Vasemmistoliiton Andersson kritisoi Turkin kanssa saavutettua sopua: ”Tällaista mainintaa ei olisi pitänyt tässä asiakirjassa olla”

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan Suomen tulee Naton jäsenenäkin pyrkiä edistämään maailmanlaajuista aseistariisuntaa ja ydinaseettomuutta.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.

16.7. 2:00 | Päivitetty 16.7. 10:53

Ongelmallinen. Sillä sanalla vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kuvailee Suomen, Ruotsin ja Turkin Naton Madridin huippukokouksessa solmimaa ”kolmikanta­yhteisymmärrys­asiakirjaa”, jossa Turkki lupautui puoltamaan Suomen ja Ruotsin kutsumista sotilasliitto Naton jäseniksi.

Vastavuoroisesti Suomi ja Ruotsi lupautuivat asiakirjassa muun muassa käsittelemään ”Turkin vireillä olevat terroriteoista epäiltyjen karkotus- ja luovutuspyynnöt joutuisasti ja perusteellisesti”.

Asiakirjassa todetaan myös, että Suomi ei tue YPG:tä tai PYD:tä eikä ”liikettä, joka Turkissa tunnetaan nimellä FETÖ –– Suomi ja Ruotsi kieltävät ja tuomitsevat ankarimmalla mahdollisella tavalla terrorismin kaikissa sen ilmenemismuodoissa”. PYD on Kurdistanin terroristiseksi luokitellun työväenpuolueen PKK:n sisarpuolue ja YPG sen taisteluosasto.

”Meidän mielestämme tällaista mainintaa ei olisi pitänyt tässä asiakirjassa olla.”

Turkki pitää asiakirjassa mainittuja organisaatioita terroristisina. Muiden maiden konsensus on ollut jättää ne terrorismimääritelmän ulkopuolelle.

Erityisesti tämä kirjaus on Anderssonin mukaan ”se kaikkein ongelmallisin”.

”Kuten tasavallan presidentti [Sauli Niinistö] on todennut, siinä ei väitetä, että ne olisivat terroristijärjestöjä. Ne on kuitenkin mainittu siinä samassa kappaleessa, jossa puhutaan terrorismista, ja Turkki sitä varmasti tulkitsee omien sisäpoliittisten tavoitteidensa mukaan”, Andersson sanoo.

”Meidän mielestämme tällaista mainintaa ei olisi pitänyt tässä asiakirjassa olla.”

Anderssonin mukaan riskinä on, että Turkki pyrkii käyttämään kirjausta Suomen poliittisen liikkumatilan kaventamiseen tulevaisuudessa.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on kesän aikana useampaan otteeseen uhkaillut laajalla hyökkäyksellä Pohjois-Syyrian kurdialueelle, jossa YPG ja PYD vaikuttavat. Sotilaallista toimintaansa se on alueella jo lisännyt.

Lue lisää: Turkki uhkaa uudella hyökkäyksellä Pohjois-Syyrian kurdi­alueille, aikeena ”turva­vyöhykkeen” luominen

Lue lisää: Turkki kiihdyttää ”terroristien neutralointia” Pohjois-Syyriassa – Vaikuttaako Nato-hakemus Suomen reaktioihin?

Kun Turkki viimeksi teki tällaisen hyökkäyksen, Suomi muiden eurooppalaisten valtioiden tavoin tuomitsi sen tiukasti.

”Tässä selvästi yritetään rakentaa sellaista asetelmaa, jossa pyritään poliittisesti vaikuttamaan Suomen ja Ruotsin liikkumatilaan tehdä tällaisia linjauksia esimerkiksi juuri sellaisessa tilanteessa, jossa Erdoğan taas tällaisen hyökkäyksen tekisi”, Andersson toteaa.

Vasemmistoliiton sisäinen keskustelu sotilaallisen liittoutumisen tai liittoutumattomuuden mielekkyydestä on pääosin takana päin, Andersson uskoo.

Hänen mukaansa sisäiset keskustelut liittyvät nyt pikemminkin siihen, miten keväällä tehty päätös vaikuttaa Suomeen ja sen ulkopoliittiseen linjaan.

”Ehkä suurimpia huolia, mitä Nato-jäsenyyttä vastustavilla henkilöillä on ollut, on ollut juuri se, miten se vaikuttaa meidän ulkopoliittiseen liikkumatilaamme. Luulen tämän Turkin kanssa tehdyn asiakirjan lisänneen niiden suomalaisten huolia, jotka tästä syystä ovat vastustaneet Nato-jäsenyyttä.”

Tällaisia huolia Andersson kuitenkin toppuuttelee. Hänen mukaansa oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (r), ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) ja presidentti Sauli Niinistön selkeät lausunnot siitä, että Turkin kanssa allekirjoitettu asiakirja ei muuta Suomen lainsäädäntöä tai oikeudellisia tulkintoja, ovat olleet tärkeitä.

Tästä linjasta täytyy Anderssonin mukaan pitää myös jatkossa määrätietoisesti kiinni.

Li Anderssonin mukaan riskinä on, että Turkki pyrkii käyttämään Suomen ja Ruotsin kanssa allekirjoitettua asiakirjaa Suomen ulkopoliittisen liikkumatilan kaventamiseen.

Terävimmän kritiikin asiakirjasta hän osoittaakin suoraan Natolle, ei Suomen puolesta asiakirjan sisältöä neuvotelleille.

”Pidän Naton kannalta aika ongelmallisena, että pääsee syntymään tällainen tilanne, jossa kaksi muodolliset jäsenyyskriteerit aivan kirkkaasti täyttävää jäsenmaata pistetään yhden Turkin kaltaisen maan kanssa keskenään neuvotteluasetelmaan”, Andersson moittii.

”Tämän pitäisi olla koko liittouman asia, ei vain Suomen ja Ruotsin. Varsinkin tilanteessa, jossa Naton julkilausuttu linja on ollut avointen ovien politiikka, pitäisi pitää huolta siitä, että jäsenkandidaateiksi pyrkivät maat eivät joudu tekemään jotain linjauksia, mitä muut Nato-maat eivät olet tehneet.”

Andersson sanookin toivovansa, että Suomi herättäisi aiheesta keskustelua koko Naton sisällä. Muuten hän pitää uhkana, että sama asetelma toistuu uudestaan Turkin ratifiointipäätöksen kohdalla.

”Pidän sitä mahdollisena, kun katsoo kyseisen maan toimintaa tähän asti”, Andersson uskoo.

”Tällaisena aikakautena pitäisi pyrkiä löytämään keinoja edistää rauhaa ja vakautta maailmassa murheellisesta tilanteesta huolimatta.”

Suomen Nato-jäsenyys ei Anderssonin mukaan poista tarvetta vasemmistolaiselle ulkopolitiikalle.

”Toivon että Suomi on myös Natossa vahva ääni ihmisoikeusperustaisen ulkopolitiikan, kansainvälisen oikeuden ja monenkeskisen yhteistyön puolesta. Se on meidän arvopohjaa, jota meidän kuuluukin tuoda Natossa esille, kuten tuomme myös muissa kansainvälisissä yhteisöissä kuten EU:ssa”, Andersson sanoo.

Esimerkiksi Suomen tulisi hänen mukaansa Nato-jäsenyydestä huolimatta edistää maailmanlaajuista aseistariisuntaa ja ydinaseettomuutta.

”Tällaisena aikakautena pitäisi pyrkiä löytämään keinoja edistää rauhaa ja vakautta maailmassa murheellisesta tilanteesta huolimatta. Kansainvälinen yhteisö pystyi tekemään asian suhteen yhteistyötä edellisenkin kylmän sodan aikana.”

Erityisesti Andersson haluaa nostaa esiin toiveen siitä, että EU:ssa ja myös Suomessa kiinnitettäisiin enemmän huomiota kehittyvien maiden tilanteeseen ja globaaliin yhteistyöhön.

”Kiina ja Venäjä pyrkivät jo nyt käyttämään ja lisäämään vaikutusvaltaansa esimerkiksi Afrikan mantereella todella vahvasti.”

Tämä on näkynyt muun muassa suhtautumisessa Venäjän Ukrainassa käymään sotaan. Moni Afrikan maa ei ole tuominnut hyökkäystä millään tavoin.

Lue lisää: Venäjän valta Afrikassa huolestuttaa EU:ta – Putinin puhe fasismista leviää, ja Sudanin kulta pehmentää pakotteita

”Pidän huolestuttavana, että autoritääriset maat pyrkivät käyttämään taloutta keinona vaikuttaa maihin Euroopan rajojen ulkopuolella. Siinä suhteessa peräänkuuluttaisin keskustelua siitä, miten voisimme vahvistaa yhteistyötä EU:n ja globaalin etelän välillä.”

Ratkaisuksi Andersson nostaa muun muassa suuremmat panostukset kehitysyhteistyöhön ja kansainväliseen monenkeskiseen järjestelmään. Lisäksi hän nostaa esiin, että monien kehittyvien maiden talouden ongelmat johtuvat osin siitä, että iso osa budjetista kuluu velkamenojen ja korkojen maksamiseen.

Ukrainan osalta Vasemmistoliitto on jo esittänyt, että maan ulkomaiset velat tai osa niistä mitätöitäisiin jälleenrakennuksen mahdollistamiseksi sodan jälkeen.

”Tällaisista keinoista voisi käydä laajempaakin keskustelua”, Andersson toteaa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat