Antti Rinne haukkuu kunta-alan palkka­ratkaisun maan­rakoon – esittelee mallinsa, jolla järki saadaan taas palaamaan työehto­neuvotteluihin

Rinteen mukaan työmarkkinoiden keskus­järjestöjen tulisi solmia puite­sopimus, jossa sovitaan palkkojen yleisestä kehityksestä. Ehdotus kuulostaa huomattavasti entisaikojen tulo­poliittiselta kokonais­­ratkaisulta eli tupolta, joka on ollut työnantaja­puolelle punainen vaate.

Eduskunnan vara­puhemies ja kansanedustaja Antti Rinne tuntee työmarkkina­järjestelmän läpikotaisin. Ennen politiikkaan siirtymistä hän neuvotteli liittojohtajana satoja työehto­sopimuksia.

30.7. 2:00 | Päivitetty 30.7. 9:45

Työmarkkinoiden keskeisten päättäjien ja valtion pitää istua pikaisesti alas ja päättää yhdessä keinoista, joilla Suomi selviää ensi syksynä yksityisen sektorin työehto­neuvotteluista.

Tätä mieltä on eduskunnan vara­puhemies, kansanedustaja ja entinen pääministeri Antti Rinne (sd).

Muuten edessä voi hänen mukaansa olla nykyistäkin enemmän ostovoimaa kuristava hintojen nousu ja ihmisten ja yritysten talousongelmien lisääntyminen. Yritysten olot myös vaikeutuisivat työmarkkinoilla mahdollisesti vuosia jatkuvan levottomuuden takia.

Rinteen suunnitelma tarkoittaisi jo vuosia sitten hylätyn keskitetyn tulopoliittisen ratkaisun eli tupon paluuta jossakin muodossa.

Rinne kirjoitti aiheesta HS:n mielipide­palstalle yhdessä kansanedustaja Maria Guzeninan (sd) kanssa aiemmin heinäkuussa. Kirjoituksessaan Rinne ja Guzenina varoittivat, että jatkuva riitely työmarkkinoilla uhkaa romuttaa Suomen tulevan menestyksen. Heidän mukaansa työmarkkinoiden vakaus ja yhteiskunnan kestävä kasvu on perustunut työnantajien ja työntekijöiden keskinäiseen luottamukseen.

”Nyt on todella hyvät neuvot kalliit, jotta Suomessa päästään takaisin sopimisen ja yhteisen tekemisen tielle”, Rinne sanoo.

Tässä haastattelussa Rinne esittelee keinot, joilla hänen mielestään syksyn ongelmista selvitään. Hän tuntee työmarkkina­järjestelmän läpikotaisin, sillä ennen politiikkaan siirtymistä hän neuvotteli liittojohtajana satoja työehto­sopimuksia.

Esimakua levottomuuksista nähtiin viime talvena ja keväänä, kun Paperiliitto ja metsäjätti UPM eivät päässeet sopuun työehdoista. Seurasi Suomen historian toiseksi pisin lakko.

Erityisen ongelmallisena Rinne pitää kunta-alan palkkaohjelmaa, joka hyväksyttiin kesän kynnyksellä. Ohjelman junaili alivaltio­sihteeri Elina Pylkkäsen johtama sovittelu­lautakunta. Se koskee satojatuhansia kunta-alan työntekijöitä.

Ratkaisussa viiden vuoden palkkaohjelman hyväksyivät muut kunta-alan liitot paitsi sosiaali- ja terveysalaa edustavat Tehy ja Super.

Sopimus tuo kunta-alalle – siis myös Tehyn ja Superin jäsenille – viiden vuoden aikana noin viiden prosentin korotuksen yleisen palkan­korotus­linjan päälle.

Tehy ja Super vaativat merkittävästi enemmän. Liitot haluavat viiden vuoden ajan jopa 3,6 prosentin korotuksen joka vuosi, esimerkiksi teollisuustyöntekijöille maksettavan palkan päälle.

”Tuntuu ihmeelliseltä, että tämänkaltainen sopimus tehtiin tällaisessa tilanteessa.”

Rinne kutsuu sovittelu­lautakunnan ratkaisua ”poikkeuksellisen epäonnistuneeksi” ja ”vaaralliseksi”.

Hänen mielestään järkyttävintä sovinnossa oli se, että se ankkuroitiin yksityisen sektorin palkka­kehitykseen.

”Ratkaisussa luotiin riippa yksityisen sektorin palkkakehitykselle. Se johtaa helposti palkkakilpailuun sekä lyhentyviin ja levottomiin neuvottelu­kierroksiin. Liitot saattavat nyt lähteä hakemaan jatkuvasti toisiaan korkeampia korotuksia ihan vain siksi, että yhdelle sektorille annettiin automaatti, jossa he saavat aina korkeampia palkan­korotuksia kuin muut.”

Rinne sanoo, että ilman lautakunnan ratkaisua inflaatio­paineet olisivat tulossa muualta kuin Suomesta, kuten Venäjän hyökkäys­sodasta johtuvasta energian hinnan noususta.

”Tuntuu ihmeelliseltä, että tämänkaltainen sopimus tehtiin tällaisessa tilanteessa, kun pitäisi erityisesti huolehtia tavallisten suomalaisten ja yritysten menestyksestä ja estää palkka­inflaatio.”

Rinteen mukaan tilanne on äitynyt niin pahaksi, että työmarkkinoiden keskus­järjestöjen pitäisi solmia puite­sopimus, jossa sovitaan palkkojen yleisestä kehityksestä.

Kyseessä on kovasti entisaikojen tulopoliittiselta kokonais­ratkaisulta (tupo) kuulostava ehdotus.

Antti Rinne pitää sovittua kunta-alan palkkaohjelmaa ongelmallisena.

Suomessa päätettiin työelämän säännöistä, palkoista ja sosiaalituista vuodesta 1968 pitkälle 2000-lukua paljolti keskitetyillä palkkaratkaisuilla.

Niissä työnantajat, palkansaajat ja valtio tekivät kaikkia koskevia paketteja, joilla pyrittiin pitämään palkankorotukset maltillisina leipomalla ratkaisuun esimerkiksi veroalennuksia, lisää vapaita ja uusia sosiaalietuuksia. Tupojen sanotaan jäykistäneen työmarkkinoita eikä niissä otettu alojen välisiä eroja huomioon.

Sittemmin työnantajat ovat kieltäytyneet tupojen tekemisestä niin jyrkästi, että Elinkeinoelämän keskusliitto EK on jopa poistanut säännöistään palkoista sopimisen mahdollisuuden.

Rinteen mukaan sopimuksen ei välttämättä tarvitsisi sisältää muuta kuin raamit palkka­kehitykselle, jota valtio avittaa vero­ratkaisuilla.

”Keskusjärjestöt siis tekisivät jonkinlaisen palkkapohjan tuleville vuosille, jonka varassa liitot voisivat rakennella omia työehto­sopimuksiaan. Veroratkaisu pitää kohdistaa erityisesti yksityiselle sektorille.”

Rinteen mukaan hallituksen pitää jo elokuun budjettiriihessä linjata vero­alennuksesta, joka yhdistetään työmarkkina­ratkaisuun.

Miten voidaan tehdä sellainen työntekijöiden ostovoimaa kohentava veroratkaisu, joka helpottaa vain yksityisen sektorin työntekijöitä?

”Ei varmaan pelkästään yksityiselle sektorille kohdistettua veroalennusta pysty aukottomasti luomaan. En pysty suoraan sanomaan, miten tämä pitäisi tehdä, sillä en ole niin veroasioita viime aikoina miettinyt. Uskon, että luovuutta käyttäen voi löytää elementtejä, jotka torjuvat ilmeisen palkka­inflaation riskit.”

Miksi luulet, että työnantajat suostuvat tupolta kuulostavaan sopimukseen, vaikka työnantaja­leirissä jopa koko tupo-sana on pannassa?

”Minusta kaikki keinot pitää olla käytettävissä. Sellaiseen maailmaan tuskin enää palataan, jossa keskitetyt tuloratkaisut ulottuivat palkkojen lisäksi myös muihin työehto­asioihin. En tiedä, olisiko se edes järkevää. Minusta kuitenkin voidaan pelastuskeinona käyttää jonkinlaista puitesopimusta, jonka puitteissa neuvottelu­osapuolille turmiollinen inflaatio pidettäisiin kurissa kotimaan osalta.”

Kriiseissä palkansaajat ovat ennenkin viime vuosina haikailleet vanhan tupo-maailman perään. Työnantajat puolestaan laajasti näkevät, että pelastus löytyy toisesta suunnasta, sopimisesta työpaikkojen tasolla ja henkilökohtaisesti.

Mitä Rinteen malli antaisi laajempaa paikallista sopimista haikaileville yritysjohtajille?

”Kyllä työmarkkina kulkisi ja on paljolti jo kulkenutkin sitä rataa, että paikallisesti voidaan sopia toisin kuin mitä yleisissä sopimuksissa on sovittu. Yritysten pitäisi pystyä määrittelemään, mitä ne lopulta tarkoittavat paikallisella sopimisella. Mikä on kulloinkin se jäykkyys, joka pitää purkaa? Jos jäykkyys on sitä, että pitää sopia toisen osapuolen kanssa, halutaanko silloin edes pitää vakautta ja ennakoivuutta luovaa neuvottelu­järjestelmää yllä?”

Rinne sanoo, että poikkeuksellisen työmarkkinasotkun ydin on sosiaali- ja terveydenhuolto­alan palkka­kehityksessä.

”Eikö se ole sama, mitä kautta ansiotaso nousee?”

”Sote-alalla on henkilöstöpula, joka oikeasti vaarantaa hyvinvointi­valtion toteutumista. Tilanne uhkaa vain pahentua. Sen avain on ratkaisu, jolla sosiaali- ja hoitoalan ihmisten tarpeet voidaan toteuttaa yhteiskunnan kantokyky turvaten.”

Rinteen mukaan ratkaisu löytyy sosiaali- ja terveysalan (sote) uudistukseen liittyvästä palkka­harmonisoinnista. Kaksi eduskunnan valiokuntaa on linjannut, että sote-ratkaisun yhteydessä jokaisessa sairaanhoito­piirissä kaikkien työntekijöiden palkat yhtenäistetään nostamalla ne kunkin alan korkeimman palkan tasolle.

Yhden kunta­työnantajien laskeman mukaan harmonisointi nostaa sote-alan palkkoja ainakin 5,8 prosenttia. Tehy ja Super ovat vähätelleet harmonisoinnin merkitystä palkkaratkaisussa.

”Eikö se ole sama, mitä kautta ansiotaso nousee? Eikö hoitajille kuitenkin ole oleellista, että lisää euroja tulee, jotta ansiotaso nousee? Palkka­harmonisointi on sote-palveluiden sisällä oleva elementti, johon lisäeuroja on joka tapauksessa käytettävä.”

Pitääkö työmarkkinoiden sopimus­rakenteelle tehdä jotain muutakin kuin hoitaa tämä akuutti kriisi keskitetyllä palkkaratkaisulla?

”Pitkä ja lyhyt muutostarve kulkevat rinnakkain, sillä akuutti kriisi voi vaatia pitemmän aikavälin näkemystä siitä, miten asioita pitää työmarkkinoilla hoitaa.”

Rinteen mallissa keskeistä on luottamuksen palauttaminen ja se, ettei mikään neuvottelutapa ole pannassa, kuten nyt kaikkiin työntekijöihin ulottuva keskitetty järjestelmä jokseenkin on.

Rinteen mielestä työmarkkinoiden vakauttamisen lisäksi tarvitaan myös kaksi muuta laajaa toimea, joilla voidaan kasvattaa eri ryhmien välistä luottamusta ja samalla hillitä näköpiirissä olevaa menojen kasvua.

Ensimmäinen näistä on nykyistä kirkkaamman yhteisen teollisuus­politiikan luominen.

Rinteen mallissa kestävä teollisuuspolitiikka rakentaa nykyiselle teollisuudelle sillan tulevaisuuteen keskittyen erityisesti globaalien ongelmien ratkaisuihin.

”Tässä tutkimus- ja innovaatio­rahoituksen kasvattaminen on keskeisessä asemassa, mutta onneksi siihen onkin jo sitouduttu.”

”Energiahuolto on myös aivan hirvittävän keskeisessä asemassa. Kun olin pääministerinä, keskustelin merkittävien tahojen kuten Saksan liittokansleri Angela Merkelin, Viron pääministerin Jüri Rataksen sekä Pohjoismaiden pääministerien kanssa siitä, pitäisikö perustaa pohjois­eurooppalainen energian tuotantoyhteisö. He olivat asiasta kovin kiinnostuneita, mutta tämän asian edistäminen loppui, kun lopetin pääministerinä.”

Tällä vuosikymmenellä julkiset menot uhkaavat kasvaa kovaa kyytiä kansan ikääntymisen takia. Rinne hillitsisi menojen kasvua panostamalla merkittävästi ennalta­ehkäisevään toimintaan. Tämä koskisi niin terveyden­huoltoa, koulutusta kuin tukea tarvitsevia perheitä.

Ongelmien ennaltaehkäisy lisäisi uskoa hyvinvointi­valtioon. Se myös vähentäisi tarvetta nostaa veroja, joita erityisesti yritykset kavahtavat, sekä estäisi meno­leikkauksia, jotka ovat kansalaisille kauhistus.

Oikaisu 30.7.2022 kello 9.40: Kirjoituksen Kuka? -osiossa kirjoitettiin ensin virheellisesti, että Rinne on eduskunnan ensimmäinen puhemies. Hän on ensimmäinen varapuhemies.

Antti Rinne odotti Kustavissa lauttaa Iniön mökilleen. Kauppareissulle pääsi mukaan 2-vuotias Sisu-koira.

Kuka?

Antti Rinne

  • Antti Rinne on sosiaalidemokraattien kansanedustaja ja eduskunnan ensimmäinen varapuhemies.

  • Rinne oli pääministerinä puoli vuotta vuonna 2019 ja valtiovarain­ministerinä vuosina 2014–2015. Koulutukseltaan Rinne on juristi.

  • Rinne johti Erityisalojen Toimihenkilöliitto Ertoa vuosina 2002–2005, Toimihenkilö­unionia vuosina 2005–2010 ja Ammattiliitto Prota vuosina 2011–2014.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat