Miksi Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys etenee Yhdysvalloissa poikkeuksellisen nopeasti? – Tutkijoiden mukaan syitä on monia

Suurimman Nato-maan ratifioinnilla on symbolinen merkitys Suomen Nato-tiellä. HS kysyi tutkijoilta, mitä Yhdysvallat saa Suomen ja Ruotsin jäsenyydestä.

Presidentti Sauli Niinistö tervehti Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenia Washingtonin vierailunsa yhteydessä toukokuussa 2022.

25.7. 2:00 | Päivitetty 25.7. 6:51

yli puolet sotilasliitto Naton 30 jäsenmaasta on jo siunannut Suomen ja Ruotsin jäsenyyden liittokunnassa. Ratifiointi etenee siis nopeasti.

Seuraavaksi katseet kääntyvät Yhdysvaltoihin, jossa maan senaatin odotetaan äänestävän asiasta pian.

Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) on ollut toiveikas siitä, että Yhdysvaltain senaatti pyrkisi ratifioimaan Suomen ja Ruotsin jäsenyyden vielä ennen elokuun ensimmäisellä viikolla alkavaa istunto­taukoa. Jos näin käy, etenisi Suomen ja Ruotsin jäsenyys Yhdysvalloissa huomattavasti nopeammin kuin edelliset Naton laajenemiset.

Yhdysvaltojen senaatista saatujen laskelmien mukaan esimerkiksi Montenegron jäsenyyden ratifiointi vei Yhdysvalloissa 313 päivää presidentin allekirjoituksesta lopulliseen äänestykseen laskien. Pohjois-Makedonian kohdalla lukema oli 258 päivää.

Jos Suomen ja Ruotsin jäsenyyden ratifiointi tapahtuu ennen 5. elokuuta alkavaa istuntotaukoa, aikaa presidentin alle­kirjoituksesta on kulunut vain noin kuukausi.

Mistä se kertoo? Ja mitä Yhdysvallat Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä saa?

”Sanoisin, että nopeus on todella poikkeuksellista”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin affilioitunut tutkija, Nato-asiantuntija Leo Michel.

Michel on toiminut aiemmin urallaan vuosia Yhdysvaltojen puolustus­ministeriössä erilaisissa tehtävissä, muun muassa Nato-politiikan johtajana. Hän tuntee siis Naton ja sen laajenemis­prosessit hyvin.

Ulkopoliittisen instituutin affilioitunut tutkija Leo Michel.

Nopeaa oli jo se, miten Nato-maat allekirjoittivat Suomen ja Ruotsin liittymispöytä­kirjat vain muutamassa päivissä sen jälkeen, kun maat oli kutsuttu liittokunnan jäseniksi. Ja se, kuinka Yhdysvalloissa presidentti lähetti asian käsiteltäväksi senaattiin vain kuusi päivää tämän jälkeen.

Erityisen poikkeuksellista oli kuitenkin Michelin mielestä se, kuinka Yhdysvaltojen senaatin ulkoasiain­komitea järjesti kuulemisen asiasta jo odottaessaan, että Suomi ja Ruotsi kutsuttaisiin jäseniksi.

Syitä prosessin nopeudelle on hänen mielestään kaksi, ja niitä on vaikeaa erottaa toisistaan. Ensimmäinen syistä on Suomen ja Ruotsin Nato-hakemusten vahvuus. Toinen on Venäjän aggressio Ukrainassa, ja sen aiheuttama reaktio Yhdysvalloissa.

”Haluamme vahvemman liittokunnan, koska emme halua rohkaista venäläisiä siinä, mitä he tekevät Ukrainassa emmekä halua, että he ajattelevat voivansa tehdä jotakin vielä pahempaa esimerkiksi Baltiassa.”

Suomi ja Ruotsi ovat Michelin mukaan Natolle merkittäviä kandidaatteja vahvojen demokraattisten perinteidensä, instituutioidensa ja käytäntöjensä vuoksi.

Hän arvioi myös, että sekä Suomen hallinto että maan lähetystö Washingtonissa ovat tehneet ”kotiläksynsä”, mitä tulee kongressiin. Päättäjät Yhdysvalloissa ovat siis tietoisia siitä, että Suomi tuo liittokuntaan kyvykkyyksiä, tärkeän maantieteellisen ulottuvuuden ja vahvan talouden.

Myös Georgetownin yliopiston kansain­välisen politiikan professori ja Council on Foreign Relationsin vanhempi tutkija Charles Kupchan nostaa Suomen ja Ruotsin Nato-prosessin vauhdikkuuden syyksi Venäjän hyökkäyssodan Ukrainassa.

Hän sanoo, että Venäjän toiminta on synnyttänyt poliittisesti otollisen hetken Suomen ja Ruotsin jäsenyyden nopealle etenemiselle. Toisekseen on yhä ajateltavissa, että sota Ukrainassa voi laajeta.

Charles Kupchan

”Sen seurauksena on strategisesti rationaalista saada Suomi ja Ruotsi liittokuntaan niin nopeasti kuin mahdollista, jotta näiden maiden kyvykkyydet tuotaisiin mukaan, ja jotta Suomelle ja Ruotsille voidaan tarjota lisäsuoja, jonka artikla viisi tuo”, Kupchan sanoo.

Kupchankin kuvaa jäsenyyksien etenemisen tahtia poikkeuksellisena.

”He liikkuvat huomattavalla nopeudella”, hän sanoo.

YhdysvallOISSA tuki Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydelle on ollut laajaa ja puoluerajat ylittävää. Jäsenyyksien etenemistä ei siis sinällään olekaan ollut syytä epäillä.

Kysyttäessä, mitä Yhdysvallat Suomen ja Ruotsin jäsenyydestä saa, Kupchan aloittaa viittaamalla Venäjään.

”Se muodostaa hyvin näkyvän takaiskun [Venäjän presidentti Vladimir] Putinille”, hän sanoo.

Putin on halunnut heikentää Natoa, mutta saakin nyt suuremman ja vahvemman Naton.

Kupchanista Suomen ja Ruotsin tekemät päätökset hakeutua Naton jäseniksi ovat myös viesti Venäjän kansalaisille.

”Miksi kaikki Venäjän naapurit haluavat liittyä Natoon? Koska Venäjä hyökkää naapureidensa kimppuun. Se lähettää selvän viestin.”

Yhdysvalloissa juuri tätä näkökulmaa on haluttu pitää esillä Suomen ja Ruotsin jäsenyyksien yhteydessä, ja myös presidentti Joe Biden viittasi siihen Madridin Nato-huippukokouksessa kesäkuun lopussa.

Kupchan korostaa lisäksi, että Suomi ja Ruotsi ovat sotilaallisesti vahvoja.

”Maat ylläpitävät merkittäviä ilmavoimia, maavoimia ja merivoimia. Tästä tulee nyt osa sitä, mitä Natolla on käytettävissä. Ja se sekä vahvistaa pelotetta, että Naton puolustusta.”

Myös Ulkopoliittisen instituutin Leo Michel sanoo, että Suomella on strategisen sijaintinsa ja tunnustetun diplomaattisen Venäjä-kokemuksensa lisäksi vahvat puolustusvoimat.

Hän painottaa samalla, että Natossa on ensi sijassa kyse pelotevaikutuksesta.

“Naton tehtävä, ja ehkä kaikkein tärkein tehtävä, on estää hyökkäys. Ja uskon, että Yhdysvaltojen näkemys on nyt, että Suomen ja Ruotsin jäsenyys vahvistaa pelotetta.”

Yhdysvaltain presidentti Joe Biden Madridin Nato-huippukoko­kouksessa kesäkuun lopulla.

Vaikka tuki Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydelle on ollut Yhdysvalloissa laajaa, myös vastustajia luonnollisesti löytyy.

He ovat kongressissa selvä vähemmistö ja edustavat lähinnä republikaanien oikeaa laitaa, niin sanottua America First -siipeä.

Tämä joukko painottaa usein esimerkiksi sitä, ettei Yhdysvaltojen pitäisi kantaa vastuuta Euroopan puolustuksesta vaan keskittyä huolehtimaan omista eduistaan.

Edustajainhuone hyväksyi viime maanantaina päätöslauselman, joka kannattaa Suomen ja Ruotsin liittymistä Natoon. Sen puolesta äänesti 394 edustajaa. Vastaan taas äänesti 18 edustajaa, kaikki republikaaneja.

Ratifioinnista päättää kuitenkin senaatti, jossa asialle tarvitaan kaksi kolmasosaa äänistä, eli yhteensä 67 senaattorin tuki.

Senaatissa on joitakin Suomen ja Ruotsin jäsenyyteen kriittisesti suhtautuvia jäseniä. Tarvittavan lukeman on kuitenkin odotettu ylittyvän selvästi.

Senaatin ulko­asiain­valio­kunnan johtava republikaani, senaattori Jim Risch arvioi HS:lle keväällä, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys saisi saman suuntaisen tuen kuin Pohjois-Makedonian jäsenyys vuonna 2019.

Jäsenyyttä vastaan äänesti tuolloin vain kaksi senaattoria. He olivat konservatiivi­senaattorit Rand Paul ja Mike Lee.

Heistä Paul on viitannut Suomen ja Ruotsin tapauksessa Venäjän provosoitumisen riskiin. Hänen kantansa ei kuitenkaan välttämättä ole lopulta kielteinen. Paul kirjoitti asiasta vastikään The American Conservative -lehdessä ja ennakoi äänestävänsä ”present” eli paikallista tyhjää.

MarkkinaliberaliN ajatushautomon Cato-instituutin vanhempi tutkija Justin Logan arvioi, että 95 tai 96 senaattoria äänestää kyllä.

”Aikana, jona kongressi ei kykene tekemään paljon mitään, tästä asiasta on ylivoimainen konsensus”, hän sanoo.

Senaatti on tällä hetkellä jakautunut paikoin 50–50 demokraatteihin ja republikaaneihin.

Logan itse kuuluu joukkoon, joka vastustaa Suomen ja Ruotsin ottamista sotilas­liiton jäseniksi.

Hän sanoo, että Yhdysvallat saa Suomen ja Ruotsin mahdollisesta jäsenyydestä vain sen, mitä se on saanut viimeiset 30 vuotta, eli ylisuuren sanan­vallan Euroopan turvallisuus­asioihin.

Justin Logan

Logan arvioi, ettei Venäjä uhkaa Suomea, kuten Ukrainaa.

Yhdysvaltojen näkökulmasta Suomen ja Ruotsin jäsenyys on huono asia, koska se keskittää Euroopan puolustuksen jälleen Yhdysvaltojen varaan, hän sanoo.

”Yhdysvallat vääntää tällä hetkellä 29 maan kättä, jotta ne äänestäisivät Suomen ja Ruotsin jäsenyyden puolesta, ja se luultavasti saa haluamansa. Minusta se on huono asia Yhdys­valloille.”

”Euroopan puolustuksen tulisi olla ensi sijassa eurooppalaista. Euroopan valtioiden pitäisi johtaa sitä, ja valtaosa puolustus­menoista Euroopan turvallisuuden takaamiseksi pitäisi maksaa eurooppalaisten veron­maksajien rahoin”, Logan sanoo.

Yhdysvalloissa on jo pitkään toivottu, että Euroopan Nato-maat käyttäisivät enemmän rahaa omaan puolustukseensa. Entisen presidentin Donald Trumpin aikana viesti oli erityisen näkyvä, mutta samoin on ajateltu aiemminkin.

Tällä hetkellä yhdeksän maata Naton 30 jäsenestä yltää liitto­kunnassa sovittuun tavoitteeseen, jonka mukaan jäsenmaan puolustus­menojen tulisi olla kaksi prosenttia suhteessa bruttokansan­tuotteeseen.

Suomi on hyvin lähellä tuota rajaa. Ruotsi ei toistaiseksi ole, mutta silläkin on selkeitä suunnitelmia puolustus­menojensa kasvattamisesta. Suomen ja Ruotsin kohdalla on siis vaikeampaa argumentoida, että maat olisivat taakka Yhdysvalloille.

Logankin sanoo, etteivät Suomi ja Ruotsi ole samanlaisia ”vapaa­matkustajia”, kuin jotkut muut Euroopan maat ovat hänen mielestään olleet. Hän pitää kuitenkin mahdollisena, että Suomen ja Ruotsin panostukset pienenevät myöhemmin maiden liityttyä Natoon.

Logan myös uskoo, että Yhdysvalloille seuraa kulujayleisestä Nato-yhteen­sopivuudesta sekä esimerkiksi ydinase­pelotteen laajentamisesta.

Vastakkainen näkökulma asiaan on ollut se, että Suomi ja Ruotsi pikemminkin helpottavat Yhdysvaltojen taakkaa Euroopassa, koska ne tuovat selkeää lisävoimaa haavoittuvaiselle Itämeren alueelle.

Jotkut ajattelevat, että tämä voisi jopa auttaa Yhdysvaltoja keskittämään huomiotaan muille sille tärkeille alueille, kuten Aasiaan. Näin argumentoivat muun muassa Yhdys­valtojen katolisen yliopiston tutkijat Jonathan Askonas ja Gil Barndollar hiljattain Foreign Policy -lehden artikkelissaan.

Ulkopoliittisen instituutin Leo Michel sanoo, että ajatuksissa on pala totuutta, mutta ne ovat liioiteltuja.

Yhdysvalloilla on Michelin mukaan mahdollisuus pitää yllä merkittävää läsnäoloaan Euroopassa, mutta samalla myös tarvittavaa läsnäoloa Aasiassa.

Toisaalta, jos ajatuksena on, että Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys pienentää sodan mahdollisuutta Euroopassa, on johdon­mukaista ajatella, että Yhdysvallat pystyy täyttämään turvallisuus­sitoumuksensa alueella ilman valtavia joukkojen lisäyksiä, Michel sanoo.

Se taas mahdollistaa Yhdysvalloille suuremman liikkuvuuden esimerkiksi Aasiassa.

”Mutta ei ole niin, että kun Suomi ja Ruotsi ovat Natossa, niin voimme unohtaa Euroopan ja lähettää joukkomme Aasiaan.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat