Nato hakee voiman ja yhtenäisyyden osoitusta Madridista – Suomen ja Ruotsin jäsenyysjumin jatkuminen olisi ikävä tahra

Madridissa alkavaa Nato-huippukokousta pidetään merkittävimpänä vuosiin, kun liittokunta määrittelee tarkoitustaan muuttuneissa turvallisuuspoliittisissa asetelmissa. Suomessa huomio kiinnittyy siihen, ratkeaako jäsenyysjumi Turkin kanssa. Pöydällä on myös muita merkittäviä linjauksia.

Nato-maiden johtajat tapasivat maaliskuussa Brysselissä.

28.6. 2:00 | Päivitetty 28.6. 10:58

Kun Nato-maiden johtajat kokoontuvat tiistaista alkaen huippukokoukseen Madridiin, kiinnittyy suomalaisten huomio tiukasti yhteen asiaan: syntyykö sopu Suomen ja Ruotsin liittymiskeskustelujen alkamisesta vai jatkaako Turkki yhä vastahankaansa?

Ja jos sopua ei synny, missä valossa asia näyttäytyy huippukokouksen salamavalojen loisteessa?

Presidentti Sauli Niinistön on määrä tavata Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan sekä Ruotsin pääministeri Magdalena Andersson ja Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg Madridissa tänään tiistaina. Virkakunnat keskustelivat jo maanantaina Brysselissä.

Ennalta odotuksia jumin ratkeamisesta on pidetty kurissa, niin Suomessa kuin Natonkin suunnalta.

Turkki on viestittänyt, ettei Madrid ole millään tavoin takaraja Suomen ja Ruotsin jäsenyyksien etenemiselle. Samasta on muistuttanut myös Stoltenberg.

Maanantaina medialle puhunut Niinistö kuvaili tilannetta silti niin, että neuvotteluissa näyttää jo jonkin verran paremmalta. Hän viittasi siihen, että nyt osapuolet tapaavat kun aiemmin neuvotteluissa oli viikkojen tauko.

Mikäli ratkaisu Madridissa syntyisi, näyttäytyisi se joka tapauksessa tässä vaiheessa jo jossain määrin yllätyksenä ja onnistumisena. Se olisi Suomen ja Ruotsin lisäksi myös Natolle hyvin suotuisaa.

Madridin huippukokousta on maalailtu yhdeksi liittokunnan tärkeimmistä kokouksista sen historian aikana. Se on Natolle paikka osoittaa yhtenäisyyttä ja voimaa turvallisuuspoliittisesti hyvin voimakkaasti muuttuneessa maailmassa.

Kiistan selviäminen helpottaisi luomaan Natolle mieluisaa mielikuvaa siitä, että rivit ovat suorana ja Naton avoimien ovien politiikka todellista. Jäsenyysjumin jatkuminen puolestaan olisi ikävä tahra muuten sitten Venäjän hyökkäyssodan alun melko yhtenäisenä näyttäytyneen liittokunnan kuvassa.

Vaikka suomalaisten huomio Madridissa kiinnittyy juuri Turkki-kysymykseen, on kokouksen agendalla muitakin merkittäviä asioita.

Mitä on odotettavissa?

Nato määrittelee tarkoitustaan uudessa strategiassa

Kun Nato vuonna 2010 hyväksyi nykyisen strategiansa Lissabonin huippukokouksessa, oli tunnelma hyvin erilainen kuin se on Madridissa tällä viikolla.

Venäjän tuolloinen presidentti Dmitri Medvedev oli kutsuttu kokoukseen. Venäjästä puhuttiin strategisena kumppanina.

Hyväksytyssä strategiassa sanottiin: ”Huolimatta eroavaisuuksista tietyissä asioissa, olemme yhä vakuuttuneita, että Naton ja Venäjän turvallisuus kietoutuvat yhteen ja että vahva ja rakentava keskinäiselle luottamukselle perustuva kumppanuus, läpinäkyvyys ja ennakoitavuus voivat palvella parhaiten turvallisuuttamme”.

Tuo kyseinen ohjelma on yhä voimassa, vaikka aika on ajanut siitä jo kauan sitten ohi.

Nyt Madridin kokouksen tärkeimpiä asioita on juuri päivittää Naton strategia ja olemassa olon tarkoitus vastaamaan aikaa, jona Euroopassa käydään Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa.

Strategia – viralliselta nimeltään strateginen konsepti – on Naton toiseksi tärkein ohjaava dokumentti heti Washingtonin perustamissopimuksen jälkeen.

Käytännössä siinä linjataan se, miten Nato ymmärtää tehtävänsä, painopisteensä, toimintaympäristönsä ja esimerkiksi uhkakuvat.

Muutokset aiempaan ovat varmasti selkeitä.

Uudessa linjauksessa sinetöidään paperilla muun muassa muuttunut suhde Venäjään sekä Naton palaaminen perinteiseen tehtäväänsä jäsenmaidensa puolustamisessa ja pelotteen ylläpidossa.

Venäjää on määrä luonnehtia ”merkittävimmäksi ja suorimmaksi uhaksi” liittokunnan turvallisuudelle, Stoltenberg kertoi medialle maanantaina.

Todellisuudessa muutos ajattelussa ja toiminnassa on toki jo monin paikoin tapahtunut.

Krimin vuoden 2014 valtauksen seurauksena Nato keskeytti kaiken käytännön siviili- ja sotilasyhteistyön Venäjän kanssa, ja lisäsi läsnäoloa Itä-Euroopassa. Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa jyrkensi Naton suhtautumista edelleen, ja läsnäoloa päätettiin kasvattaa lisää. Madridista odotetaan edelleen uusia päätöksiä niin kutsutun itäisen laidan vahvistamisesta.

Mitä muihin muutoksiin strategiassa tulee, on odotettavissa esimerkiksi, että Nato painottaa uudella tavalla myös laajempia rakenteellisia turvallisuuspoliittisia muutoksia, kuten suurvaltojen keskinäistä kilpailua.

Kuvaavaa on, ettei edellisessä strategisessa konseptissa mainita Kiinaa sanallakaan. Nyt tämä muuttuu.

Kiinasta ei tulla puhumaan uhkana, ennemminkin jonkinlaisena huomioon otettavana haasteena. Taustalla on tilanne, jossa Kiina muun muassa sijoittaa voimakkaasti moderniin aseteknologiaan ja on kiinnostunut kriittisestä infrastruktuurista Euroopassa.

Painoa odotetaan annettavan lisäksi esimerkiksi kyber- ja hybridiuhkille, terrorismille sekä esimerkiksi ilmastonmuutokselle.

Suomen, joka Natoon liittyessään olisi arktinen Nato-maa, voi olla kiinnostavaa seurata myös, mainitaanko strategiassa arktista aluetta millään tavalla. Tähän mennessä niin ei ole tehty eikä Natolla ole ollut arktista strategiaa. Merkittävää muutosta tuskin on odotettavissa.

Itä-Euroopan puolustus vahvistuu, mutta täsmälleen miten?

Yksi tuntuvimmista Madridista odotettavista päätöksistä on Naton läsnäolon vahvistamisesta edelleen Itä-Euroopassa Venäjän hyökkäyksen seurauksena.

Pääsihteeri Jens Stoltenberg on kokouksen alla esitellyt julkisuudessa mallia, jonka yksityiskohdista kuullaan huippukokouksessa.

Itä-Euroopassa olevien monikansallisten taisteluosastojen (EFP) määrää on jo Venäjän hyökkäyksen seurauksena päätetty kasvattaa neljästä kahdeksaan ja esimerkiksi Virossa Britannian johtamien joukkojen määrä on kasvanut noin tuhannesta noin kahteentuhanteen.

Nyt Naton Itä-Euroopassa toimivien taisteluosastojen kokoa on määrä kasvattaa edelleen, osan maista osalta prikaatin kokoon, Stoltenberg sanoi maanantaina.

Lisäksi hän kertoi, että Naton nopean toiminnan joukkojen (NRF) kokoa on määrä kasvattaa huomattavasti, nykyisestä 40 000:sta noin 300 000:een.

Itä-Euroopassa malli pitäisi sisällään muun muassa kaluston ja sotatarvikkeiden varastointia kyseisiin maihin, vahvemman ilmapuolustuksen, vahvistetun komentorakenteen sekä uudenlaisen puolustuksen suunnittelun, Stoltenberg luetteli.

Toisin kuin aiemmin, tiettyjen Nato-maiden joukot olisivat jo ennalta sitoutuneet tiettyjen liittolaisten puolustamiseen.

Esimerkiksi Saksa on jo tehnyt lupauksen lisäjoukoista, jotka olisi osoitettu Liettuan tueksi. Maiden tueksi luvatut joukot olisi sijoitettu kotivaltioihinsa, mutta ne harjoittelisivat säännöllisesti kyseisissä maissa, Stoltenberg kuvaili maanantaina.

Ennakkoon taustakeskusteluissa on arvioitu, etteivät kaikki Baltian maat välttämättä saisi kaikkea toivomaansa.

Viron pääministeri Kaja Kallas laittoi menneellä viikolla keskusteluun painetta maalailemalla Financial Timesin haastattelussa, että Naton nykyisellä puolustussuunnitelmalla Viro pyyhkäistäisiin sodassa kartalta pois.

Viro ja myös muut Baltian maat ovat toivoneet, että jokaisen maan tukena olisi kokonainen taisteluvalmis divisioona ja komentorakenteet tämän johtamiseksi. Kallaksen mukaan kaikkien joukkojen ei tarvitsisi olla pysyvästi maassa. Osa 20 000 – 25 000 sotilaan joukoista olisi myös maiden omia, joten toiveena olisi alkuvaiheessa 3000–5000 liittokunnan sotilasta, eli prikaati kuhunkin Baltian maahan. Määrä kasvaisi ajan myötä.

Kasvaviin panostuksiin liittyen Madridissa käydään jälleen keskustelua myös Nato-maiden puolustuksen rahoituksesta.

Maiden on tarkoitus uudistaa lupauksensa sijoittaa kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta puolustukseen. Vaikka puolustusmenoja on viime vuosina kasvatettu selvästi, tähän yltää tuoreiden lukujen valossa yhä vain yhdeksän 30 Nato-maasta.

Kokouksessa on määrä linjata myös Naton yhteisen rahoituksen kasvattamisesta, mikä on ollut osittain Nato-maita jakava teema.

Tukea Ukrainalle

Myös Ukrainan tukeminen on vahvasti Madridin agendalla. Presidentti Volodymyr Zelenskyin on määrä puhua Nato-johtajille videolinkin kautta. Nato-maiden odotetaan tekevän yhdessä lisälupauksia tuesta Ukrainalle.

Lisäksi kokouksessa on määrä hakea keinoja tukea muita Venäjän uhan edessä haavoittuvaisia maita kuten Georgiaa, Bosnia-Hertsegovinaa ja Moldovaa.

Ukrainan tukemisessa suuren linjan ei odoteta muuttuvan. Nato ei siis aio itse lähteä osapuoleksi konfliktiin kuten se on toiminut tähänkin saakka.

Oikaisu 28.6.2022 kello 10.57: Artikkelissa kerrottiin aiemmin virheellisesti, että Kaja Kallas on Viron presidentti. Kallas on tosiasiassa Viron pääministeri.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat