Suomi allekirjoitti yli kymmenen vuotta sitten naisiin kohdistuvaa väki­valtaa ehkäisevän sopimuksen, mutta ei noudata sitä vieläkään

Suomi allekirjoitti vuonna 2011 naisia väkivallalta suojelevan sopimuksen, mutta ei noudata sitä vieläkään. HS vieraili turvakodissa ja kysyi, miksi.

Kun turvakoti Toukolan portista astuu ulos, on portin pielessä savesta muotoiltu leijona. Sosiaalityöntekijä kertoo, että sen on tuonut entinen asiakas, joka halusi antaa lahjan kiitollisuudesta turvakotia kohtaan.

6.8. 2:00 | Päivitetty 6.8. 7:12

Helsinkiläisen turvakoti Toukolan pihaan mennään portista, joka avaa pääsyn turvakodin ympäri kiertävän aidoituksen sisälle.

Turvakodin etupihalla näkyy lastenvaunut, ja leluja on kasattu koriin. Sisällä kuuluu lasten naurua. Kun astuu sisään, pieni tyttö hymyilee ja vilkuttaa olohuoneesta.

Turvakoti Toukola on lyhytaikainen turvapaikka ihmisille, jotka ovat kokeneet lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa. Heitä on Suomessa paljon: esimerkiksi EU:n perusoikeusviraston vuonna 2014 julkaiseman tutkimuksen mukaan lähes joka kolmas Suomessa asuva nainen oli kokenut väkivaltaa parisuhteessa.

”Tämä ei ole todellakaan ainoastaan köyhien tai päihteiden käyttäjien kohtaama ongelma. Täällä meillä on on ollut lääkäreitä, yritysjohtajia ja asunnottomia samaan aikaan. Sekä kantasuomalaisia että maahanmuuttajia. Suurin osa on kuitenkin naisia”, Toukolan vastaava sosiaalityöntekijä Tommi Tolmunen kertoo HS:lle.

Turvakodista voi hakea paikkaa soittamalla tai tulemalla suoraan ovelle. Suurin osa Helsingissä sijaitsevan turvakoti Toukolan asukkaista on naisia ja lapsia.

Seksuaalista väkivaltaa kokee vuosittain Suomessa 45 000–58 000 naista, kertoo ihmisoikeusjärjestö Amnesty. Tilastojen valossa Suomi on naisten kokemassa väkivallassa Euroopan kärkeä.

Heinäkuun puolivälissä turvakoti Toukolan seitsemästä huoneesta vapaita on kaksi. Asukkaita on yksitoista: seitsemän lasta ja neljä aikuista.

Vaikka huoneita on nyt on vapaana, viimeksi juhannusviikolla kaikki pääkaupunkiseudun turvakotien huoneet olivat täynnä.

Suomi allekirjoitti vuonna 2011 kansainvälisen Istanbulin sopimuksen, jolla ehkäistään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Silti vielä kymmenen vuoden jälkeenkään kaikki sen kriteerit eivät täyty.

Yksi niistä on turvakotipaikkojen määrä.

Suomesta uupuu Istanbulin sopimuksen kriteerien mukaan noin sata turvakotipaikkaa.

Turvakotipaikkojen riittävää määrää seuraa ja arvioi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). THL:n tekemän arvion mukaan turvakotipaikkojen tosiasiallinen tarve Suomessa olisi noin 300 ja 350 perhepaikan välillä. Tämä määrä vastaisi Istanbulin sopimuksen vaatimuksiin.

Turvakoti Toukolassa huoneet ovat pieniä, ja yleensä yhdessä huoneessa asuu useita perheenjäseniä.

Ongelmana on nähty myös se, että virkavaltaa ei Suomessa kouluteta tarpeeksi kohtaamaan väkivallan tai seksuaaliväkivallan uhreja. Rikosilmoitusten käsittelyaika on kohtuuttoman pitkä, usein vuosien mittainen.

Naisjärjestöjen keskusliitto on lisäksi nostanut esiin, että pakkoavioliitot tulisi kriminalisoida ja lähisuhdeväkivallan sovittelusta pitäisi luopua. THL:n vuonna 2019 ilmestyneen raportin mukaan sovitteluun on ohjattu myös törkeitä pahoinpitelyjä ja jopa seksuaalirikoksia, kertoo Amnesty. Tyypillisin sovittelusopimus on anteeksipyyntö.

Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmä (Grevio) arvioi Istanbulin sopimuksen toteutumista ja täytäntöönpanoa sekä antaa valtioille suosituksia.

Ryhmä on antanut Suomelle useita huomautuksia vuonna 2019. Huomautukset koskivat muun muassa sitä, että väkivallan uhrien kanssa tekemisissä olevan virkakunnan pitäisi saada pakollista koulutusta uhrien kohtaamisesta ja siitä, miten erilaisten väkivaltatekojen uhrit käyttäytyvät. Komitea suositteli myös, että poliisia pitäisi kieltää ohjaamasta lähisuhdeväkivaltaa sovitteluun, mikäli on epäilys, että väkivalta on toistuvaa.

Fakta

Istanbulin sopimuksen tarkoitus on ehkäistä monenlaista väkivaltaa

  • Istanbulin sopimus on Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi. Se on maailman ensimmäinen laaja-alainen sopimus, jonka tarkoitus on ennaltaehkäistä ja poistaa perheessä tapahtuvaa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

  • Sopimus tuli voimaan Suomessa 2015, mikä tarkoittaa, että Suomi on siitä lähtien ottanut sen pykäliä osaksi kansallista lainsäädäntöä.

  • Sopimuksen voimaantulo on vauhdittanut Suomessa työtä naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi. Suomi ei silti täytä vielä kaikkia Istanbulin sopimuksen kriteereitä.

  • Ennen Istanbulin sopimusta Suomessa ei ollut ympärivuorokautista auttavaa puhelinta naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan uhreille. Nykyään valtio rahoittaa valtakunnallista puhelinlinjaa. Suomessa ei myöskään ollut yhtään seksuaaliväkivallan uhrien Seri-tukikeskusta ennen Istanbulin sopimuksen voimaantuloa. Nyt niitä on kahdeksan. Palvelut on myös siirretty kunnilta valtioille.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) lupasi kesällä 2019 Ylen haastattelussa, että turvakotien perhepaikkojen määrä saataisiin hallituskauden aikana nostettua 250:een. Tuolloin paikkoja oli 202, nyt 211. Hallituskautta on jäljellä enää alle vuosi.

Hallituksessa tasa-arvoasioista vastaava ministeri Thomas Blomqvist (r) sanoo HS:lle, ettei hänkään tiedä, miksi 250 paikan tavoitteeseen ei ole päästy. Hänen mukaansa asiaa pitää kysyä Kiurua sijaistavalta perhe- ja peruspalvelu­ministeriltä Aki Lindéniltä (sd).

Aki Lindén (sd)

Lindén kertoo, että rahoitusta on lisätty vuosina 2020–2022 yhteensä noin viidellä miljoonalla eurolla.

”Jos se olisi suoraan ollut muutettavissa paikoiksi, se olisi juuri tarkoittanut nousua noin 200:sta 250:een”, Lindén sanoo.

”Nyt on vain niin, että määrää ei ole onnistuttu nostamaan 250 paikkaan. Onko sitten niin, että tällaisen paikan pyörittämisen yksikköhinta on noussut vai onko esimerkiksi ollut henkilöstön saatavuusvaikeuksia”, hän kysyy ja toteaa, että tarkempaa tietoa hänellä ei ole.

Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) mukaan muun muassa turvakotien esteettömyyteen ja verkoston kattavuuteen on panostettu.

”Jos ne ihmiset, jotka oikeasti paikkaa tarvitsisivat, hakisivat nyt apua, niin eiväthän nämä paikat riittäisi.”

Turvakoti Toukolassa asiakasmäärät ovat korona-aikana laskeneet, kuten muissakin Suomen turvakodeissa.

”Koronan aikaan meille on ohjattu vähemmän ihmisiä, sillä avuntarvetta ei välttämättä etänä samalla tavalla huomata”, vastaava sosiaalityöntekijä Tommi Tolmunen kertoo.

Tolmunen on työskennellyt turvakodissa korona-ajan alusta asti. Hänen mukaansa ennen koronaepidemiaa oli yleistä, että paikat olivat täynnä jatkuvasti. Nyt turvakodeissa näkyy edelleen poikkeustila: kotoa lähteminen on monelle vaikeaa.

”On vaikea lähteä huomaamatta, jos esimerkiksi puoliso on aina kotona”, Tolmunen kuvailee.

Poliisi on tiedottanut, että korona-aikana kotihälytysten määrä on kasvanut, mutta turvakotiin hakeutuneiden määrä vähentynyt.

”Jos ne ihmiset, jotka oikeasti paikkaa tarvitsisivat, hakisivat nyt apua, niin eiväthän nämä paikat riittäisi”, Tolmunen sanoo.

Kun yksi turvakodin paikka tyhjentyy, normaalioloissa samana päivänä tulisi jo uusi asukas.

”Koronan jäljet kodeissa kyllä pelottavat.”

Samaa sanoo toisen pääkaupunkiseudun turvakodin vastaava sosiaalityöntekijä Minna Remes-Sievänen, joka on toiminut turvakodissa nyt kahdeksan vuotta. Hän on siis ollut töissä jo silloin, kun Istanbulin sopimus on tullut Suomessa voimaan.

”Edelleen on tilanteita, joissa pääkaupunkiseudulla oleva voidaan joutua lähettämään vaikka Lahteen tai Hämeenlinnaan”, hän sanoo.

”Vaikka yleensähän apua tarvitseva on valmis lähtemään turvaan mihin vaan, niin onhan se kohtuuton tilanne, jos on esimerkiksi lapsia joiden pitää päästä kouluun.”

Suomessa on vain yksi turvakoti, joka on tarkoitettu ainoastaan naisille. Lisäksi vain yhden turvakodin osoite on salainen. Remes-Sieväsen näkemyksen mukaan se on Suomen kokoisessa maassa liian vähän.

”Suomi on niin pieni maa, että täällä on vaikeaa päästä piiloon, ja salaiset osoitteetkin saattavat vähitellen paljastua. Tästä syystä voisi olla hyvä, jos olisi turvakoteja, jotka erikoistuvat erityisen vaativiin lähisuhdeväkivallan uhkatilanteisiin, ja niiden osoitteet voisivat olla salaisia”, Remes-Sievänen sanoo.

Hän nostaa lisäksi esiin sen, että päihteitä aktiivisesti käyttävät ihmiset eivät pääse turvakotiin ollenkaan, koska turvakotiin tuleva ei saa aiheuttaa itselleen tai muille uhkaa tai häiriötä.

Turvakoti Toukolan keittiö.

Keskimäärin turvakodissa asutaan 18 vuorokautta. Suositus on vähintään viikko.

Asiakkaille tarjotaan nukkumapaikka, ruokaa sekä keskusteluapua väkivallan käsittelemiseen.

”Me autamme myös käytännön asioissa, kuten mahdollisessa muutossa. Ensimmäiset päivät autetaan rauhoittumaan ja tarjotaan turvaa. Muistutetaan, että pitää nukkua ja syödä”, Tommi Tolmunen sanoo.

Asiakkailla saattaa olla huonoja kokemuksia rikosilmoitusten tekemisestä ja niiden käsittelyn pituudesta. Tolmusen mukaan he eivät usein halua tehdä rikosilmoituksia.

”Hajonta on myös alueellisesti vahvaa siinä, millaista kohtelua saa. Voi saada hyvää tai huonoa palvelua” , hän avaa.

Yksi kynnys ovat juttujen pitkät käsittelyajat.

”On tosi raskasta joutua kantamaan niin pitkään niitä asioita, ja sitä että saa asian käsiteltyä. Käsittelyajat ovat jopa vuosia”, Tolmunen sanoo.

Tähän tarttuu myös Istanbulin sopimuksen 49 artikla. Se linjaa, että yleissopimuksessa mainittujen väkivallan muotojen tutkinta ja niitä koskevat oikeudenkäynnit pitäisi suorittaa ”ilman tarpeetonta viivästystä”.

Turvakodissa asiakkaille tarjotaan nukkumapaikka, ruokaa sekä keskusteluapua väkivallan käsittelemiseen.

Tilastot tukevat Tolmusen kuvausta. Esimerkiksi MTV selvitti helmikuussa, että viime vuonna rikosilmoitusten keskimääräiset käsittelyajat olivat pahoinpitelyissä noin 20 kuukautta ja raiskauksissa noin 23 kuukautta. Myös HS kertoi tammikuussa laajassa artikkelissa, kuinka seksuaali- ja lähisuhdeväkivaltarikosten tutkinnat saattavat kestää vuosia.

Lue lisää: Mira raiskattiin ja dna-näyte osoitti tekijään, mutta poliisilta meni vuosi ottaa mies kiinni – Viisi naista kertoo HS:lle, miten vaikea on saada oikeutta

“Tässä on kyse suurimmaksi osaksi rahasta.”

Miksi usein tasa-arvon mallimaana pidetty Suomi ei pysty noudattamaan allekirjoittamaansa sopimusta?

”Täytyy myöntää, että Suomessa on edelleen aika paljon asioita, jotka ovat kesken”, sanoo ministeri Blomqvist.

Thomas Blomqvist (r)

Hänen mukaansa tavoitteena on kuitenkin saada kaikki Istanbulin sopimuksen artiklat täytäntöön.

”Aivan oikein ovat aktivistit todenneet, että Suomi ei ole mallimaa tässä.”

Blomqvistin mukaan turvapaikkojen määrää on kasvatettu tällä hallituskaudella, mutta niitä pitää edelleen lisätä.

“Tässä on kyse suurimmaksi osaksi rahasta.”

Naisjärjestöjen keskusliiton puheenjohtaja Saara-Sofia Sirén (kok) puolestaan sanoo, että rahakysymykset ovat aina priorisointikysymyksiä.

Saara-Sofa Sirén (kok)

”Tämä kertoo mielestäni siitä, että tasa-arvo on kautta aikain ollut teema, jonka eteen pitää tehdä erityisen pitkäjänteisesti työtä ja muistuttaa”, hän sanoo.

Naisjärjestöjen keskusliitto edustaa 72:ta eri tasa-arvoa edistävää järjestöä Suomessa.

Trendiksi on viime vuosina tullut, että puutteita Istanbulin sopimuksen velvoitteissa pyritään korjaamaan kansalaisaloitteilla.

Yksi esimerkki on Suostumus 2018 -kampanja. Sen avulla Suomeen saatiin seksuaalirikoslainsäädännön uudistus, jossa raiskaus määritellään suostumuksen puutteena. Tämä on myös yksi Istanbulin sopimuksen velvoitteista.

Vireille on pantu myös toinen kansalaisaloite, jossa vedotaan Istanbulin sopimukseen. ”Suojele, älä syyllistä” -aloitteessa vaaditaan parempaa koulutusta ammattilaisille, jotka ovat tekemisissä seksuaalirikosten uhrien kanssa. Tavoitteena on estää muun muassa uhrien uudelleentraumatisoituminen rikosprosessin vuoksi.

Kansalaisaloitteessa viitataan muun muassa oikeusministeriön vuonna 2018 tekemään selvitykseen. Se osoittaa, että etenkin seksuaalirikoksen uhreilla tyytyväisyys poliisin kanssa asioimiseen jää heikoksi.

Eikö valtiovallan eikä kansalaisyhteiskunnan pitäisi huolehtia siitä, että Suomen allekirjoittaman sopimuksen artiklat pannaan toimeen?

Ministeri Blomqvist ei näe ongelmaa siinä, että ongelmia korjataan kansalaisaloitteiden ja järjestöjen kautta.

Ministeri kertoo, että ei ole perehtynyt ”suojele, älä syyllistä” -kansalaisaloitteeseen, mutta panostuksia ammattikunnan koulutukseen on tehty. Ministerin erityisavustaja täsmentää myöhemmin sähköpostitse, että toimenpiteitä koulutuksen lisäämiseksi on nimetty muun muassa naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelmassa.

Ohjelman toteutumisesta on odotettavissa raportti alkuvuodesta 2023.

Myös Saara-Sofia Sirén näkee, että asioiden eteneminen kansalaisaloitteiden avulla on lähinnä osoitus siitä, miten tärkeitä kansalaisjärjestöt ja aktiiviset kansalaiset ovat.

”Näiden asioiden edistämiseen ja esille tuomiseen tarvitaan ihan kaikkia”, hän sanoo.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat