millimetrin kaliiperin tykkiä, koska se ei ole vielä liian suuri ja painava ja yksi sotilas pystyy käsittelemään sen ammuksia. Suomeen on ostettu Etelä-Koreasta 155 millimetrin panssarihaupitseja, ja todennäköisesti niitä hankitaan vielä lisää. Ukraina on saanut lahjoituksena vastaavan kaliiperein tykkejä useista maista.

Iskukykytutkimuksen työryhmä päätyi esittämään ilmasta maahan -pommituskyvyn rakentamista Hornet-hävittäjille. Kyse oli Ilmavoimille isosta muutoksesta, koska aiemmin Hornetit oli varustettu vain ilmataisteluja varten. Tutkimuksen mukaan taisteluhelikopterit olisivat olleet tehokkaampi vaihtoehto, mutta korkea hinta pudotti ne pois listalta.

Iskukykytutkimuksessa osattiin ennustaa myös tiedustelulennokkien tärkeys, vaikka nykyisenkaltaisten edullisten kamerakopterien yleistyminen on tapahtunut vasta aivan viime vuosina.

Kenraalien sanotaan valmistautuvan vanhoihin sotiin. Se on samanlainen klisee kuin väite, ettei Venäjä ole koskaan niin heikko tai vahva kuin näyttää. Niitä käytetään selittämään virhearvioita.

Sota Ukrainassa on osoittanut, että ainakin iskukykytutkimuksen tekijät olivat oraakkelimaisen oikeassa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat